Tapaninpäivä(n asu)

Sain joulun alla myös kotikoneelleni vihdoin ja viimein Photoshopin! Oi tätä ihanuutta. Työkoneella Photoshop on möllöttänyt jo kauan, mutta eihän siellä töissä voi blogijuttuja ihan kamalasti tehdä. Kuvia on siis työstetty kotona Picasalla, ja vain muutamat kollaasit olen koonnut töissä. Niin ja myös kaikista keltaisimmat sisäkuvat olen käsitellyt töissä. Kurssit on photarin osalta kyllä käyty, mutta taidot ovat ruosteessa.. Muutamissa valokuvauskirjoissani on onneksi sivuttu kuvankäsittelyä, ja taisin myös tilata yhden photarikirjan, joka on tarkoitettu juuri valokuvaajille. Joten eiköhän sisäkuvista saada jatkossa kotonakin ihan julkaisukelpoisia. Jee!

asu

Kovin paljon en varmaan jaksa uudella ohjelmallani leikkiä, mutta hieman piti tuota osien irrottamista harjoitella ja ylläoleva kuva siitä sitten eräänä yönä syntyi. Yöllä sen takia, että aloitin hieman liian myöhään enkä tietenkään voinut lopettaa ennen kuin olin saanut hienon kuvani valmiiksi.

Kuvan asussa tallustelin tapaninpäivänä herra Longfieldin isän luona. Meillä on ollut jo vuosia tapana möllöttää kahdestaan kotona joulupäivänä ja rynniä sukulaisten luokse syömään taas tapanina. Tänä vuonna tapaninpäivänä syötiin kylminä alkupaloina erilaisia kaloja ja esim. riimihärkää. Hieman eksoottisempiakin makuja maisteltiin, me nimittäin popsittiin chilisiä sirkkoja sekä teelusikallinen kanelia (jota ei voinut kyllä nielaista). Sirkat olivat peräisin Keltaisesta keittiöstä, josta voitte myös lukaista sirkkojen reseptin.

tapaninpäivä

tapaninpäivä

Pääruoaksi söimme itsetehtyä hernekeittoa itsetehdyn leivän kera. Punssiakin olisi ollut tarjolla, mutta itselleni punssi ei maistunut (sirkat olivat parempia). Ruoan jälkeen vaihtelimme viimeiset joululahjat ja hörppäsimme kahvit suklaiden ja keksien kera. Ja ei toki tule unohtaa illan ehdottomia tähtiä – harmaata karvaista kaveria ja Frassea. Frasse on pikkuinen kissa, josta tulee varmasti karvaisen kaverin paras kaveri! Jo ensimmäisellä tutustumuskerralla (tulevat) kaverukset nuuhkivat toisiaan vain noin 30 sentin etäisyydeltä! Ja jos joku ei muista, niin tuota meidän koiraa kiinnostaa kissat tuhat kertaa enemmän kuin koirat, joten luulenpa että karvaisen kaveri paras joululahja oli tänä vuonna Frassen nuuhkuttaminen. 🙂

koira ja kissa


«Vuosi sitten: Moms»

Suositellut

10 Comment

  1. Ihana karvakaveri ja kisumisu-kuva!

    Sirkat olisivat kyllä jääneet syömättä, sen verran vahva yökkäysrefleksi tulee…

    1. Södet he kyllä olivat. 🙂 Tai ainakin meidän koiruli, kissa taisi enemmänkin vain pelätä. Mutta kyllä me niistä vielä ystävyksiä saadaan.

  2. Toi on kyllä niin ihana kuva Frassesta ja harmaasta karvaisesta kaverista. <3

    Sirkkaresepti ilmestyi muuten juuri äsken blogiin! Sattuipa sopivasti. 🙂

    1. Loistavaa! Korjaan sun postauksen linkin heti tänne. 🙂 Ensi kerralla voisitte tehdä vaikka semmoisia mätiä balut-munia, joissa on kuollut ankan sikiö sisällä. Ne jäisivät kyllä multa syömättä (ehkä). 😉

  3. Pitäisi kyllä itsekin kokeilla joskus tuota hernekeiton tekoa. En ole hernekeittofani mutta uskon, että itse tekemällä saa myös omaan suuhun sopivaa keittoa 🙂

    1. Mun täytyy kyllä tunnustaa, että tykkään ihan kamalasti purkkihernekeitosta! Se on ihanan paksua eikä vaadi kaverikseen kuin sipulia ja sinappia. Nam! 😛

  4. Voi kissulia, ilme ei ole kovin ihastunut… 😀 Huh, heinäsirkat olis jääny multa lautaselle, olet rohkea!

    1. Emmä kyllä rohkea ole, mutta yllytyshullu. 😀

  5. Kiva kuva! Mulla oli edellisellä koneella PhotoShop(tutun sinne laittama….) mutten koskaan ehtinyt kunnolla siihen tutustua.

    1. No se ton ohjelman kanssa just vähän ongelma onkin, sitä kun pitäisi käyttää koko ajan ettei taidot ruostu. Koulussa käytin ohjelmaa paljon ja osasin sen melkein läpikotaisin, mutta nykyään käyttö on niin vähäistä töissä, että on hyvä, että saan koko ohjelman auki. 🙂 Mutta eiköhän se taas tästä palaa mieleen! Ja ”onneksi” nyt on niin pimeää, että kuvia on vähän pakko retusoida, jotta ne kehtaa laittaa esille.

Vastaa