Pääsiäisen epäonniset kakut

Leivoin pääsiäisenä kaksi iloisen kellertävää kakkua, toisen vanhempieni luokse ja toisen anoppilaan. Molemmat kakut maistuivat ihan älyttömän hyviltä, mutta näyttivät samalla ihan älyttömän kuvottavilta. Isäni ei esimerkiksi suostunut kuin maistamaan pikkiriikkisen palan kakkuani, sillä se kuulemma näytti siltä, että se piti sisällään vanhentunutta maitoa tai kokkareista piimää. Jesh, mä oon niin leivontamestari!

Pääsiäiskakut
edustavat pääsiäiskakut matkalla kohti kahvipöytiä

Aloitetaan tarinointi vanhemmilleni viedystä kakusta (kuvassa vasemmalla). Kakun pohjaksi tein perus keksipohjan: 200 g Digestive-keksejä ja 100 g voita. Voisin syödä tuota keksipohjaa vaikka kuinka, ja sitä hävisikin leivonnan tiimellyksessä masuuni aika paljon. Paistoin keksipohjaa uunissa kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen kippasin vuokaan sitruunaista täytettä, jota jäi kamalasti yli palmusunnuntaiksi tehdyistä täytetyistä suklaamunista (mäkin olen siis nyt kantanut korteni kekoon hävikistä herkuksi -kamppikseen!).

Tungin koko komeuden vielä reiluksi puoleksi tunniksi uuniin ja hieman pelonsekaisin tuntein jäin odottamaan mitä sitruunaiselle täytteelleni uunissa oikein käy. No eihän se oikein hyytynyt/kovettunut, mutta kohosi kivasti ja kakun päälle tuli kivan rusehtava väri. Tässä vaiheessa kaikki oli siis ihan hyvin. Nappasin lopulta kakun pois uunista ja lähdimme autolla kohti vanhempieni kotia. Hetken päästä kakku alkoi mennä kasaan, ja lopulta kakku näytti tooosi rumalta, mutta autossa tuoksui kuitenkin ihan tajuttoman hyvältä!

Narsissi

Olin kuitenkin rumasta kakusta hieman allapäin, sillä hieman liian tuoreessa muistissa oli vielä eräs suklainen karamellikakku, jonka kiikutin vanhemmilleni marraskuussa. Se(kin) kakku oli pirun ruma.

Perillä söimme ensin äitini loihtimia herkkuruokia ja sitten päästiin mun kakun pariin. Kaikki muut paitsi isäni söivät kakkua ja kehuivat sen MAKUA kuin viimeistä päivää. Isäni mielestä kakku näytti tosiaan siltä, että sisältäisi kokkareista piimää tai mätää maitoa – no jäipähän meille muille enemmän. 😉

pääsiäiskakku

Sunnuntaina kokkailin jälleen keksipohjaista kakkua (ekassa kuvassa oikealla). Vuorossa oli luottoreseptini jo usean vuoden takaa – aprikoosin puolikkailla koristeltu tuorejuustokakku. Ensimmäisillä leivontakerroilla kakun kanssa ei ollut mitään ongelmia, mutta viimeiset kolme kertaa kakun päälle tuleva hyytelökerros ei ole suostunut hyytelöitymään sitten millään. Olen kuitenkin sen verran itsepäinen, että päätin ottaa riskin ja kokeilla kakun leipomista jälleen kerran. Kakku maistuu nimittäin ihan törkeen hyvältä ja sellaisia törkeen hyviä herkkuja on kiva tarjoilla muillekin.

Olisi kannattanut olla vähän vähempi itsepäinen (tälläkin kertaa).

Hillosokeri ei suostunut toimimaan taaskaan, joka tarkoitti sitä, että maanantaiaamuna jääkaapissa oli limalta näyttävää mömmöä täynnä oleva kakkuvuoka. Taisi multa muutama kirosana siinä aamulla päästä. Mutta koska sama homma on tapahtunut myös ennen tiesin, että kakkua voi hyvin syödä limakerroksesta huolimatta! Suurimmat limat voi viskellä kakun päältä pois ja sitten vain popsii herkullista kakkua suuhunsa kuin viimeistä päivää.

tulppaanit

Tämän herkullisen kakun reseptiä en tällä kertaa blogissa julkaise, mutta lupaan sen täälläkin paljastaa kunhan saan hillosokerin taas joskus hyytymään. Luin netistä hillosokerin käytöstä ja ilmeisemmin syynä hyytelöitymättömyyteen on liian lyhyt keitinaika. Ensi kerralla keittelen hillosokeria siis huomattavasti pidempään. Tai ehkäpä jätän hillosokerin väliin ja kokeilen hyytelösokeria! Sitä mulle suositeltiin blogin facebook-sivuilla, jonne törkkäsin limakakun kuvan maanantaina.

Vaikka kakku kovin pääsiäismäinen onkin (herra Longfield kutsuu tätä kananmunakakuksi) sopii sen raikas maku myös kesäpäiviin ihan loistavasti. Eli kyllä tätä tulevan kesän aikana luultavemmin tullaan jälleen tekemään. Siihen saakka joudutte tyytymään limaisen kuvan katseluun (meinasin kirjoittaa ihailuun, mutta se näytti ja kuulosti liian oudolta). 🙂

pääsiäiskakku


«Vuosi sitten: Ted Bakerin ratsastuskypärä»

Suositellut

14 Replies to “Pääsiäisen epäonniset kakut”

  1. Just oikea asenne Huli – ei se näkö vaan maku. Lusikkaa suuta kohti vaan 😉

    1. Ääntä kohti, se voisi hyvin olla mun motto! 🙂

  2. Katriina says: Vastaa

    Minä tykkään juuri tuollaisista kakuista. Käyttäisin myös hyytelösokeria, se on tarkoitettu kakun päälle ja onnistuu varmasti pakkauksen ohjeella, samoin tietysti liivate ja mehu.

    Hienoja kukkakuvia!

    1. Hyytelösokeria täytyy ehkä tosiaan kokeilla! Voisin testailla molempia joku päivä ilman sen suurempia leipomuksia. Sokerilitkut voisi kaataa vaikka pakasterasian pohjalle ja katsoa miten niille käy. Joo – näin me teen jossain välissä!

  3. Eihän tuo kakku ollut ruma….

    1. Voi kiitos yaelian10! Mutta kyllä ne omiin odotuksiin nähden olivat rumia.. Ja voit myös olla varma, että valitsin postaukseen kaikista edustavimmat kuvat. ”Liman” määrä oli valtaisa anopille menneessä kakussa, lusikoin sitä ennen kuvan ottoa vaikka kuinka paljon pois kakun päältä ja kakkulautaselta. Itsepäisenä olen päättänyt onnistua täydellisesti ensi kerralla! 🙂

  4. Tuplaespresso says: Vastaa

    Yrititkö mahdollisesti hyydyttää hillosokerilla jotain maitopohjaista kakuntäytettä?

    Jos näin on, vika on paikallistettu. Sokerin sisältämä hyytelöimisaine eli pektiini tarvitsee hyytyäkseen happaman ympäristön, siis marjoja tai hedelmiä. Siihen ei auta edes pidempi keittoaika. Maitotuotteisiin hillosokeria ei kannata yrittää käyttää lainkaan, koska useimmiten pektiini vain heroittaa maitotuotteet.
    .
    Olen kyllä nähnyt joitain reseptejä, joissa maitopohjaiseen jälkiruokaan käytetään hillosokeria. Samalla reseptissä on kuitenkin mainittu munankeltuainen ja maissijauho, jotka hyydyttävät ruoan.

  5. Tuplaespresso says: Vastaa

    Hups. Sorry. Olisi pitänyt lukea tarkemmin että ongelma oli vain siinä päällimmäisessä hyytelössä. Joo, lisää keittoaikaa, se pussin ohjeen mukainen vähintään 10 minuuttia. Mutta jos ongelmat jatkuu, niin voihan tuon kiilteen hyydyttää myös liivatteella (joka sekään tosin ei toimi ihan kaikkien hedelmien kanssa) mikäli eläinperäisten tuotteiden käyttö ei aiheuta jonkinasteisia viheranimaliaeettisiä ongelmia 🙂

    1. Hah, ei mitään! 🙂 Kiitos asiantuntevista tiedoista, en tiennyt tällaisesta yhtään mitään. Töissäkin kerroin limakakusta ja mulle sanottiin heti, että tee homma hyytelösokerilla.

      Tuosta 10 minuutin keitinajasta mulla ei ollut myöskään tietoa, mä keittelin sokeria ehkä 2 minuuttia, joten siitä ongelman on täytynyt johtua. Kiitos sulle vielä kamalasti, opin taas paljon uusia juttuja!

    2. Mulla on taas tänä pääsiäisenä luottoa itseeni. Väsään tässä juuri kanamunakakkua, tällä kertaa hyytelösokerilla – toivottavasti onnistuu!! Aamulla selviää sitten mitä jääkaapissa odottaa tällä kertaa. 🙂

  6. Uskon, että molemmat kakut oli varmasti maultaan tosi hyviä. Ja ulkonäöllä ei mun mielestä oo niin suurta merkitystä, varsinkaan perheen ja ystävien kesken! 🙂

    1. Totta! Vaikka olisihan se ihana yllättää ystävät ja perhe upeilla luomuksilla, mutta aina ei mee kaikki ihan nappiin. Ensi kerralla sitten. 🙂

  7. Kananmunakakku osuu tuolla kaakulle nimeksi niinku nakki silmään! 😀

    1. Musta se on vähän aliarvoinen nimitys. 🙂 Munakakku – kuulostaa tosi ällöltä!

Vastaa