Kemer-ilta

Ja niin ollaan 2013 vuoden puolella! Blogissa käsitellään vielä jonkun aikaa kuitenkin viime vuoden juttuja, tänään käsitellään Kemer-iltaa.

En edes muista mistä Kemer-ilta sai omituisen nimensä. Sen kuitenkin muistan, että Kemer-illan keksi velourasuinen leidi eräillä leidien arki-iltakutsuilla. Istuimme tuolloin kahden ystäväni kanssa Gastonessa pastoilla, josta suuntasimme jälkkäreille johonkin Kämpin kahvilaan. Jälkkärien jälkeen kiertelimme vielä kaupoilla ennen kuin oli aika lähteä kotia kohti. En ole muuten tarinoinut kyseisestä illasta täällä blogin puolella mitään, en oikeastaan edes muista miksi. Ehkä siksi, että Gastonesta on pölötetty täällä jo ihan tarpeeksi paljon.

Kemer-illasta on kuitenkin kerrottava! Kemer-ilta järjestettiin joulukuussa, ja täällä blogissa puretaan nyt luonnos-kansion ruuhkaa vanhoista (eli siis joulukuisista) postauksista. Tällaista järjestelmällistä leidiä ahdistaa ihan vähän (lue: aika paljon) se, että postauksia jää roikkumaan, eikä niitä saada julkaistua suht nopeasti tapahtumien jälkeen. Eli joulua käsittelevät postaukset ilmestyvät tänne varmaan joskus helmikuussa, sillä vanhat postaukset (tai ainakin suurin osa) on saatava pois alta ennen kuin aletaan käsitellä sen tarkemmin uudempia juttua. Että mä välillä vihaan tätä pääni sisällä olevaa järjestelmällisyysosiota..

Mutta takaisin Kemer-iltaan. Varmaan teitä kiinnostaa mikä Kemer-illan tarkoitus oikein oli? No tietenkin sen verukkeella sai tavata mahtavia ystäviä, mutta sen lisäksi sai syödä kebabia! Eikö ole leikkisät sanat kemer ja kebab? Hahah. 😀 Itse en ole suuren suuri kebabin ystävä, mutta kebab maistui tuona joulukuisena iltana ihan hirmuisen hyvältä.

Kebab

Meitä oli paikalla kolme leidiä, ja jokaisen piti hoitaa iltaa varten yksi asia. Velourasuisen leidin kontolle jäi kebabien tilaaminen (oleilimmehan hänen luonaan), minä toin mukanani viiniä (israelilaista) ja kolmas leidi hommasi jälkkärin. Mahtava työnjako! Omaa tehtävääni varten maleksin Alkossa pienen tovin. Yritin turhaan googlettaa viinipullojen välissä sanoja kebab ja viini, ilmeisesti kebabin arvoista viiniä ei ole olemassa. Mutta Alkon kamalan komea myyjä huomasi tuskani, ja tuli tarjoamaan viinituntemustaan. Keskustelu meni myyjän kanssa jotenkin näin:

Kamalan komea myyjä: Voinko auttaa jotenkin?

Minä: Joo, ehkä. Meillä on huomenna tyttöjen keme.. eiku kebab-ilta ja mun pitäisi viedä sinne mukanani viiniä. En tajua viineistä mitään ja yritin googletella, mutten löydä sieltä mitään.

Kamalan komea myyjä: Aaa, okei (hymyillen). Meillä olisi yhtä kivaa israelilaista viiniä, joka voisi sopia hyvin.

Minä: Jee!

Kamalan komea myyjä ojensi keskustelun päätteeksi mulle pullon, ja alkoi sitten etsiä vielä jotain turkkilaista viiniä, joka voisi myös sopia kebabin kanssa. Sanoin, että israelilaisen viinin etiketti on niin hauska (siinä oli taikalamppu), että otan sen. Jotain myyjä hölötti vielä taikalamppuviinin rypäleistä, mutta en muista niistä mitään. Ja jos joku muu nyt googlettaa sanoilla kebab ja viini, niin tässä teille vastaus: ostakaa ihmeessä Yarden Mount Hermon -punaviiniä. Se maksaa hieman päälle kympin, ja sopi musta mainiosti kebabin kanssa. Viini oli kivan kepeää ja sopi leidien viinilaseihin hyvin. Niin ja ei se Alkon myyjä ihan niin komea ollut kuin herra Longfield. 😉

Kebab ja viini

Kemer-iltana tupsahdimme sitten velourasuisen leidin asuntoon masut muristen. Olimme syöneet viimeksi töissä lounasta, ja koska kello löi kuusi, oli nälkä kasvanut aika isoksi. Viiniä emme voineet alkaa tyhjään vatsaan juomaan, ja vaikka mietimme ihan tosissaan jälkkärin syömistä heti kärkeen, saimme jätettyä mutakakun vaniljakastikkeineen illan loppupäähän. Tilasimme kebabit lopulta Onni-pizzeriasta, josta tilaus toimitettiin reilussa puolessa tunnissa. Foliokääreet revittiin kebabannosten ympäriltä kohtuullisen nopeaa tahtia, ja pian olimme kaikki omien annostemme kimpussa.

Pöydältä löytyi kebab ranskalaisilla, iskender-kebab sekä kana-annos (velourasuinen leidi ei voi syödä punaista lihaa ilman sinappia). Kaikkiin annoksiin oli pyydetty PALJON valkosipulikastiketta ja hyvin oli toiveemme täytetty. Ette muuten usko kuinka huvittavalta meidän puhelinsoitto pizzeriaan kuulosti. Räkätimme vedet silmissä ja pissat housuissa kun velourasuinen leidi suoritti vaativaa tilausoperaatioita. Ei sitä voi sanoin kuvailla, mutta järisyttävän hauska puhelinsessio kuitenkin oli.

Koko ilta täyttyi muutenkin ihanasta naurusta. Ystävät ovat niin ihania (ja huvittavia). ♥

Kebab

Kebabien jälkeen hörötimme tovin ennen jälkkäriin siirtymistä. Pikkuinen ystävämme oli tuonut mukanaan mutakakkua sekä vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Mutakakku oli merkiltään Frödinge, ja se maistui vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa tuhottoman hyvältä. Valmiskakut eivät yleensä ole mieleeni, mutta tätä ihanan suklaista kakkua tulen varmasti syömään vielä uudestaankin. Vaniljakastikkeen voisi hyvin korvata kesällä esim. vaniljajäätelöllä joka sopisi kakun kaveriksi myös täydellisesti. Tähän kohtaan on muuten pakko huomauttaa, että kakun jakaminen kolmeen yhtä suureen osaan ei ole kovin helppoa puuhaa – ainakaan leideille.

Mutakakku

Mutakakku

Syömisten jälkeen paneuduimme velourasuisen leidin edessä olevaan kolmen viikon reissuun. Suuntana hänellä on Kuala Lumpur, Koh Lipe, Singapore sekä Langkawi, eli tasan samat kohteet kuin meidän paperihäämatkalla vuoden 2012 alussa. Tuli taas ihan kamala matkakuume kun kertoilin oman reissumme TOP kohteita. Aurinkoa ja lämpöä on kyllä tosi kova ikävä..

Ja tätä matkakuumetta ei muuten helpottanut yhtään Oxygenol-pariskunta, jotka päättivät shokeerata meidät täysin pyytämällä meidät heidän kanssaan TÄNÄ KEVÄÄNÄ New Yorkiin!! Luettuani heiltä tulleen viestin en pystynyt lukemaan sitä ääneen herra Longfieldille, vaan annoin puhelimen hänelle ja sanoin kato. Rakennusurakka vie meiltä varmasti kaikki rahat, mutta päätimme kuitenkin miettiä asiaa, laskea rahoja ja tavata Oxygenol-pariskunnan kanssa tammikuun puolessa välissä ja selvittää ja suunnitella matkaa alustavasti. Mutta vielä emme siis ole päätöstä reissuun lähdöstä tehneet, nyt otetaan kalkulaattori käteen ja lasketaan jokainen penni. Hiton Oxygenol-pariskunta! 😉


«Vuosi sitten: Paperihääpäivä <3»

Suositellut

6 Replies to “Kemer-ilta”

  1. Laurinlahdesta says: Vastaa

    Tuosta kolmelle jakamisesta muistui mieleeni suvun tositarina. Kun mummo odotti nejättä lastaan, perheen tytär mietti, kuinka me ruokitaan vielä yksi uusi suu lisää, kun jo nyt on tiukkaa. ”Onhan tässä hyviä puoliakin”, mummo vastasi, ”tulevaisuudessa omenan jakaminen on paljon helpompaa kuin nyt.”

    1. Hahah, ihana tarina. 🙂 Toi on kyllä niin totta! Kerroin tuosta jakamisen vaikeudesta myös kotona, ja herra Longfield kertoi mulle hyvän vinkin – teet vaan Mersun merkin. Eiköhän kolmeen osaan jakaminen onnistu jatkossa vähän helpommin!

  2. Oih, New York! toivottavasti pääsette matkalle.

    Hesarissa oli tänään tarjouskin New Yorkiin, 499 € Finnairilla. Suosittelen varaamaan hotellit Pricelinen ”name yor own price”-toiminnolla. Vähän jännitystä elämään, kun hotellin saa tietää vasta varauksen jälkeen, mutta olemme yleensä saaneet n. 35-50% halvemmalla kuin sama hotelli olisi muuta kautta ja olleet todella tyytyväisiä. (Älkää varatko Tiems Squaren alueella, siellä Pricelinella on paljon vanhempia ja kuluneempia hotelleja, Chelseassa ja Tribecassa on uudempia 3-4* hotelleja).

    1. Älä muuta sano – oih ja voih! Hieman kyllä vaikuttaa siltä, että reissu jää meidän osalta väliin. Reissun hinnalla kun saataisiin uuteen taloon vaikka mitä ihania sisustusjuttuja (esim. sohva, kirjahyllyt tai iso ruokaryhmä). Mutta katsotaan vielä.

      Ja jos reissuun lähdemme, luen varmasti blogisi New York -postaukset hyvin tarkasti läpi. Kiitos näistäkin vinkeistä. 🙂

  3. Vaikuttipa kivalta illalta,kaikkine herkkuineen;D Ja tuttu viini;olen myös käynyt sen viinitilalla,joka sen on tuottanut.

    1. Oi, sä oot päässyt ihan viinitilalle asti! Sellaisessa olisi joskus kiva käydä. Ja ilta oli hirmuisen kiva, nyt vaan järkkäämään omaa siellä auringon alla. 😉

Vastaa