Happy Joe Organic

Morjantai. Herra Longfield tässä, pääsin taas näpyttelemään näppäimistöä mutta tällä kertaa siihen on ihan järjellisesti selitettävä syykin. Olimme nimittäin Hulin kanssa tuossa jokunen päivä sitten Hartwallin järkkäämässä tilaisuudessa ravintola Lungbergissä, jossa paikalle saapuneelle seurakunnalle juotettiin uutta Happy Joe Organic -siideriä. Hulihan on allerginen omenalle, ja koska Happy Joe Organic -siideri on luomuomenasiideriä, ei Hulin parannut siitä mitään kovin kattavaa makutestausta suorittaa – tulokseksi oli kuitenkin tullut jotain tyyliin ”makea, pirtsakka, turvottaa jännästi kurkun umpeen, en saa henkeä, apua”. Tämän välttämiseksi minä tulin mukaan, ja urhoollisesti suojelin vaimoni hyvinvointia juomalla kaikki siiderit.

Happy Joe Organic

happy joe organic

Normaalisti en siidereistä itse juurikaan perusta, sen kerran kun alkoholijuomia lipittelen niin yleensä tulee juotua lonkeroita ja kaljaa, ehkä jotain vehnäolutta jos sellaista on saatavilla. Ennakko-odotukset luomuomppusiideristä ei siksi olleet kovin korkealla, mutta täytyy sanoa että tämä Happy Joe Organic -siideri oli oikein hyvää tällaisen noviisinkin makuun. Normisiidereistä suuhun tulee semmonen öklö esanssinen kalvo, mutta näistäpä ei tullutkaan, syy siihen lienee tuossa sanassa ”luomu” joka pullojen etiketeistä löytyy. Siideri ei myöskään mainostetusta kuivuudestaan huolimatta ollut sellaista itselleni vastenmielistä superkuivaa tauhkaa, jota juotua suu tuntuu olevan hiekkapaperia, vaan juoma oli omaan makuuni sopivassa suhteessa kuivaa ja makeaa. Semmonen kivan pirtsakka janojuoma. Tämä koko Hartwallin Happy Joe -siideriperhe oli itselleni ennen tilaisuutta tyystin vieras, joten toki sivistin itseäni kokeilemalla myös muita tarjolla olleita makuvaihtoehtoja. Uutuutena julkaistun luomusiiderin lisäksi suosikkini oli Happy Joe Oakwood -niminen siideri, jota myös kuivaksi mainostettiin, mutta se oli omaan makuuni Organicia makeampaa ja jotenkin vaan maistui paremmalta.

Happy Joe Oakwood

Jotta tilaisuudesta ei olisi muodostunut pelkät ryyppäjäiset, Hartwallin reipas väki oli hommannut paikalle myös kokin. Eikä mitä tahansa kokkia vaan keittiömestari Sami Tallbergin, joka reiluna kaverina oli valmistanut meille kanaa, salaattia ja vähän jälkkäriäkin. Sami on tunnettu siitä, että hän panostaa ruoissaan luonnollisuuteen, ja meillekin tarjottu kana oli luomua. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – kana oli ihan tajuttoman hyvää, varsinkin kun sen päälle valeli lientä, joka oli tehty kanan paistirasvasta ja -liemestä, siideristä (tietty Happy Joe Organicia) ja yrteistä. Salaattiakin tosiaan oli, usein sanon kaikkea salaattia ruohoksi, mutta tällä kertaa se ihan oikeasti oli sitä – salaatti meinaan näytti ruohonleikkurin sisällöltä, siinä oli jotain kukan terälehtiä ja voikukkia ja kaikenlaisia vihreitä nurmikon osia. Rohkeana poikana rouhaisin silti omalle lautaselleni kasan tarjolla olleesta ruohopaakusta, ja olin hämmästynyt koska sen pystyi ihan kivuttomasti syömään, se oli jopa ihan hyvää. Täytyy varmaan mennä keräämään läheisestä ojasta kaikki horsmat ja leskenlehdet sun muut näreet ja kokeilla onko nekin yhtä hyviä.

Happy Joe

Happy Joe

Happy Joe

Hulikin pystyi pääruokaa syömään, mutta jälkkärin kohdalla tuli taas tyhjä arpa: tarjolla oli mansikoita ja mascarpone-tuorejuustoa, ja Hulihan on omenan lisäksi myös mansikoille allerginen. Urhoollisesti astuin kuitenkin taas esiin ja söin jälkkäriä Hulinkin puolesta. Mansikoihin oli sekoitettu kamomilla-siideriliemi (siiderinä oli yllättäen käytetty Happy Joe Organicia), hunajaa ja basilikanlehtiä, ja isot mansikat maistuikin vähän metsämansikoilta. Oli hyvää.

happy joe

Tilaisuus oli oikein hauska, vaikka pariin otteeseen tuli taas mietittyä että mitä ihmettä minä täällä kaikkien blogi- ja markkinointi-ihmisten seassa teen. Hartwallin tyypit oli kuitenkin tosi mukavia, Sami Tallberg oli myös hauska tyyppi ja muisti jokaisessa mahdollisessa ja vähän mahdottomissakin väleissä muistuttaa että nyt ollaan Happy Joe Organic -tilaisuudessa. Minäkin olen siksi tähän postaukseen yrittänyt nimen tunkea vaikka mihin väliin. Laitetaan se nyt vielä tähänkin – Happy Joe Organic. Iloinen Joe Luomu, tai Urkuinen tai Sisäeliminen, miten sen nyt haluaakaan kääntää. Muiden blogivieraiden joukossa oli myös armas siskoni Martina Keltaisesta keittiöstä ja Hulin, Martinan ja Martinan kaverin kanssa olikin hauska syödä kanaa ja juoda siideriä ja pölötellä niitä näitä. Hartwallin väki tuli myös aika ajoin juttelemaan ja tietysti kyselemään mielipiteitä siidereistä, mutta ammattilaisina osasivat tehdä sen niin että tunnelma säilyi silti koko ajan mukavana ja rentona. Kotiin lähtiessä huomasin suojelleeni Hulia niin antaumuksella vaarallisilta omenasiidereiltä, että oli parempi antaa Hulin ajaa kotiin.

Happy Joe

Happy Joe  Happy Joe

Tilaisuudessa myös pistettiin tulille kilpailu, jossa pitää kehitellä Happy Joe Organic -siideristä joku resepti, joko siten että ruuan valmistuksessa on käytetty siideriä, tai siten että siideri sopii sellaisenaan juotavaksi ruuan kanssa. Minulle tulikin heti yksi hyvä resepti mieleen:

1. Osta kaupasta Saarioisten roiskeläppä-kinkkupizza.

2. Syö pizza. Älä lämmitä sitä, älä edes poista kääreitä, vaan syö koko paketti.

3. Juo päälle 27 pulloa Happy Joe Organicia.

Ehkä tätä pitää vielä vähän kehitellä, saattaa olla että myöhemmin tänne blogiin tulee ehkä vähän yksityiskohtaisempi, Hulin stilisoima resepti, joka ei välttämättä pidä sisällään noin montaa pullollista Happy Joe Organicia eikä yhtään kappaletta Saarioisten pizzoja. Rasvaisen grilliruoan kanssa kuivan pirtsakka luomusiideri ainakin todennäköisesti sopisi oikein hyvin..


«Vuosi sitten: Hento kastehelmi»

Suositellut

5 Replies to “Happy Joe Organic”

  1. No nyt osuttiin Hulin kanssa samaan tilaisuuteen, mutta eipä tunnistettu toisiamme… Minä oli se blimdi, joka saapui tervetuliaissanijen aikana kaljun Siipan kanssa. Istuskelimme lähellä baaritiskiä.

    Se kana oli huippuhyvää ja innostuin villiyrteistä niin, että olen käynyt parikin kertaa poimimassa niitä lähimaastosta, josta naapurini Samikin niitä poimii.

    1. Voi hitsi!! No ensi kerralla tiedän ketä tulen moikkaamaan. 🙂 Katsoin kuvani uudestaan läpi ja taisin bongata sut! Mä olin se pitsimekossa heilunut leidi. Ensi kertaan siis. 😉

  2. Voi Huli-raukkaa, kun jäi suurin osa herkuista syömättä ja juomatta. Mutta onneksi apu löytyi läheltä. Reseptisuunnitelma oli mitä mielenkiintoisin, mitähän luomu-Sami tykkäisi. Muovikuoret ja kaikki ..

    1. Herra Longfield says: Vastaa

      Voi olla joo että resepti tuossa muodossa ei menisi luomu-Samin listalla ihan sinne parhaimpien ja kekseliäimpien joukkoon. Jospa siihen pizzapakkauksen päälle vaikka kävisi keräämässä muutaman vaahteranlehden ja nyrkillisen havuja..

  3. […] Marin jutun Lupolosta voit kurkata täältä ja Herra Longfield on kirjoittanut Happy Joe -tapahtumasta tänne. […]

Vastaa