Joulukalenteri 17: Perinteinen joulukinkku

Eilen meillä syötiin tavattoman ihana ja tunnelmallinen jouluateria. Päivä oli muutenkin hirmuisen jouluinen – aamulla kipitimme hakemaan joulukuusen sekä kasan tuoksuvia joulukukkia. Kuusi ja kukat takakontissa ajoimme vielä ruokakauppaan, josta nappasimme mukaamme ainekset illan jouluateriaan. Ostoslistalla oli mm. parin kilon joulukinkku sekä paljon erilaisia koristeita kinkun kylkeen. Joulua täynnä olevan auton kanssa hurautimme sitten kotiin, laitoimme jouluradion päälle ja aloimme puuhastella kaikkia jouluisia juttuja.

Vaikka saimmekin eilisen aikana tehtyä vaikka mitä, keskitytään tässä postauksessa vain ja ainoastaan joulukinkkuun. Sen verran on kuitenkin pakko kertoa, että joulukalenteripostaukset saivat eilen monen monta uutta jutunjuurta.

Perinteinen joulukinkku

Normaalit ihmiset syövät kinkkua tasan viikon päästä, mutta me otimme varaslähdön tosiaan jo eilen. Minähän popsin ekat kinkkuviipaleeni jo leidien Karisto-reissulla, joten eilinen oli herra Longfieldille ja harmaalle karvaiselle kaverille hieman jännittävämpi päivä kuin mulle. Vaikka pakko myöntää, että uunista kantautuva kinkun tuoksu ja paistomittarin kyttääminen sai kyllä tämänkin leidin villiintymään aika paljon. Lopulta emme millään jaksaneet odottaa niin kauaa, että paistomittarissa olisi lukenut 80 astetta. Kinkun himo oli kasvanut liian suuriin mittoihin sillä hetkellä kun paistomittariin vaihtui lukema 77 (miten niin olen malttamaton?). Mutta jestas se 77-asteinen kinkku oli hyvää, juuri sopivan kypsää, mutta ei kuitenkaan kuivaa.

joulukinkku

Ensimmäistä kertaa panostimme myös kinkun esillepanoon. Nappasimme kaupasta koristeluita varten tuoreita viikunoita, keltaisia pieniä hedelmiä (joiden nimeä emme enää muista), pari pussia pakasteherneitä, tummia viinirypäleitä sekä kokonaisia neilikoita. Herneet keitimme vedessä ja laitoimme tarjottimen pohjalle. Pieniin keltaisiin hedelmiin törkkäsin kokonaisia neilikoita ja nostelin ne viinirypäleiden ja tuoreiden viikunoiden kanssa tarjottimen reunoille. Emme tykkää kummatkaan neilikoista kinkussa, sillä pieniä ”oksanpaloja” on inhottava nyppiä suusta kinkunsyönnin ohessa. Koko komeuden kruunasi tietenkin perinteisellä sinappisella korppujauhokuorrutteella kuorrutettu kinkku, joka mahtui tarjottimelle kuin nakutettu. Ja sitten vain syömään!

Perinteinen kuorrutettu joulukinkku

  • 2 kg:n Viljapossun kinkkurulla yms.
  • vettä uunipellille

Perinteinen kuorrutus

  • 1½ rkl vahvaa sinappia
  • ½ kananmuna
  • ½ tl sokeria
  • ½ dl korppujauhoja

1. Ota kinkku hyvissä ajoin ennen paistamista huoneenlämpöön (meillä kinkku möllötti huoneenlämmössä pari tuntia). Ennen uuniin laittamista kinkun sisälämpötilan tulisi olla 5-10 astetta.

2. Pyyhi kinkun pinta kuivaksi. Työnnä paistomittari paksuimpaan kohtaan kinkun sivusta.

3. Nosta kinkku ritilälle uunipellin päälle. Kaada uunipellille vettä (noin litra), ja lisää vettä kypsentämisen aikana mikäli se haihtuu olemattomiin.

4. Paista kinkkua 125-asteisessa uunissa kunnes sisälämpötila on 77 astetta. Paistoaika oli meidän 2 kilon kinkkurullalla noin kolme tuntia.

5. Ota kinkku uunista ja nosta leivinpaperin päälle puhtaalle uunipellille.

6. Sekoita keskenään kananmuna, sinappi ja sokeri. Sivele tahna kinkun pintaan ja ripottele päälle korppujauhoja.

7. Paista kinkkua vielä hetki 250-asteisessa uunissa niin, että pinta saa vähän väriä (meidän jötkäle oli uunissa noin 5-10 minuttia).

8. Nosta valmis kinkku vadille ja koristele.

joulukinkku

Kinkun kaveriksi nostimme lautaselle jo aiemmin tekemäämme lanttulaatikkoa, maustekurkkuja, tomaattia, murennettua vuohenjuustoa sekä horseradish-kastiketta (eräänlaista piparjuurisoosia). Tähän horseradish-kastikkeeseen törmäsimme kesällä Wienissä syödessämme Itävallan klassikkoruokaa, eli tafelspitziä. Horseradish maistuu hieman samalta kuin sinappi (kuitenkin hieman raikkaammalta, mutta samalla myös tulisemmalta), kuuluhan se samaan sukuun kuin sinappi ja wasabi. Itse jätin lautaselta sinapin kokonaan pois, sillä piparjuurisoosi maistui niin vietävän hyvältä kinkkuviipaleiden päälle voideltuna.

joulukinkku

Ennen ensimmäisten suupalojen syömistä kilautimme punaviinilaseja tuloillaan olevan joulun kunniaksi ja sitten me syötiin ja syötiin ja syötiin. Punaviinilaseissa oli muuten maitoa, se kun sattuu meistä molemmista maistumaan kinkun kanssa jotenkin erityisen hyvältä. Joululaulujen soidessa ja kynttilöiden palaessa saattoi ihan totta tuntea joulun olevan täällä.

Luin viime viikolla 52 Weeks of Deliciousness -blogista esikinkkubileistä, joiden tarkoituksena on koota kaverit kokoon ja syödä (ja juoda) yhdessä nyyttäriperiaatteella ennen varsinaista joulua. Eikö ole ihana idea? Joulun aikaan kaikilla on niin kamala kiire sukulaisten ja perheen kanssa, että minusta kavereiden kesken järkätyt esikinkkubileet kuulostivat tosi hyvältä idealta, sellaista voisi hyvin viettää ensi vuonna!

joulukinkku

 

Suositellut

2 Comment

  1. Syön jouluna aina nautinnolla kinkkua, mutta en kaipaa sitä enenn aattoa (enkä montaa päivää aaton jälkeenkään…). Itse asiassa täytyy myöntää, etten ole koskaan paistanut kinkkua!

    Aikaisempina vuosina söin kinkkua äidin luona, viime vuosina olen itse järjestänyt jouluaaton illallisen, jo parina vuonna on keskitytty jouluisiin alkuruokiin, pääruokana on ollut possun lapaa. Joulupäivänä anoppilassa odottaa kunnon jouluateria kinkkuineen.

    1. Oi, sulla on aika hyvä ”mä en oo koskaan” -juttu! 🙂

      Saa nähdä milloin mulle tulee kinkkumaha täyteen, vielä tänään popsin sitä jumpan jälkeen oikein hymyssä suin. 😛 Toisaalta on ihan hyvä saada riittävästi kinkkua ennen aattoa, jotta voin sitten aattona keskittyä kalohin ja jälkkäreihin. 😉

Vastaa