Viime lauantai

Vaikka herra Longfield työmatkailee tällä hetkellä oli mun viikonvaihde jälleen varsin täynnä ohjelmaa. Perjantainahan ravasimme parin leidin kanssa tyylikurssilla ja herkuttelimme BS:ssä (kiitokset 52 Weeks of Deliciousness -blogille uuden lyhenteen opettamisesta). Lauantaina oli outo herätä täysin hiljaisesta asunnosta, harmaa karvainen kaveri oli kiikutettu jo torstai-iltana vanhemmilleni hoitoon, jotta pääsin touhuamaan itsekseni kiireisen viikonlopun kaikki ohjelmanumerot.

Lauantai alkoi pitkällä lenkillä upeassa säässä. Korvissa pauhasi Marko Kilven Elävien kirjoihin, joka oli muuten ihan huikea! Oon niin ylpeä itsestäni kun hokasin nämä äänikirjat. Aika on aina sen verran kortilla, että lukemiselle ei jää oikein aikaa (tai siis niin moni muu asia menee sen edelle). Asennettuani iPhoneeni Elisa Kirja -palvelun olen muutamien viikkojen aikana kuunnellut jo 4,5 kirjaa – se on enemmän kuin mun normaali vuositahti. Hyvä minä! Tällä hetkellä kuuntelen muuten hulvatonta Renate Dorresteinin Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille punahilkkaa.

No palataan siihen lenkkiin. Lenkki taitettiin tuttuun tapaan metsässä, jossa rakastan kömpiä ihan kamalasti. Lauantaina ilma oli varsin upea, joten lenkkimaasto näytti aika päheeltä, vai mitä?

metsälenkki metsälenkki metsälenkki metsälenkki

Lenkin jälkeen mua odotti kotosalla imuri, lattiamoppi, pölyharja ym. ihanat siivousvälineet. Sunnuntaina oli asuntomme kolmas näyttö, joten koti piti saada jälleen kiiltäväksi hinnalla millä hyvänsä. Enpä kyllä olisi uskonut kuinka raskasta ja aikaa vievää hommaa (ylitarkka) siivoaminen on yksin! Mitään tyhmiä hommia ei voinut delegoida muille (lue: herra Longfieldille), vaan itse pitää tehdä kaikki. Yök.

Siivosin putkeen melkein kuusi tuntia, jonka päätteeksi raahasin vielä muutamia nurkkiin kertyneitä muuttolaatikoita varastoon piiloon. Juuri kun olin valmis pärähti puhelimeni soimaan. Puhelimen toisessa päässä oli velourasuinen leidi, jonka kanssa olimme sopineet lauantai-illalle sushitreffit Tapiolan LN-Sushi Artiin. Ripeän suihkun ja ehostuksen jälkeen olin jo matkalla, ja maha muuten murisi ihan vimmatusti! Olemme herran kanssa käyneet Tapiolan taivaallisen hyvässä sushimestassa aiemminkin, joten tiesin jo etukäteen saavani tajuttoman hyviä susheja niin paljon kuin haluan.

LN-Sushi Art

Ja niinhän siinä kävi tälläkin kertaa, sushit olivat niin hyviä ettei sanotuksi saa. Myös velourasuinen leidi oli täysin myyty, joten ehkäpä raahaudumme tänne vielä uudemmankin kerran yhdessä. 🙂

Mun sushivalikoima koostui tällä kertaa parista kampasimpukka nigiristä sekä kymmenestä ura-futomakista (eikö oo aika söde sana?). Nämä ura-futomakit ovat vähän kuin ylösalaisin olevia makeja – riisi on niissä päällä ja kaiken kukkuraksi omat palleroni olivat vielä hieman lämpimiä. Nam! Velourasuisen leidin (päällä hänellä oli kyllä tällä kertaa ihanat siniset housut) lautasella oli normaaleja makeja, joiden välissä oli ainakin kurkkua ja katkarapuja.

LN-Sushi Art LN-Sushi Art

Sushien syönnin yhteydessä päätimme vielä lähteä yhdessä leffaan. Varasin liput netistä sushien ahmimisen yhteydessä ja pian kaahailimme Tapiolasta kohti Leppävaaran Bio Rexiä. Kävimme katsomassa 8-pallon, joka pohjautuu aiemmin postauksessa mainitsemaani Marko Kilven Elävien kirjoihin -kirjaan. Jos saan suoraan sanoa, leffa oli musta ihan perseestä. Juuri kirjan luettuani (tai siis kuunneltuani) olin raivoissani kun leffasta oli jätetty niin paljon pois ja monia asioita kuvattiin aivan väärin. Mun teki mieli koko ajan kertoa ja tarkentaa leffan tapahtumia velourasuiselle leidille, mutta sain pidettyä suuni supussa muutaman alkukohtauksen jälkeen. Leffaan olimme muuten toki ostaneet irttaripussit, jotka kyllä kruunasivat ohjelmarikkaan lauantain!

Sunnuntaina meillä oli siis näyttö ja sen lisäksi kursseilin valokuvauksen parissa koko päivän. Siitä kuitenkin (ehkä) lisää joskus myöhemmin, nyt pitää mennä suihkuun.

Huli


«Vuosi sitten: Kestokiharat»

Suositellut

12 Comment

  1. Kiirettä on pitänyt!

    Täytyisi varmaan käydä testaamassa tuo sushipaikka, sinne kun hurrauttaisikin kotoa muutamassa minuutissa

    1. Lumo on rikos ettet oo käynyt tuolla jos sulla on noin lyhyt matka. 🙂 Nyt heti sinne!

  2. Haha, ole hyvä vaan 😀

    Kiitos Tapiolan sushivinkistä, täytyypä joskus suunnata siihen suuntaan sushille 🙂

    1. En tiedä miten paljon voin paikkaa hehkuttaa, mutta olen syönyt tuolla parhaat sushini (jos Singaporea ei lasketa mukaan), eli kyllä se hyvä mesta on! 🙂

  3. Olen jo houkutellut sushihullun ystävän mukaan retkelle Tapiolaan 😉

    1. Jesh! 🙂 Ihana lukea sun mietteitä paikasta. Älkää sitten pelästykö ravintolan kohtuullisen rumaa rakennusta (vanha betoninen talo) vaan astukaa rohkeasti sisään! 🙂

  4. Huh, ihan hengästyin kun luin miten paljon olet viikonloppuna touhunnut 😀 . No, aika kuluu mukavasti kun on tekemistä.

    1. Näille ”yksinäisille” viikonlopuille on hyvä kehitellä aina ohjelmaa, sillä muuten tylsistyn ja ikävä pääsee yllättämään.. Herra saapuu onneksi vihdoin kotiin sunnuntaina, ja lauantaina mun täytyy valmistella herkkuateriaa niin pitkälle kuin pystyn. <3

  5. Mä en ole nähnyt vielä yhtään ainutta elokuvaa joka olisi ollut luetun kirjan veroinen. Se on niin harmi että juonta ja kaikkia ihania, tai kamalia mutta tärkeitä yksityiskohtia pitää poistaa niin paljon että koko idea pakostikin lässähtää. Paitsi tietenkin niille jotka eivät ole kirjaa lukeneet.
    Itseasiassa tästä harmistuneena luin koko ensimmäisen Harry Potterin ääneen miehelleni (!!). Ettei hänelle jäisi pelkkää elokuvamielikuvaa ja ymmärtäisi paremmin miksi vaimo on hulluna kyseiseen tarinaan.

    Oih, sushia.. piiiitkä huokaus..

    1. Mua hävettää myöntää, mutta tää oli eka kirja+leffa-setti jonka näin, ja taisi kyllä jäädä viimeiseksi. En tiedä muista leffoista, mutta tässä koko näkökulma oli ihan eri kuin kirjassa ja ihan liikaa oli oikaistu ja muutettu, yök!

      Nostan hattua Potterin lukemisesta ääneen! Toivottavasti herra O ymmärsi Potteria sen jälkeen paremmin (mä luin ekan kirjan ja lopetin siihen). 🙂

      Meidän pitää suunnistaa joku päivä yhdessä sushille tonne Tapiolaan, on niin nannaa!! 😛

  6. Mä kävin silloin meidän brunssin jälkeen katsomassa 8-pallon enkä ole lukenut sitä kirjaa. Mua kiinnostaisi kuulla tarkemmin mitä tapahtumia siitä leffasta oli jätetty pois kirjaan verrattuna. Kertoisitko lisää? Leffa oli aika ajatuksia ja lisäkysymyksiä herättävä!

    1. Apua, kirjan kertomiseen menisi monta tuntia. 🙂 Mutta tiivistettynä se Piken tarina oli vain pieni osa kirjaa, pääosassa kirjassa oli huumekauppa, jota poliisit yrittivät selvittää. Toki ne Piken vanhat huumefrendit olivat mukana siinä huumejutussa, kuten itseasiassa myös Pike (mutta ei tavallisella tavalla). Ja Piken lapsi oli kirjassa poika ja koko Pike oli ihan erilainen – vahva eikä tollainen nössö hissukka kuten leffassa. Äääh, taas vetää ihan vihaksi. 🙂 Ja sillä Pikellä ei ollut kirjassa mitään tunteita sitä sen exää kohtaan, se kävi väkipakolla sielä asunnossa pari kertaa, mutta mitään pussailuja tai muita ei todellakaan ollut. Ja se loppu oli keksitty ihan kokonaan.. Lue siis kirja, suosittelen lämmöllä!!

Vastaa