Kuurna

Herra Longfield tutustui Kuurnaan ennen mua. Hän kävi siellä töihin liittyvällä illallisella, tykästyi paikkaan ja halusi viedä mut sinne mahdollisimman pian. Kävimmekin Kuurnassa piakkoin herran illallisen jälkeen, mutta pikkuista blogiani ei vielä tuolloin ollut perustettu, joten olipas kiva palata ihastuttavaan Kuurnaan heinäkuun lopussa ja päästä kertomaan siitä vihdoin myös teille.

Ravintola Kuurna

Herra oli tehnyt meille Kuurnaan pöytävarauksen vuosipäivän kunniaksi. Talon maalausurakan välissä vedimme siis hieman hienommat vaatteet niskaan ja istahdimme romanttisen ja hämyisen ravintolan pikkuiseen pöytään. Kuurna on tosi pieni, ja sinne kannattaa tehdä aina pöytävaraus. Asiakaspaikkoja on varmaan vajaat 20, mutta hieman ahtaasta paikasta huolimatta pöydässä on tosi yksityinen ja rauhallinen fiilis. Taustalla kuuluu keittiöstä kantautuvat äänet, mutta ne eivät häiritse, luovat enemmänkin kotoista ilmapiiriä.

Kuurnan menu ei ole kovin massiiviinen, tarjolla on muutamia laadukkaita vaihtoehtoja joista voi koota kahden tai kolmen ruokalajin menukokonaisuuden. Kahden ruokalajin menu maksaa 33 euroa ja kolmesta ruokalajista saa pulittaa 39 euroa. Menussa olevien ruokien lisäksi tarjolla on päivittäin ns. ekstrajuttuja, joita voi valita pienellä lisähinnalla omaan menuunsa. Me olemme ottaneet molemmilla Kuurna-kerroilla näistä ekstrajutuista pippuripihvit, joista piti maksaa kahdeksan euroa lisää.

Alkupalat jätimme väliin, sillä listalta ei löytynyt mitään sellaista jota olisimme tavattoman paljon halunneet maistaa. Pippuripihvit olivat odotetusti törkeän hyviä, parempia emme ole tainneet syödä missään. Juuri Kuurnan pippuripihveihin herrakin ensimmäisellä kerrallaan ravintolassa tykästyi (ja hänelle niistä kertoi hänen esimiehensä, joten pihvit ovat keränneet kehuja kohtuullisen hyvin).

Ravintola Kuurna

Ravintola Kuurna

Ravintola Kuurna

Ravintola Kuurna

Popsimme pihvejä rauhallisesti juoden samalla maukasta punaviiniä. Viiniksi valitsimme ihan arvalla jonkun Shiraz-viinin (pullon kyljessä oli suloinen lintu), joka osoittautui onneksemme hirmuisen hyväksi. Yritimme pitää puheenaiheet poissa maalauksesta ja onnistuimmekin siinä tällä kertaa hyvin (Brasserie Kämpin brunssilla emme onnistuneet ihan niin hyvin).

Jälkkäriksi meidän oli ihan pakko tilata kuusenkerkkä-creme bruleetä, sillä olimme edellisellä viikolla herkutelleet siskollani perinteisellä creme bruleellä ja herkku oli sen verran vahvasti mielessä, että sitä oli pakko saada lisää. Toiseksi jälkkäriksi otimme suklaaleivoksen mustikkaisen sorbetin kanssa, joka jäi valitettavasti upealta maistuvan creme bruleen varjoon. Ostimme muuten sen aiemmin mainitsemani tohottimenkin Clasulta parilla kympillä, joten nyt voimme vihdoin tehdä tätä klassikkojälkkäriä myös kotona! Oikeastaan sitä piti tehdä tänään, mutta emme sitten kuitenkaan jaksaneet. Joku toinen kerta sitten.

Ravintola Kuurna

Ravintola Kuurna

Kahvikupposten ja makeiden herkkujen jälkeen kävelimme herran kanssa söpösti käsikkäin autoon ja kävimme kotimatkalla vielä ihailemassa Turun motarin vieressä olevan pitkien kävelysiltojen päältä avautuvia näkymiä. Heinäkuun viimeisenä päivänä ilma oli illallakin todella lämmin, nyt ollaan jo auttamatta matkalla kohti syksyä, mutta oikeastaan taidan jo odottaa syksyn pimeitä iltoja sekä kynttilöitä (ja takkaa!)..

Ravintola Kuurna


«Vuosi sitten: Wienin TOP 5 nähtävyydet»
«Kaksi vuotta sitten: Puisia litroja»

Suositellut

2 Replies to “Kuurna”

  1. Hyvän näköistä. Kuurna(kin) on kokeilematta… EIkös Antto Melasniemi ole siinäkin osakkaana, kuten Kellohallissakin, jossa oltiin kokkailemassa niillä aurinkokeittimillä

    Tohotin on hauska laite. Teen välillä ”huijarin bruleeta”; marjoja kulhon pohjalle, sitten paksua turkkilaista jugurttia ja lopuksi pinnalle ripaus sokeria, jonka tohotan ruskeaksi.

    1. En osaa sanoa Melasniemestä mitään.. Kuurna on kyllä upea paikka, siellä kannattaa piipahtaa jossain välissä!

      Ja kiitos huijarin brulee ohjeesta, kuulostaa tosi hyvältä (ja paljon aitoa terveellisemmältä)! 😛

Vastaa