Urheat leidit saa tassuun pääkallosideharsoa

Meidän pikkuruisessa ydinperheessä oli eilen kaksi tosi urheaa leidiä. Käsitellään ensin mun urhea teko.

Heräsin aamulla ennen herätyskelloa ja ryntäsin unenpöpperössä herra Longfieldin yli kurkottaen samalla käteni kohti ikkunan edessä olevaa verhoa. Olin aivan innoissani luvatusta lumimyrskystä, mutta pettymys oli kohtalaisen suuri kun sain verhon kiskottua auki – siellä mitään lunta ollut.. Jotain valkoista härpäkettä oli ihan pikkuisen nurmikkojen päällä ja siinä se. ”Tylsää”, ajattelin, ja menin takaisin peiton alle odottamaan kellon soimista.

Urhea tekoni ei toki ollut tässä, vaan se tehtiin töistä lähdön jälkeen. Olin nimittäin päättänyt, että luvattu lumimyrsky tulee iltapäivällä ja tahdoin urheasti kävellä lumimyräkässä töistä reilun 10 kilometrin matkan eläinlääkärille, jonne meillä oli aika varattuna kello kuudeksi. Olin pakannut reppuun silkkikerraston, lämpökerraston, tupsupipon, kahdet hanskat, villasukat sekä kuulottimet, jotta voin kuunnella reippaan (ja urhean) kävelyn ohessa musiikkia. Lähes kaikki eteni suunnitelmien mukaan – lunta oli alkanut sataa ja kello 16.40 lähdin urheasti töistä kaikki mahdolliset lämpövermeeni päällä. Ongelmaksi osoittautui hyvin nopeasti aika. Kävely (edes reipas sellainen) ei nimittäin ole kovin nopeaa jäisillä kävelyteillä, joita ei ole hiekoitettu yhtään. Reisiä alkoi särkeä pikkaisen oudosta kävelytyylistä johtuen, ja tunnin tarpomisen jälkeen tajusin, etten ennätä mitenkään kuudeksi eläinlääkärille. Lopulta reilun 5 kilometrin jälkeen mun oli pakko hypätä bussiin jolla ennätin 18.05 eläinlääkärin vastaanotolle.

Ja nyt päästään siihen perheemme toisen leidin urheaan tekoon. Meidän karvaiselta kaverilta poistettiin nimittäin eilen tulehtunut hammas, joka on aiheuttanut koiralle  ikävää särkyä viime aikoina. Harmaalta pallerolta otettiin ensin verikoe, jonka jälkeen sen sisuksiin laitettiin rauhoittavaa ainetta ennen varsinaista nukutuslääkettä. Reppana oli niin suloinen kun sen silmät alkoivat mennä umpeen.. Katsokaa nyt vaikka tota kuvaa. ♥

Verikokeiden tulosten jälkeen oli aika pistää koiruliini kokonaan uneen. Tassuun laitettiin tippa ja sitten piikki perään, ja sen jälkeen harmaa karvainen kaveri oli aika nopeasti ihan unessa. Tässä vaiheessa meidän piti poistua takavasemmalle ja antaa lääkärien hoitaa hampaanpoisto ihan rauhassa. Operaatio vei tunnin, jonka aikana kävimme syömässä eläinlääkärin lähellä olevassa Phnom Penh -ravintolassa. Kambodzhalais-kiinalainen ravintola oli positiivinen yllätys ihanasti hymyilevän tarjoilijan ja maukkaiden annosten takia. Sijainti on toki outo ja ympäristö aika karu, mutta ruoka oli hyvää, ja sehän se pääasia varmaan kuitenkin on.

Urhea kävelysuoritukseni oli saanut masuni murisemaan, joten iltaa oli mukava jatkaa masut ei-muristen. Suuntasimme Phnom Penhistä takaisin eläinlääkäriin, jossa meitä odotti pöpperöinen ja hampaaton mutta silti häntää urheasti heiluttava harmaa karvainen kaveri. ♥

Ennen kotiinlähtöä kuuntelimme kotiutusohjeet ja maksoimme viulut (323,12 eur – jee). Matkalla autolle harmaa kaveri piti ainakin kaksi istumataukoa, sillä pää taisi olla vielä aika pyörällä. Kotona me vasta sitten huomattiin koko tän postauksen tärkein ja hauskin asia – harmaan karvaisen kaverin tassussa oli aika makeeta mustaa pääkallosideharsoa. Sellaista ei kuka tahansa leidi tassuunsa saa, ainoastaan kaikista hienoimmat ja urheimmat!

p.s. Hampaanpoisto meni hyvin, kuten kaikki muukin. Nyt täällä syödään pehmeää ruokaa ja lääkkeitä jokunen aika ja sitten palataan taas normaaliin eloon.


«Vuosi sitten: Cake pops»

Suositellut

4 Replies to “Urheat leidit saa tassuun pääkallosideharsoa”

  1. Onpa hieno sideharso, sopisi vähän karskimmallekin kaverille!

    Eläimet on aina niin surkeina kun ovat pökkyrässä nukutuksen/rauhoituksen jälkeen. Heppatyttöaikoinani taluttelin pihapiirin klinikalta tallille useammankin rauhoitetun hevosen, joiden päivä piti kannatella kainalossa, olisivat muten tuiskahtaneet turvalleen. Ystäväni russeli oli mökillä tapahtuneen pikku tapaturman jälkeen niin huonovointinen rauhoituksesta, että mökötti ystävälleni syyttävin silmin ja tuli mielenosoituksellisesti yöksi minun kainalooni. Seuraavan aamuna oli kyllä unohtanut koskaan mököttäneensäkään.

    1. Meidän karvaista kaveria ei ole ennen nukutettu, joten en osannut yhtään odottaa kuinka reppanaksi toinen voi mennä.

      Hevosen kannattelu onkin sitten vähän eri hommaa kuin koiran taukohetkien katselu ja niille naureskelu. Huhuh! Ja mielenosoitukset ovat kyllä aika söpöjä. 🙂 Meilläkin niitä aina välillä saadaan ihmetellä.

      Sideharsosta voisin melkein laittaa positiivista palautetta eläinlääkärille. Laskun maksaminenkaan ei kotona enää ahdistanut niin paljon kun näin pääkallollisen sideharson koiran jalassa. 🙂

  2. Voi toista, onneksi inha hammas saatiin pois. Pääkalloside on rock! B-)

    1. Karvainen kaveri on taas ihan normaali ja ruoka maistuu vanhaan tuttuun malliin. Eli ei se hammas voi enää oireilla. 🙂

      Pääkallositten aion säästää, se on niin cool!

Vastaa