Päivän asu harmaan karvaisen kaverin kera

Yritin ottaa eilen aamulla asukuvia mun uudesta ruskeasta villamekosta, jonka bongasin Stockalta sunnuntaina. Mekko on InWearin ja ihastuin sen hieman pörröiseen ja superpehmeään materiaaliin hirmuisesti. Mekko on ihanan syksyinen ja ah niin lämmin. Selässä oleva reikä (joka on siellä ihan tarkoituksella) on lisäksi hauska yksityiskohta, ja tuo muuten aika tavalliseen villamekkoon vähän jotain ekstraa.

Sinappiset sukkikset näin ensimmäisen kerran eräällä työkaverilla, jolta tiedustelin heti hänet nähdessään sukkisten alkuperää. Alkuperä oli Gina Tricot, josta kävin hakemassa itselleni samaisia sukkiksia muutaman parin (muutamassa eri värissä) vielä samana päivänä. Sukkisten vyötäröosa on mukavan joustava eikä yhtään sellainen ahdistava ja kuristava.

Laukku on kotoisin Andorrasta. Ensimmäisen kerran näin laukun Roomassa, mutta tuolloin isäni kielsi minua ostamasta sitä (ja jotenkin mä uskoin sitä!). Andorran reissulla isä tai äiti eivät sitten olleet lähimaillakaan, joten laukku lähti mukaani, eikä sen suurempia mietintöjä tarvinnut sen ostoksen kanssa enää tehdä. Laukun merkki on George Gina & Lucy, kyseistä merkkiä ei vielä Andorran matkani aikana Suomesta saanut, joten pari vuotta sitten sitä oli aika mukava kanniskella olalla. Nyttemmin kyseistä merkkiä saa ainakin Stockalta. Laukku on mulla tällä hetkellä käytössä siitä syystä, että ehdoton lempparilaukkuni pitäisi viedä suutarille.

Kaulassani killuva hopeinen teddykarhu on Tousin.  Tousiin ihastuin ensimmäistä kertaa Barcelonassa, josta olen raahannut muutamalta eri reissulta kyseisen merkin laukkuja, lompakoita, koruja sekä mm. vauvanvaatteita Suomeen ihan kohtuullisen paljon. Tousia ei saa (vielä) Suomesta, mutta Tukholman liikkeestä on mukaani tarttunut muistaakseni pari eri veskaa. Kaulakoru on kotoisin Pariisista, josta herra Longfield osti sen mulle vuosipäivälahjaksi.

Saa nähdä jatkuuko Tous-fanitukseni myös sen jälkeen kun liike joskus saadaan tänne Suomeenkin. Jos tunnen itseäni yhtään, saattaa kiinnostukseni lopahtaa kun merkin laukkuja alkaa vilahdella katukuvassa liian paljon.

Ja hopeisesta teddystä päästään karvaiseen teddyyn. 🙂 Harmaa karvainen kaveri oli eilen aamulla tosi hyvällä tuulella, ja se (lue: hän) seurasi mua ihan joka paikkaan. Kuviinkin se änkesi väkisin, ja niinä sekunteina kun en sille puhunut hölmöllä lässytysäänellä alkoi tassut nousta niin villisti, että pakkohan reppanalle oli antaa huomioita. Jos oikein muistan, karvainen kaveri ei ollut saanut kuvaushetkellä vielä aamuruokaa, joka selittäisi kyllä huomiota vaativan käytöksen aika hyvin..




«Vuosi sitten: 1. adventti»

Suositellut

Vastaa