Chez Jounin sipulikeitto

Sipulikeittopostauksen alkuun olisi varmaan tosi hyvä kertoilla jotain historiaa sipulikeitoista; mistä se on peräisin, millä eri tavoilla sitä missäkin valmistetaan jne. Mun täytyy kuitenkin tehdä tunnustus. Mulla ei ole mitään hajua mitä eroa venäläisellä tai ranskalaisella sipulikeitolla on, eikä mua oikeastaan edes kiinnosta. Tiedän kuitenkin varmasti sen, että alan hymyillä kovasti niinä päivinä kun töissä on delilounaaksi sipulikeittoa. Töissä sipulikeiton kaverina on aina krutonkeja, jotka olen kyllä jättänyt väliin, sillä leipä muuttuu musta ällön pehmeäksi keiton seassa. Tästä samasta syystä en voi syödä Weetabix-muroja.. Pienenä tyttönä pistelin kyseiset muroleivät poskeen ihan kamalaa vauhtia, etteivät ne vaan ehtineet muuttua ällöttäväksi muussiksi maidon seassa. Ongelmansa kullakin. 🙂

Sipulikeitto

Sunnuntaina oli vihdoin aika tehdä sipulikeittoa myös kotona. Jouduin kyllä aika kauan maarittelemaan herra Longfieldiä, ennen kuin hän suostui sipulikeiton tekemiseen. Hänen mukaansa (ennen kuin oli maistanut koko keittoa) keitto ei voisi maistua mitenkään hyvältä eikä siitä voisi mitenkään saada vatsaansa täyteen. Muutaman päivän maarittelun jälkeen hän kuitenkin suostui siihen, että sunnuntaina kokkailtaisiin sipulikeittoa. Tähän saattoi kyllä vaikuttaa lauantai-illan purilaiset ja browniet, joista herra piti ihan kamalan paljon. Jipponsa kullakin. 😉

Reseptiksi valitsin lopulta Chez Jouni -kirjasta löytyvän sipulikeiton reseptin, jota muokkasimme vain vähän. Tässä versiossa leivät laitetaan keiton päälle, eikä pohjalle kuten kuulemma jossakin maassa/versiossa. Leipien päälle viskellään vielä aimo kasa juustoraastetta, joten kyllä tämän keiton avulla ihan jokainen saa mahansa täyteen.

Sipulikeitto

Unohdimme ostaa pienen valkkaripullon, joten korvasimme valkkarin hieman suuremmalla konjakkimäärällä. Lihaliemenä käytimme Stockmannin Herkusta löytämäämme lisäaineetonta kotimaista (jee!) Puljongin lihalientä. Meillä oli lihalientä vain puoli litraa, joten toinen puolikas litra korvattiin kasvisliemellä (lisäaineellisella, buu). Juustoraasteeksi valitsimme Comte-juuston, jonka muhkea paksu maku sopi keiton kanssa mainiosti yhteen. Leipänä oli crusta ciabatta -leipää.

Sipulikeitto
(2,5 reilua annosta)

  • 4 isoa sipulia
  • 100 g voita
  • suolaa
  • pippuria
  • 1 laakerinlehti
  • 2 tl vehnäjauhoja
  • 3 rkl konjakkia
  • ½ l lihalientä ja ½ l kasvislientä
  • timjamia (tuoretta tai kuivattua)
  • 8 ohutta viipaletta maalaisleipää
  • 200 g Comte-juustoa

1. Kuori sipulit, leikkaa ne kahtia ja silppua ohuiksi ja tasapaksuiksi. Sulata voi soppakattilassa ja lisää sipulit sekoittaen hyvin niin, että kaikki sipulit peittyvät kunnolla voihin. Lisää suola, pippuria ja laakerinlehti.

2. Herkistele matalalla lämmöllä 30 minuuttia niin, että sipulit ovat saaneet väriä ja notkistuneet. Hämmentele ja anna olla vielä 5-10 minuuttia.

3. Tee kevyt suurus: lisää pari teelusikallista vehnäjauhoja ja ota sipuleille kevyesti väriä. Älä anna palaa!

4. Lisää konjakki. Keitä alkoholi pois ja lisää liha- ja kasvisliemi. Sekoita ja kiehauta. Laita kansi päälle ja hauduttele noin 10 minuuttia matalalla lämmöllä. Tarkasta mausteet (ainakin pippuria saa laittaa runsaasti). Lisää vielä timjamia sekaan.

5. Kuumenna grilli tai grillivastus uunissasi. Paahda leipäviipaleet kevyesti molemmin puolin ja jätä grilli tai grillivastukset päälle.

6. Jaa keitto uuninkestäviin kulhoihin. Laita jokaisen kulhon päälle n. neljä viipaletta leipää ja ripottele päälle juustoraastetta. Mausta kierroksella pippuria ja aseta kulhot grilliin/grillivastusten alle 3-4 minuutiksi, niin että juusto sulaa ja muodostaa rapean kuoren, mutta ei pala.

Sipulikeitto

Keitto oli tuttuun tapaan hirmuisen herkullista, pehmeän ja makean makuista. Herrakin ahtoi keittoa suuhunsa niin vimmalla, että poltti kielensä. Tämä tarkoittanee sitä, että keitto oli herran mieleen ja sai siinä sivussa vielä hänen masunsakin täyteen! Mua ällötti edelleen pehmennyt leipä, mutta onneksi leipäpalojen reunat olivat tulleet uunissa grillauksen takia niin koviksi, etteivät ne menneet mössöksi.


«Vuosi sitten: Kenkien korot»

Suositellut

2 Replies to “Chez Jounin sipulikeitto”

  1. Kunnon ranskalainen sipulikeittö on maukasta ja ruokaisaakin, ei siitä nälkäiseksi jää, kunhan tekee soppaa tarpeeksi. Ranskalaisversiossa leivät tulevatkin mielestäni aina keiton päälle ja niiden päälle vielä tuollainen reilu kasa juustoa kuten teillä.

    Huonoimman sipulikeittoni olen syönyt Pariisissa, siitä ei kovin täyteen tullut, liemi oli laihaa ja sipulia oli vähän eli juuri päinvastoin kuin kunnollisessa keitossa pitäisi olla.

    1. Jesh, nyt tiedän minkälainen on ranskalainen sipulikeitto. Kiitos siis tiedoista. 🙂 Se on varmaan sitten venäläinen sipulikeitto, jossa leivät laitetaan pohjalle.

      Töissä syön keiton aina ilman leipää ja juustoa, joten se on aika kevyttä. Kaveriksi otan kyllä sitten leipää oivariinilla, jotta nälkä ei pääse heti yllättämään.

Vastaa