Joulukalenteri 8: Koristekolvaten

Kerroin jo hieman Leidit Karistossa –postauksessa koristekolvauksesta, ja nyt olisi tarkoitus keskittyä asiaan hieman tarkemmin. Samalla on aika laittaa joulukalenteripostausten ensimmäinen (ja ehkä myös viimeinen) arvonta käyntiin. Arvonnasta lisää postauksen loppupäässä.

kolvi

kolvi

Olen sellainen leidi jolla pysyy kädessä niin pora-, kuin hiomakoneet, sahat ja kaiken muunlaisetkin miehiset vekottimet. Auton renkaankin (huom. yksikkö) olen vaihtanut ihan itse kuten myös lisännyt pissapoikanestettä vaikka kuinka monta kertaa. Vekottimet kiinnostavat tätä leidiä aika paljon, ja satunkin olemaan meidän perheessä se, joka innostuu enemmän autoista, tietokoneista, telkkareista sekä kännyköistä ja muista elektronisista härpäkkeistä. Herra Longfieldille riittäisi auto jolla pääsee paikasta A paikkaan B, ja puhelin jolla voisi soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Näin siis meillä.

Kolvauksen saloihin pääsin siis tutustumaan ystäväni luona Karistossa, ja kotona tositoimiin päästiin joulukuun alussa. Kolvasin kotona kasan pyykkipoikia joulupaketteihin sekä muutaman myös itselleni. Kolvaus on hankkimallani koristekolvauslaitteella hirmuisen helppoa. Kolviin valitaan haluttu ”kynänkärki” tai ”leimasin”, ja sitten vain törkätään sähköjohto pistorasiaan ja jäädään odottamaan kolvin kuumenemista. Kun kolvi on tarpeeksi kuuma, voidaan aloittaa minkä tahansa puisen pinnan (en tiedä voiko kolvia käyttää muillekin pinnoille) koristelu.

kolvi

Minä kirjoitin pyykkipoikiin ystävien ja sukulaisten nimiä sekä osaan esim. ”kasvot”, ”kädet”, ”vieraat” ja ”varasto” –sanoja. Pyykkipojat voi halutessaan kiinnittää esim. pyyhekoukkuihin tai kiinnittää varaston avaimiin. Porasin ”varasto”-pyykkipoikiin poralla reiän ja pujotin niihin avainrenkaan jotta pyykkipojan saa helposti liitettyä avainnippuun.

kolvaus

Kolvaus oli hauskaa puuhaa, mutta on hirmuisen tärkeää muistaa, että kolvista saa pitää kiinni vain muovisista osista! Itse poltin sormeni aika kauniille rakoille tarttuessani tulikuumaan kolviin ihan kärjestä. Auts. Karistossa kolvatessani poltin sydämen kuvan keskisormeeni yrittäessäni vaihtaa kolviin toista kärkeä. Eli muistakaa myös se, että kolvin kärjen vaihtamiseen tulee ehdottomasti käyttää esim. pihtejä (vaikka olihan se keskarissa muutaman päivän helottava sydän aika pähee).

kolvi

Ja nyt mennään siihen arvontaan. Arvottavana olisi samanlainen kolvaussetti mikä minulla on! Koristekolvauspaketti (oikea nimi taitaa olla juotos-/polttopiirustussarja) on hankittu Clas Ohlsonilta, ja jos tahdot sen itsellesi, pitää sinun vain tykätä blogini facebook-sivuilla olevasta kuvasta, jossa hieno palkinto möllöttää (kuvan ohessa on myös tarkemmat ohjeet). Tykkäämisaikaa (lue: arvontaan osallistumisaikaa) on sunnuntai-iltaan asti ja maanantaina arvon voittajan kaikkien kuvasta tykkääjien kesken.

Eli nyt vaan tykkäämään blogini facebook-sivuilla olevasta kolvikuvasta, jos sinäkin tahdot tehdä yhtä hienoja ja omaleimaisia joululahjoja! 🙂


«Vuosi sitten: Joulukalenteri 8: Karvakuonojen joulu»

Suositellut

2 Replies to “Joulukalenteri 8: Koristekolvaten”

  1. Minä olen meillä myös se teknisempi, asennan tietokoneeseen ohjelmat, ohjelmoin kaukopsäätimet, muokkaan kuvat, hankin älypuhelimen ensin (tosin vasta kun vanha puhelimeni alkoi vedellä viimeisiään ja työnantaja totesi, että työsuhdepuhelimia saa vaihtaa vähän useamminkin kuin kerran viidessä vuodessa) jne. Kovin hyvä en ole nikkaroinnissa ja toivon salaa, että Siippa olisi siitä vähän innostuneempi/taidokkaampi… Auton rengasta en ole koskaan vaihtanut, vaikka olenkin lukenut auton huolto-oppaasta miten se tehdän ja seurannut renkaanvaihtoa, jotta ainakin teoriassa tietäisin kuinka se tehdään, jos ihan pakkotilanne tulee…

    1. Kuulostaa niin tutulta! Se on jotenkin niin hassua, kun hommataan joku uusi vempain, niin en malta pysyä housuissani asennellessani sitä, mutta herra suuntaa mieluummin ulos koiran kanssa tai soittaa kitaraa ja katselee vimmaista leidiään vierestä. 🙂 Mutta eikös se jotenkin niin mene, että vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa? 😉

      Isommat nikkaroinnit hoitaa meillä isäni ja äitini taasen ompelee, kutoo ja korjaa vaatteita. Noissa hommissa en itse olen kovin taidokas (eikä mulla myöskään riitä innostus/hermo kovin pitkälle).

Vastaa