Mitä söin 12.4.2013

Suomalaisen kirjallisuuden seura (SKS) toivoi ihmisten pitävän ruokapäiväkirjaa perjantaina 12.4.2013. Minä päätin osallistua talkoisiin ja teinpä hommasta sitten myös tämän postauksen. Herra Longfieldkin lähti mukaan tutkimukseen ja nappaili ahkerasti kuvia pitkin päivää syömisistään ja juomisistaan. Hänenkin ruokapäiväkirjastaan saatte lukea tässä lähiaikoina, ensin on kuitenkin mun vuoro.

Aamupala kotona kello 7.30

aamupala

Aamupalani koostuu järjestään aina joko puurosta, leivästä tai jogurtista. Tällä hetkellä olen koukussa Elovenan marja-mysliin sekä Valion lohkeileviin jogurtteihin, joita popsin vaihtelevasti aamupalaksi, päivälliseksi tai iltapalaksi. Perjantaina 12.4. mahaani meni aamulla raparperijogurtti myslillä, iso lasi yön yli seissyttä vettä sekä vitamiinipillerit.

Syön ympäri vuoden Möllerin kalanmaksaöljytabletteja sekä monivitamiineja. D-vitamiinit jätän kesäkuukausiksi pois, mutta muulloin popsin niitä aina aamuisin. Tiesittekö muuten, että keho ei itse pysty tuottamaan omega-3-rasvahappoja, mutta tarvitsee niitä kuitenkin kipeästi? Itse en ollut paneutunut vitamiineihin suuremmin, ennen kuin aloin saada erinäisiä vitamiinipurnukoita Axelluksen kautta testattavaksi. Kerran sain testiin juurikin Möllerin tabletteja sellaisessa tilattavissa olevassa 3 kk annospaketissa. 3 kk annospaketti oli musta tosi hyvä idea joten on vähän harmi, että niiden tekeminen lopetettiin.. Meidän paketista löytyi kerran jopa risteilylahjakortti, jonka avulla pääsimme tosi kätevästi Tukholmaan testaamaan hehkuttamani Bernsin brunssin! On siis tosiaan harmi, että idea ei ottanut tuulta alleen.

Söin aamupalan herra Longfieldin kanssa keittiön pöydän ääressä. Emme koskaan arkena syö aamupalaa telkkarin edessä, sillä mun mielestä (arki)aamupala pitää rauhoittaa ja nauttia se ilman mitään häiriötekijöitä. Viikonloppuisin runsaamman aamupalan voi syödä myös olkkarissa, siinä sivussa saa tosi kätevästi katsottua vaikka boksin uumeniin tallennettuja ohjelmia. Vaikka kyllä me taidetaan viikonloppuisinkin lähes aina syödä aamupala keittiössä (kuten myös tosi useat muutkin ateriat).

Lounas työpaikan ruokalassa kello 10.30

lounas

Työpaikkani ruokalaa olen kehunut blogissa aiemminkin. Syön verotusarvolla (noin eurolla) joka päivä lounaan, johon kuuluu aina kolme eri lounasvaihtoehtoa, salaatit, jälkkäri, tuoreet ja lämpimät leivät sekä kahvi/tee. Syön tosi vaihtelevasti keittoja, pastaa, laatikoita, kalaa ym. Perjantaina pääruokana olisi ollut possua, jota yritän välttää. Kasvisruokapuolella olisi ollut tarjolla täytettyjä paprikoita, mutta nekään eivät perjantaina napanneet. Lopulta päädyin siis syömään kesäkurpitsa-vuohenjuustokeittoa, joka oli tosi hyvää (mikään missä on vuohenjuustoa ei voi olla pahaa). Keiton kaverina söin ison lautasen salaattia, jossa oli mm. appelsiinia, tomskua, salaattia, siemeniä, kananmunaa, kalkkunaa sekä jotain kermaviilikastiketta. Nappasin tarjottimelle myös banaanin, jonka popsin myöhemmin iltapäivällä ennen kotiin lähtöä.

jälkkäri

Jälkkäreitä syön aina niinä päivinä kun tarjolla on jotain oikeasti hyvää. Perjantaina tarjolla oli päärynäjäätelöä, jota kippasin lasiseen kippoon ihan urakalla. Jätski maistui niin herkulliselta kahvikupposen kera, nam! Ennen lounasta mulla oli tosi kova nälkä, joten viimeistään jätskiannoksen jälkeen maha lopetti murinansa ja oli tyytyväinen.

Lounaan syön lähes päivittäin samojen kollegojen kanssa. Käymme syömässä tosi aikaisin, mutta jotenkin olen jo täysin tottunut kello 10.30 lounaaseen. Silloin kun istun palavereissa, enkä pääse normaaliin aikaan syömään, alkaa mahani murista yleensä viimeistään 10.25. 🙂

Juttelemme lounaalla niitä näitä ja aika usein mua sivistetään kaikilla uutisissa pyörivillä tärkeillä jutuilla. Viime aikoina lounaalla ollaan juteltu myös luonnollisesti paljon meidän taloprojektista, josta monet ovat tosi kiinnostuneita.

Kahvi työpaikan ruokalassa 13.30

kahvi

Lounaan lisäksi saan työpaikalla iltapäiväkahvin ja kahvileivän. Yleensä käy niin, että lounaalla tarjottava jälkkäri on se vähän huonompi, joten usein kannattaa skipata lounaan jälkkäri ja odottaa iltapäiväkahvin pullia. Perjantaina olin kuitenkin jo syönyt jätskiä lounaalla, joten lämmin voisilmäpulla oli pakko jättää väliin (se teki kyllä tiukkaa).. Pullan sijaan söin kaksi luumua ja join vihreää teetä.

Päivällinen kotona 17.30

päivällinen

Kotona meillä on menossa pakastimen ja kuivamuonien inventaario- ja tyhjennysoperaatio. Muutto lähestyy ihanan nopeaa tahtia, ja olisi kiva jos ainakin pakastin saataisiin tyhjennettyä ennen muuttoa. Tällä hetkellä pakastimessa on vielä paljon sieniä viime syksystä sekä muutama pussi lohifileitä. Perjantaina jääkaappiin oli aamulla otettu lohifilee sulamaan, jonka paistoin pannulla kotiin tullessa. Lohen päälle laitoin viimeiset Aura-juuston palat ja kastikkeena toimi parsoista ylijäänyt hollandaisekastike.

Salaattia oli tarjolla jälleen reilusti – rucola, tomaatti, siemenet sekä paprika saivat mennä sisuksiimme lohen kaverina. Päivällistä söin herra Longfieldin seurassa ja toki keittön pöydän vieressä kuolasi harmaa karvainen kaveri, joka saa aina lohen nahat itselleen.

Päivän kauppareissu

kauppareissu

Ruokakaupassakin tuli perjantaina käytyä. Kauppalista oli aika pieni, ja mukaan tarttui jogurttia, leipää, suippopaprikaa, tomaattia, maitoa, purkkia sekä koiralle viilejä ja herkkutikkuja.

Suosin nykyään tosi paljon kotimaisia ja luomutuotteita. Tomaatit ja muutkin vihannekset ostan lähes poikkeuksetta luomuna ja/tai kotimaisena. Maito on nykyään aina luomua ja leipien tuoteselosteet luen tarkasti läpi, lisäaineellisia leipiä ei meillä juuri nähdä. Poikkeuksena on kuvassakin näkyvä paahtoleipä, joka on ihan vain herran takia ostettu. Hän kun tykkää levittää paahdetun paahtoleivän päälle maapähkinävoita.

Olematon iltapala

En ole iltapalaihminen. Yleensä syön kotiin tullessa päivällisen ja sen jälkeen en syö enää mitään. Juon vettä pitkin iltaa, joten nälkä ei sinänsä pääse yllättämään. Ja jos se yllättää, niin sitten popsin yleensä hedelmän, leivän tai jogurtin ym. iltapalaksi.

Myöskään perjantaina en syönyt päivällisen jälkeen muuta kuin pari haukkua herra Longfieldin iltapalaleivistä. Illalla on minusta jopa kiva mennä hieman nälkäisenä nukkumaan ja aamulla herätessä nälkä vasta tuntuukin ihanalta! On mahtavaa juosta alakertaan aamupalalle tuntien nälkää. Olikohan tää nyt vähän sairaasti sanottu? No oli miten oli, tykkään siitä tunteesta kun aamulla on nälkä.


«Vuosi sitten: Nutrilett All in one -dieetin tulos sekä arvonta»

Suositellut

6 Comment

  1. Kiva kuulla että joku muukin aikaisen lounaan ystävä! En kykene kollegoiden alkuiltapäivä-aikatauluun, vaikka söisin aamuvälipalan ja menenkin usein yksin lonaalle 🙁
    Tosi hyvät työsuhde-edut teillä!

    1. Yleensä saan osakseni tosi outoja ilmeitä kertoessani, että käyn lounaalla 10.30. Mulle kuitenkin sopii tämä aamupainotteinen syöminen hyvin, illalla voi sitten hieman nälässäkin möllöttää sohvalla, mutta päivällä en kestä nälkää yhtään.

      Ainoa miinus tässä työpaikkaruokahommassa on se, että kotona ei arkisin tule ruokaa enää tehdyksi, sillä töissä syö usein jo tosi ison ja tuhdin aterian. Moni olisi varmaan tosi innoissaan, mutta mä tykkään kokkailla niin paljon, että välillä omia eväitä olisi jopa tosi kiva tehdä. En kuitenkaan valita yhtään, en niitä eväitä varmaan kuukauden jälkeen jaksaisi enää väsäillä kauhealla vimmalla. 🙂

  2. Voi, päärynäjäätelöä! tulee lapsuus mieleen 🙂 juuri eilen toista blogia lukiessa ja pohdin että pitäisi saada itsekin aikaiseksi tällainen ruokapäiväkirja, muiden päiväkirjojen lukeminen on niin hauskaa.

    1. Yleensä jätskipäivinä meillä on tuutteja tai vaniljajäätelöä erilaisilla kastikkeilla. Perjantaina olin ensin tosi pettynyt kun tarjolla oli päärynäjätskiä, mutta en totta tosiaan muistanut kuinka hyvää se oli. Niin kermaista ja raikasta. 😛

      Hauska kuulla, että ruokapäiväkirjan lukeminen oli mukavaa! Ensin mietin jaksanko tehdä tästä postausta ollenkaan, mutta sitten mietin, että mustakin toisten normisyömisistä on kiva lukea. Eli nyt vaan ruokapäiväkirjaa tekemään! 🙂

  3. Sain tästä oikein blogin sähköpostiin pyynnön kirjata syömisiä tuona päivänä, mutta niin vain unohtui…

    Syön aamiaksta yleensä puoli yhdeksän aikaan (tulen töihin vähän yhdeksän jälkeen), lounas maistuu siis vasta myöhemmin. Varmaan jos tulisin kahdeksaksi, söisin lounastakin aiemmin.

    1. Voithan sä tehdä ruokapäiväkirjapostauksen joku toinen päivä, vaikka nyt perjantaina! Näitä on kyllä kiva lukea, joten kurkkaisin sunkin päiväkirjan mieluusti. 🙂

Vastaa