Matkailijaprofiilini

Törmäsin tähän hauskaan haasteeseen naamakirjassa. Haaste oli osoitettu Rantapallossa bloggaaville, mutta koska haaste kuulosti niin hauskalta päätin haastaa itse itseni.

Me ollaan matkusteltu herra Longfieldin kanssa viimeisten vuosien aikana paljon – tosi paljon. Tämä (hiton) taloprojekti on jäädyttänyt kaikki matkahaaveemme ja vasta tässä viime viikkojen aikana olen tajunnut kuinka suuri merkitys ja voimavara meidän reissumme ovat mulle olleet. Meillä on ollut viime vuosina aina uusi reissu varattuna kun olemme edelliseltä kotiin saapuneet, joka tarkoittaa suomeksi sitä, että aina on ollut jotain mitä odottaa ja jotain millä jaksaa antaa töissä 110% itsessään niinäkin päivinä kun kaikki ketuttaa.

Meidän kaikki säästöt ja jokainen ylimääräinen penni on käytetty reissaamiseen. Yhtään reissua tai matkaan/matkalla tuhlattua euroa en kadu, tälläkin hetkellä siirtäisin rahaa sivuun vuodenvaihteen reissuun, jonne me oltaisiin lähdetty mikäli taloprojekti ei olisi onnistunut. Mutta nyt ei lähdetä, ei sitten yhtään mihinkään. Eikä siinäkään ole mitään pahaa, enkä mä todellakaan valita, mutta on jännä huomata miten paljon energiaa ja voimaa meidän reissut ovat mulle antaneet. Ja älkää käsittäkö väärin, meidän taloprojekti on ihan unelmien täyttymys, mutta se tuntuu vielä niin kovin kaukaiselta ja etäältä unelmalta.. Varsinkin kun siihen suunniteltuun unelmien vuodenvaihteen reissuun olisi enää reilu kuukausi aikaa. Huoh – tää tahtoisi jonnekin lämpimään!

Mutta nyt loppui valitus, mennään siiheen ”haasteeseen”!

Start by adding one photo here that describes you as a traveler and challenge other bloggers do the same, but the trick is that they must guess where your photo was taken! 

Scariest airline flown
Yritin miettiä aika kauan jotain pelottavaa lentoyhtiökokemusta, mutten saanut mieleeni yhtään mitään.

Otan siis ohjat omiin käsiini ja kerron teille jännittävimmästä lennostani (jolla ei ole mitään tekemistä lentoyhtiön kanssa). Eniten mua on jännittänyt lennolla silloin kun lensin ensimmäisen kerran yksin. Herra Longfield oli jossain päin Eurooppaa työmatkalla ja lensin pääsiäiseksi hänen luokseen. Mua jännitti sillä lennolla ihan kamalasti tarjoiluvaunusta tilaaminen, sillä en tiennyt kuuluvatko kahvit ja sämpylät lennon hintaan vai eivät. Jostain syystä en uskaltanut kysyä lentoemoilta mitään, joten päätin lopulta esittää nukkuvaa kun tarjoiluvaunu kulki ohitseni.

Favorite city/country/place
En voi paljastaa lempparipaikkaani, koska se on tossa kuvassa, josta teidän pitäisi arvata missä oon. 🙂 No ehkä en nyt sitten haasta ketään, kun ei muakaan haastettu. Eli vastaus on Kuredun saari Malediiveilla. Me oltiin siellä häämatkalla ja kyseinen reissu ei tule unohtumaan koskaan. Häämatkaltaan suurin osa varmasti tahtoo lämpöä, rauhaa, yhdessäoloa, hyvää ruokaa, upeita kokemuksia, käsi kädessä kuljeskelua sekä pussailua. Me saimme kaiken tuon ja paljon muutakin (mä esimerkiksi pelastin tuoreen aviomieheni hengen).

Jos saisin valita saarelta yhden paikan jonne palata vaikka vain päiväksi, olisi se tuo kuvassakin näkyvä Kuredun ”häntä”, jota pitkin saattoi laskuveden aikaan kävellä todella pitkälle. Molemmin puolin turkoosi vesi hipoi varpaita, mutta kapea hiekkasuikale ei vain tuntunut päättyvän koskaan. Sitä pitkin me tallailtiin – usein ihan kahdestaan – käsi kädessä auringonlaskun aikaan.

Most remote corner of the globe visited
Tähän on pakko vastata Tunisiassa oleva Douzin kaupunki. Douz tunnetaan Tunisiassa Saharan porttina, ja me vietimme siellä vuonna 2007 yhden yön matkallamme kohti Saharaa. Eihän Douz kyllä ole kaukaisin paikka maapallolla, jossa olemme vierailleet, mutta kyseinen kaupunki on jäänyt mieleen tosi vahvasti. Douzissa oli valehtelematta yli 50 astetta lämmintä, hiekka pöllysi ihan koko ajan ja uima-altaalta noustessa iho kuivui sekunneissa (ja en muuten valehtele (juuri) yhtään). Se kuumuus oli niin käsittämätöntä, etten oikeastaan vieläkään ymmärrä miten jossakin voi olla niin kuuma.

Ja täytyy kyllä nostaa itselleni hattua, että selvisin reissusta hengissä. Painoin vuonna 2007 noin 45 kiloa enemmän kuin tällä hetkellä, joten varmaan on pumppu ollut aika kovilla siellä helteessä. Ja voi sitä kamelireppanaa jonka kyydissä matkasin Saharan hiekkadyyneille katsomaan auringonlaskua. 😉

Favorite guidebook series
Mulla ei ole opaskirjasarjasuosikkia, sillä tilailen ja ostelen yleensä aika monta opaskirjaa jokaisesta kohteesta. Ehkä kivoin opas on Patricia Schultzin 1000 Places To See Before You Die -kirja, jota luemme aina ennen reissuja. Reissun jälkeen kirjaan merkitään kaikki käydyt kohteet pinkillä alleviivauskynällä. 🙂 Kirjan olemme saaneet lahjaksi ystäviltämme, joten kirja on siitäkin syystä tosi tärkeä.

Solo traveler or group traveler?
Couple traveler. Herra Longfieldin kanssa on ihana matkustaa. Me toimitaan reissuissa ihan älyttömän hyvin yhteen! Mä bookkaan lennot, valitsen hotellit, suunnittelen kohteet joissa käydään ja varaan ravintolat etukäteen. Herra hoitaa juoksevat asiat reissussa ja kertoo mulle tuhottoman paljon kohteiden/maiden historiaa.

Yksiä reissujen parhaita hetkiä ovat hotellihuoneessa vietetyt illat jolloin käymme läpi seuraavaa päivää. Kerron seuraavan päivän suunnitellut kohteet ja sitten alkaa historialuento (jonka aikana yleensä nukahdan). 🙂 Möllötämme sängyssä napostellen jotain herkkuja, ja samalla saan kuunnella tarinoita Hitleristä, Itävallan kuningassuvuista, lobotomiasta, Panaman kanavasta, uskonnoista, kaupunkien vanhoista tehtaista tai ihan mistä vaan haluan. Jos herra ei tiedä johonkin kysymykseeni vastausta, kaivaa hän iPadin esille ja selvittää vastauksen. Eikö oo aika södeä? ♥

Ja tiedoksi nyt vielä, että me olemme sellaisia suorittaja-matkailijoita, ainakin kaupunkilomilla. Eli meillä ei kulu aikaa oluttuoppien, baareissa tanssimisen tai päättömän hortoilun parissa.

Worst place to catch a stomach bug?
Singapore. Tää on varmaan aika yllättävä vastaus – saada nyt kolmen-neljän päivän tajuton ripuli-oksennus-tauti maailman siisteimmässä kaupungissa. Niin mulle kuitenkin kävi tammikuisella reissullamme. Apteekkarin mukaan mahapöpöä oli paljon liikkeellä, sillä maassa/kaupungissa vietettiin vierailumme aikaan kiinalaista uutta vuotta. Jotenkin sen juhlan seurauksena mm. Singaporeen kulkeutuu paljon ei-niin-tuoretta kalaa, josta sitten pöpöt leviävät helposti ihmisiin ja niiden masuihin.

kuvaa ei ole lavastettu

First culture shock experience
Tää on ehkä vähän nolo, mutta kerrotaan nyt kuitenkin. Herra Longfieldin ja mun ensimmäinen yhteinen reissu oli viikon matka Lanzarotelle. Herra oli juuri päässyt armeijasta, ja me vähän niin kuin sen kunniaksi lähdettiin reissuun.

Viikon reissuun mahtui enemmän tapahtumia kuin meidän muihin reissuihin yhteensä, mutta keskitytään nyt yhden illan yhteen ”shokeeraavaan” tapahtumaan. Oltiin juotu eräänä iltana kohtuullisen monta drinkkiä muutamissa eri baareissa. Päätettiin lähteä yhdestä baarista pois sen jälkeen kun olin onnistunut sytyttämään drinkilläni baaritiskin servietit tuleen. Suunnattiin muistaakseni rantakadulle ja astuttiin heti seuraavaan baariin sisään. Tässä baarissa oli alkamassa joku show, jota ajateltiin jäädä katsomaan. Shown alettua estradille asteli miesjoukko kovasti pauhaavan musiikin tahdissa. Miehet alkoivat tanssia, ja sitten ne alkoivat riisuutua, ja sitten ne olivat pippelisillään siinä meidän edessä. Ja sitten mua alkoi oksettaa (en muista oliko syy drinkkien määrässä vai miehissä). Muistan kuitenkin, että baarin vessassa oli vaaleanvihreät laatat lattiassa ja seinillä.

Where would you buy a second home/retire
En mistään. Meillä on tavoitteena käydä elämämme aikana sadassa eri valtiossa, joten kysykää multa tätä uudestaan kun olemme kolunneet ne 100 valtiota.




«Vuosi sitten: Aamupala: Tallink Spa & Conference Hotel (TAL)»

Suositellut

8 Replies to “Matkailijaprofiilini”

  1. En itsekään kadu matkailuun kuluttamiani rahoja, ne ovat antaneet niin paljon elämyksiä, iloa ja kokemuksia.

    Seuraava lomani (jos ei lasketa uuden vuoden ja joulun välipäiviä, jolloin olemme Suomessa), häämöttää varmaan jossain toukokuulla. Normaaliin talviloma-aikaan minulla on kiirein kausi töissä, joten olen yleensä suosiolla siirtänty loma toukokuun puoleen väliin tai loppupuolelle, jolloin töissä on jo rauhallisempaa ja kelitkin saattavat olla ihan kivoja. Silloinkin olen ollut yleensä ihan vaan kotikaupungissa. Kesälomamatkaakaan ei olla vielä suunniteltu, riippuu vähän Siipan työtilanteesta jms. Mutta kun rupeamme puhumaan kesälomamatkasta, yleensä käy niin, että varaamme ainakin lennot saman tien vaikka olemme vain ”tarkastelevinamme mitä lennot maksaisivat”. Amerikkaan haluaisin aina, mutta toisaalta haluaisin ensi kesänä näyttää Siipalle Pohjois-Espanjan maisemia, joihin olen parilla työmatkalla ihastunut…

    1. Ihania suunnitelmia. 🙂 Meidän suunnittelmat liittyy (valitettavasti) tällä hetkellä täyttömaan miettimiseen, tapetteihin, puun katoon ja muuhun tosi jännään.

      Mua himottaisi myös USA ihan tajuttomasti. Sinne varmaan seuraavaksi suunnataan – sitten kun talo on valmis ja sisustettu ja piha on laitettu kuntoon!

  2. Ihana postaus!

    Matkustaminen antaa tosiaan ihan mielettömästi virtaa. Meillä ei ole seuraavaa matkaa edes suunnitteilla (paitsi mun päässä ja Pinterestissä, mies luulee että olen unohtanut asian), ja se rassaa hämmentävän paljon. Juuri kuten sanoit, ei ole mitään, mitä odottaa. Ja just nyt tarttis jotain unelmoitavaa.

    Haluatko paljastaa, miten pelastit miehesi, utelo haluaisi tietää… 😉

    1. Kiitokset Riitta!

      Hengenpelastus tapahtui vesillä. Snorklattiin ison merikilpparin perässä vähän turhan innoissaan ja vähän turhan kauas rannasta. Herraseni ei ole mikään uimamaisteri (kuten itse olen) ja kun oltiin kohtuullisen kaukana rannasta alkoi merenkäynti olla hieman kovempaa. Herran snorkkelit menivät täyteen vettä ja siinä samassa hässäkässä hänen kunto loppui. Mun piti vielä jäädä katselemaan yksin sitä kilpparia, mutta kun katsoin herran paluumatkaa niin huoamsin, että hän ui ympyrää aika paniikissa.

      Siinä sitten aivoihin palalsi sekunnissa kaikki hengenpelastusopetukset ja raahasin jäykän ja paniikkisen mieheni rannalle oikealla leukaotteella. Hyvin hänelle ei olisi yksin käynyt, se on ihan selvää. Jälkikäteen koko homma naurattaa molempia, mutta kyllä sinne rantaan päästyämme molemmat oli vähän, että ”oho, tossa olisi voinut käydä aika pahasti”. Seuraavana päivänä haimme herralle snorklausliivit – niitä on käytetty sen jälkeen jokaisella snorklauskerralla. 😉

  3. Ihania tarinoita ja ihania muistoja ja suunnitelmia <3

    Meillä on ollut useamman vuoden jo aika tiukka budjetti, eikä reissuun (varsinkaan kovin kauas) olla päästy läheskään niin usein kun haluttaisiin (kerran vuodessa olisi täydellistä!). Tässä toiveena nyt sitten kun häät on tanssittu jo, asunto jo ostettu ja sisustettu, että jospa nyt tilanne rauhoittuisi ja mä voisin päästä sinne mun unelma-häämatkalle (jonne ei ikinä lähdetty.)

    Ja kyllä–mun haave olisi päästä jonnekin ihanaan lämpimään kohteeseen jossa aikaa olisi vain toisillemme ja tietty jokin häikäisevä ympäristö myös. Mun mielestä ei haittaa vaikka häämatka venyiskin vähän…vaikka niin kauan, että potentiaaliset lapsetkin on jo kouluikäisiä (vaikka toivon TODELLA että tää tapahtuu jo ennen sitä!)

    Niin ja ihan muuten vain, olet UPEA ja inspiroit minua jatkuvasti!

    1. Voi miten ihana kommentti. <3

      Kyllä mäkin sen ymmärrän, että reissuun pääsemme taas kunhan saadaan tämä tän hetkinen projekti pois alta. Nyt on kyseessä vaan niin iso ja pitkä projekti, ettei mun pinna meinää kestää enää yhtään odottelua. 🙂

      Teilläkin on varmasti vielä monen monta upeaa reissua edessä! Yksi isompi hanke kerralla on ihan hyvä hoitaa kunnolla päätökseen, onhan tässä vielä koko elämä aikaa häsätä sitä sun tätä. 😉

      Ja ihan muuten vaan, kommenttisi oli hirmuisen ihana ja antoi taas tsemppiä tähänkin päivään ihan hirmuisesti! (Töissä on ihan kakkaa ja oma jaksaminen on tällä hetkellä melkein nollissa..)

  4. Noniin, muistin että olit tehnyt joskus jonkun tällaisen postauksen ja vihdoin tulin nappaamaan sen matkablogin puolelle! =)

    Meillä on myös tuo 1000 places to.. -kirja, mutta minusta se on aika tylsä. Ehkä odotin siitä jotain sellaisia eksoottisia/erikoisia juttuja tai jotain uutta.

    Onnea muuten taloprojektin johdosta! En ole osannut mitään kommentoida aiheesta muuta kuin onnea! =) Kohta se on valmis ja sitten edessä varmaan New York?

    1. Kiva, luen innolla sun matkailijaprofiilin! 🙂

      Ja kiitokset, talohommat etenevät omalla painollaan ja siinä sivussa haaveillaan reissuista. Syksyllä me yritetään päästä jonnekin, viimeistään vuodenvaihteessa. New York olisi upea, mutta tahtoisin kovasti jonnekin lämpimään, tällä hetkellä haaveilen Borneosta.

      Mutta jos sisustusinto iskee liikaa, voi tämä vuosi olla ensimmäinen reissuton vuosi piiitkään aikaan (itse en laske Tukholman ym. lyhyitä reissuja ulkomaanmatkoiksi). Kamalaa!!

Vastaa