Rieskapitsa

Olin aikeissa kirjoittaa heti minttusuklaabrownieiden perään törkeän hyvästä New Yorkin juustokakusta, mutta viime hetkellä ajattelin kahden makean leivonnaisen olevan peräkkäisinä päivinä vähän liikaa. Joten jätetään juustokakku jollekin toiselle päivälle ja ihmetellään tänään rieskapitsaa!

rieskapitsa

Rieskapitsan ideaan törmäsin jossain lehdessä (en vaan yhtään muista missä). Viime perjantaina kaivoin pakastimesta sinne unohtuneen rieskapussin esiin, tarkoituksenani tehdä niistä lauantaina aamupalaksi pitsaa. Ja niinhän mä myös tein. Herra Longfield pötkötti vielä sängyssä kun minä aloin kokkailla aamutuimaan (tai okei, aamupäivätuimaan) pitsaa.

”Pitsan” tekeminen tuntui yökkärissä tosi oudolta – laittaa nyt uuni päälle, levittää tomaattipyrettä aivan pitsapohjan näköisen jutun päälle, raastaa juustoa ja kaivaa maustekaapista oreganot ja basilikat esiin aamulla.

Rieskapitsaan ei ole mitään säntillistä reseptiä, ideana on kaivaa jääkaapista sitä mitä sieltä nyt sattuu löytymään. Isoja rieskoja (toki pienet käyvät myös) on kuitenkin hyvä olla, sillä niissähän koko homman salaisuus/hauskuus piilee. Meillä levitettiin rieskojen päälle tomaattipyrettä sekä punaista currytahnaa. Niiden päälle asettelin isot viipaleet Wotkinsin palvikinkkua ja sen jälkeen päälle viskeltiin vielä Aura-juustoa, aurinkokuivattuja tomaatteja, äidin kasvihuoneen keltaista chiliä, vihreitä oliiveja, punasipulia sekä raastettua emmental-juustoa.

rieskapitsa

rieskapitsa

rieskapitsa

Koko komeus törkättiin uuniin grillivastusten alle noin viideksi minuutiksi (asteita saa olla about 225). Rieskapitsoja kannattaa tarkastella uunin vieressä koko ajan, ettei ne vaan ruskistu liikaa!

Herra muuten kampesi itsensä juuri sopivasti aamupalapöytään, jossa oli tällä kertaa tarjolla kahvia ja pitsaa – ei muuten ollenkaan pöllömpi yhdistelmä! 😛

rieskapitsa


«Vuosi sitten: Porkkanalaatikkoa elokuussa»
«Kaksi vuotta sitten: Veikeät kumitossut»

Suositellut

Vastaa