Moms taltutti nälän

Sunnuntaina sähelsimme herra Longfieldin kanssa ties kuinka monessa rautakaupassa sekä tontilla. Kaiken säheltämisen keskellä meille tuli hirmuisen kova nälkä ja allekirjoittaneen pää tuli jopa tosi pipiksi. Popsin masuuni Axelluksen kautta saamani Nutrilett-patukan, mutta se taltutti nälän vain noin puoleksi tunniksi. Nälkäisenä en pysty tekemään mitään päätöksiä ja yleensä vain kiukustun kun en pysty tekemään mitään ratkaisuja. Onneksi autossa istui myös herra Longfield, joka teki oivallisen päätöksen puolestani. Rautakauppakierroksen jälkeen suuntasimme Kauniaisissa sijaitsevaan Momsiin syömään ennen kuin raahaisimme itsemme tontille hommiin. Olemme olleet Momsissa kerran aiemmin, ja todenneet paikan olevan oikein hyvä. Olemme onnistuneet löytämään Espoon alueelta jo kohtuullisen monta kelvollista ravintolaa, ja Moms tosiaan kuuluu siihen listaan.

Moms

Selasin ruokalistan jo autossa, sillä ruokaa piti saada eteen ja nopeasti. Heti juomatilauksen yhteydessä tilasimme myös ruoat, sillä herrakin sai päätettyä oman annoksensa tosi nopsaan. Mulle tilattiin vuohenjuusto-pestopasta kanalla ja herra otti mehevän Royal Grani -purilaisen, jota hehkutettiin ravintolan klassikkoannokseksi. Ihan kamalan nopeasti emme kuitenkaan ruokia saaneet, sillä uunille kävi jotain mystistä keittiön puolella. Tarjoilija tuli meille tästä ystävällisesti kertomaan ja lupautui laittamaan juomamme ravintolan piikkiin – kovin ystävällisetä toimintaa (mutta nälkä oli silti hirmuinen).

Kuola melkein valui jo pitkin leukaa kun annokset vihdoin kannettiin pöytäämme. Kävin heti herran purilaisten kaverina olleiden ranskisten kimppuun, sillä nälkä oli niin kaamea. Oma pastani talon pestolla oli tajuttoman maukasta! Lämmin vuohenjuusto, kana sekä paksu pappardellepasta suli suussani ja olin kohtuullisen hiljaa ruokailun aikana, enkä malttanut laskea montaakaan kertaa aterimia alas.

Moms

Moms

Moms

Herran purilaista maistelin myös, ja hyvältä sekin maistui! Jauhelihapihvi oli ihanan mausteinen ja majoneesi kivan tulista. Nam! En tiedä onko ylistävien sanojen takana sairaan kova nälkä, mutta eiköhän ne sapuskat olleet oikeastikin tosi maukkaita!

Jälkkärit jätimme väliin, sillä talolla meitä odotti perjantaisesta lukion luokkakouksesta ylijäänyt 800 g Haribon karkkikippo. 😛 Uskokaa tai älkää, mutta karkkia on siinä purkissa vieläkin jäljellä! Olen nyt aika tosissaan sen 10 kilon pudottamisen kanssa, joten karkkia ei voi ihan kamalasti popsia, vaikka tontilla tuleekin huhkittua hulluna!

p.s. Tiistain melontatreenit meni kivasti! Ilma oli upea ja meidän 14 hengen laivaseurue ei onnistunut kaatamaan venettä ja perämieskin pysyä pystyssä koko 1,5 tunnin ajan. Parin viikon päästä on uudet treenit!


«Vuosi sitten: Viikonloppulounaat Tapiolassa»

Suositellut

6 Comment

  1. Hyvän näköistä!

    Olen pari kertaa ollut ravintolassa, joss aselvästi keittiössäon tapahtuntu jotain, kun saliin ei ole tullut puoleen tuntiin annoksen annosta, silti tarjoilijat eivät ole sanoneet mitään tai edes pahoitelleet, kun ruoka on lopulta tullut. Asiakas antaa kummasti anteeksi, jos hänet pidetään ajan tasalla.

    1. Puhut kyllä ihan totta! Vaikka nälkä oli ihan tajuton, jaksoin hymyillä tarjoilijalla ja sanoa ”ei mitään kiirettä”. Ja kauniisti kyllä pahoitteli vielä hitautta ruokien tuomisen yhteydessä. Arvostan!

  2. Voi vitsi kun täältä Länsi-Vantaaltakin alkaisi löytyä kelvollisia ravintoloita, niitä kaivattaisiin tooooooooodella kipeästi!

    1. Vantaalla ei kyllä ole monessa hyvässä ravintolassa tullut käytyä. 🙁 Ketjumestoja toki löytyy, mutta ne on vähän siinä ja siinä.. Wanhasta Myllystä (http://www.vanhamylly.fi/) olen kuullut kovasti kehuja, mutta sekin on kyllä Herttoniemessä, eli vähän väärässä suunnassa (ja väärässä kaupungissa). 🙂

      1. 😀 no, sinnepäin! toivottavasti ravintoloita alkaisi valua tänne meillekin päin, uskoisin että olisi muitakin asiakkaita kuin vain minä 😉

        1. Totta! Tulipa muuten heti mieleen, että Jumbon Flamingon Parilla Steak House on törkeen hyvä. 🙂

Vastaa