Kukkia ja lahjoja

Tätä postausta kirjoittaessani sain inspiksen bannerin vaihtoon. Ja siinä se blogin uusi banneri nyt sitten möllöttää! Kiitokset siis vielä kerran Keltaisessa keittiössä kokkaavalle Martinalle, joka raahasi meille viime viikon vierailullaan kolme eri kukkapuskaa.

Bannerin kukka on jaloleinikki, josta taisi kertaheitolla tulla mun lempparikukka. Vielä tiistaina leinikit kukkivat kuin viimeistä päivää olohuoneen kukkajalalla. Olen vaihtanut niille veden kerran ja laittanut veden sekaan kukkapiristettä, vai mitä virkistettä se nyt sitten ikinä onkaan.

Tässä välissä saatte katsella kukkakuvia kaikista kolmesta eri kukkapuskasta, jotka Martina meille toi (yksi oli mulle, toinen herra Longfieldille ja kolmas harmaalle karvaiselle kaverille). Kukkakuvien jälkeen paneudutaan sitten lahjoihin.

Kukkien kuvaaminen on muuten tosi hauskaa. Kukissa on kauniita muotoja ja upeita värejä ja niiden lisäksi kasvit pysyvät paikoillaan ja niitä voi pyöritellä ja asetella ihan miten itse tahtoo. Sisällä ainoa ongelma näin syksyisin on luonnonvalo, jota ei iltaisin ole nimeksikään.

Kuten jo jossain aiemmassa postauksessa kerroin, oli vierailun tarkoituksena vaihtaa synttärilahjoja leidien kesken sekä jutella talojuttuja. Talojuttuja on täällä jauhettu vähäksi aikaa ihan tarpeeksi, joten keskitytään seuraavaksi niihin lahjoihin.

Me olimme hommanneet Martinalle pienen sievän paketin, jonka sisältä paljastui raastinlautanen, valkosipuleita sekä eräs lehtiartikkeli valkosipulista. Tämä Martina-leidi on kova valkosipulifani, joten siitä syystä näinkin sipulinen lahja.

Mun paketista paljastui kamalan monta purnukkaa sekä suklaata. 🙂 Lahjan teemana oli Välimeri, ja nyt meidän kaapeista löytyy mm. italialaista hunajaa ja kreikkalaista oliiviöljyä. Lahjan paras osuus (suklaiden lisäksi) taisi olla laventelinen palasaippua. Käytän palasaippuoita suihkussa, joten ulkomailta tuotu laventelilta tuoksuva saippua on oikein tervetullut lisä saippuapalakokoelmaani.

Kaikkia varmaan kiinnostaa tietää miksi käytän lähes poikkeuksetta palasaippuoita. No kerrotaan nyt sekin – mä pelastan niiden avulla maapallon! Eipähän tule meidän taloudesta niin montaa muovipurnukkaa kaatopaikoille.

Vaikka mun synttäreitä vietettiin jo lokakuussa on mulla vieläkin yksi lahja saamatta. Äidiltä juuri isänpäivänä tiedustelin, että missäköhän hänen synttärilahjakseni lupaamansa Arabian valkoiset 24h -lautaset ovat. Asia on kuulemma hoidossa. 😉


«Vuosi sitten: Portaiden kohennusta»

Suositellut

6 Replies to “Kukkia ja lahjoja”

  1. Jaloleinikit ovat ihania, etenkin pidän vaaleanvihertävistä.

    Tuollaisen valkosipuliraastimen ostin itsellenikin ruokamessulta

    1. Täytyykin joskus napata kukkakaupausta vihertävät leinikit. 🙂
      Raastinlautaset hommasin itse Habitaresta, mutta törmäsin niihin myös ruokamessuilla (sama ukkeli esitteli niitä sielläkin).

  2. Ai katos, mä en meinannut tunnistaa bannerin kukkaa uudeksi tuttavaksemme jaloleinikiksi. Ajattelin vaan että siinä on joku kukka, mutta en tajunnut että sehän on hyvinkin tuttu yksilö. 🙂

    Kiitos muuten vielä lahjasta! Raastinta on käytetty jo parikin kertaa ja valkosipulireseptit kummittelee mielessä. 🙂

    1. Eipä mitään! Kiva, että raastin on toiminut. Me tosiaan yllätyttiin positiivisesti sen näppäryydestä. 🙂

      Pinkit leinikit lähtivät aamulla roskiin, mutta valkoiset ovat vielä ihan täydessä kukassa! Ne ovat avautuneet kokonaan auki, ja kukat ovat hirmuisen isoja. Ne on niin södet.

  3. Leikkokukat on ihania! Yritän aina perjantaisin ostaa kimpun, joka pysyy viikon verran kuosissaan kunhan muistaa joka päivä leikata uudet imupinnat. Ei tule kalliiksi, mutta kaunistaa ruokapöytää kummasti.

    1. Mun pitäisi ostaa sellainen uuden imupinnan leikkuri. Oon sitä monta kertaa jo kädessäni pitänyt, mutta joku käsittämätön köyhyys iskee aina kun katson noin 8 euron hintalappua. 🙂 Ensi kerralla lupaan ostaa sen – onhan tänään palkkapäivä!

Vastaa