Antiokia Atabar

Onko teistä kukaan koskaan kuullut turkkilaisesta ravintolasta nimeltään Antiokia Atabar? Mulla meni pitkä tovi ennen kuin outo ravintolan nimi jäi mieleeni. Jouduin kysymään Turkinpippurilta useaan otteeseen ravintolan nimen, ennen kuin vihdoin kirjoitin sen kalenterin sivuille ylös. Turkinpippuri kehui paikkaa minulle monta kertaa, ja kerran menimme jo istumaan hänen ja Maizan kanssa ravintolan pöydän ääreen. Se kerta jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä tuolloin saimme soiton Social Boulevardista juuri kun saimme menulistat käsiimme. SB:sta sanottiin, että meille olisikin tarjolla pöytä (olimme aiemmin tiedustelleet vapaata pöytää samaiselle päivälle), ja parin minuutin pohdinnan jälkeen keräsimme kimpsut ja kampsut mukaamme, ja suuntasimme herkuttelemaan Bulevardille.

Antioka Atabar

Lokakuun lopussa pääsin vihdoin ja viimein maistamaan myös herkullisia Antiokia Atabarin ruokia! Tosin tuo ilta oli kuitenkin vähän ikävä. Ensin meitä kohdeltiin Köniqissä kuin roskaa, ja siitä tuli tietenkin mulle kiukkuinen olo (olen nälkäisenä hyvin pahantuulinen) ja koko hauskaksi tarkoitettu ilta meinasi mennä pilalle (haistakaa home Köniq!). Köniq jäi tuona iltana testaamatta, leffa katsomatta ja iso ihana irtokarkkipussi saamatta..

Kotimatkalla autossa istui kaksi myrtsiä ihmistä, kunnes huudahdin kiukun takaa, että mennäänkö syömään yhteen kivaan turkkilaiseen paikkaan. No me mentiin. Kiukku tosin ei ottanut millään laantuakseen, joten mainiosta ruoasta huolimatta ilta oli vähän hapan. Syömisen jälkeen masut täysinä kiukut saatiin vihdoin sovittua ja kotimatkalla kaikki oli jo kunnossa (paitsi, että se irtokarkkipussi jäi saamatta!).

Antioka Atabar

Kiukusta huolimatta tilasimme Antiokia Atabarissa yhteisen lihalautasen – oltiin aika rohkeita! 🙂 Turkinpippuri on kehunut paikan lammasta erinomaiseksi, ja koska meillä oli tajuton nälkä ja lihalautanen sisälsi lammasta, oli sapuskapäätös tehty nopeasti. Tirisevä lihalautanen tuotiin eteemme tosi ripeästi. Paikan palvelu oli muutenkin erinomaista ja ihanan hymyilevää! Tunnelma oli myös mukava – valoa on vain vähän, taustalla soi turkkilainen musiikki ja joka puolella on kauniita turkkilaisia esineitä ja huonekaluja.

Antioka Atabar

Annoksemme nimi oli Sultan Izgara, ja se on siis tarkoittu jaettavaksi. Valurauta-alustalla pöytään tuotiin turkkilaisia lihapullia, kanan rintafileitä, lampaankyljyksiä, lampaan paahtopaistia sekä paistettuja kasviksia. Lisukkeina oli vielä kasa riisiä, kastiketta sekä ihanan lämmintä pullamössöleipää. Nam. 😛

Kiukkuilusta ja hieman happamasta tunnelmasta huolimatta ruoka oli todella hyvää. Päätimme palata herran kanssa tänne joskus uudestaan vähän paremmalla mielentilalla, ties vaikka ruoka maistuisi hyvällä fiiliksellä varustettuna vieläkin paremmalta!

p.s. Köniq käytiin testaamassa muutaman päivän päästä uudestaan. Silloin hommat toimivat ravintolassa paremmin.

Antiokia Atabar
http://www.antiokiabar.com/
Eerikinkatu 44 B, 00180 Helsinki
email. palvelu@antiokiabar.com
puh. 09 694 0367

Antioka Atabar

Antioka Atabar


«Kaksi vuotta sitten: Halloween-lettukestit»

Suositellut

6 Replies to “Antiokia Atabar”

  1. Antiokia Atabar eli Ata on hauska paikka, jossa käymme sillon tällöin. Ruoka ravintolassa on aina hyvää. Olin siellä ruokatoimittajakaverini kanssa turkkilaisen ruoan kurssille kutsuttuna siellä viime vuonna.

    Tarjoiliko teille hauska omistajasetä, joka toteaa kaikkeen ”Yes please”?

    1. Se ATA-kyltti on aika hauska. 🙂 Olen sen ohi kyllä ajannut, mutta vasta nyt tiedän, että sen takaa löytyy ihana ravintola.

      Omistajasetä kyllä nähtiin (ja kuultiin yes please), mutta meille tarjoili kaunis nainen, joka hymyili koko ajan. 🙂

  2. Kuulostaa kokeilemisen arvoiselta paikalta. Kun olimme pieniä isotätini vei minut ja siskoni aina helsingissä ollessaan köniqiin. Pitäisi ihan nostalgian vuoksi käydä uudestaan.

    1. Suosittelen! Turkinpippuri on kehunut kovasti lammasruukkua, sitä aion itse kokeilla seuraavalla kerralla. 😛

  3. Kappas, Atabar on edelleen olemassa 😀 Se oli vakio-istuskelumesta meidän bläkkisporukalla joskus kultaisella yhdeksänkytluvulla. Söinkin siellä pari kertaa ja tykkäsin. Pitääkin käydä siellä ”taas” joku kerta 🙂

    1. Sinne vaan, tosi herkullista ja hyvää ruokaa! Kiva muuten tietää, että sullakin on blogi. Jään lueskelemaan innolla. 🙂

Vastaa