Synttärit ovat pop!

Arvatkaa mistä tykkään synttäreissä ja joulussa (ehkä) eniten? En anna teidän miettiä vastausta sen enempää, vaan kerron tykkääväni ihan kamalasti lahjoista ja yllätyksistä. Niitä on ihan huippua saada itse, mutta molempia on myös hirmuisen kiva antaa/tehdä toisille. Tämänviikkoisten synttärien johdosta on viime päiviin mahtunut ihania yllätyksiä sekä mukavia lahjoja. Muutama yllätys mua myös vielä odottaa – viikonloppuna on tiedossa jotain herra Longfieldin toimesta, ja tasan kahden viikon päästä tapaamme Oxygenol-pariskunnan ja luulenpa, että sovitut treffit liittyvät jotenkin synttäreihini (sen verran vähän treffiemme sisällöstä on mulle kerrottu).

Tarkastellaanpas kuitenkin nyt niitä tällä viikolla saamiani yllätyksiä ja lahjoja hieman tarkemmin. Synttäriaamu alkoi hauskalla iPadissa soivalla kortilla, josta sain puhaltaa kynttilätkin! Samanlaisen kortin Phil sai muuten Modernissa perheessä vaimoltaan omana synttäripäivänään. Eihän siinä muuten mitään ihmeellistä olisi, mutta me nyt satutaan fanittamaan kyseistä sarjaa ihan tosissaan. Ipadin kortin lisäksi myös sykemittarini muisti mua synttäriaamuna. Sykemittari nököttää meikkipöydälläni ja kun satuin kelloa aamulla sivusilmällä kurkkaamaan huomasin, että sen ruudulla oli jotain ihan outoa. Tarkemman tutkailun tuloksena huomasin kellotaululla synttärikakun, joka oli ohjelmoitu siihen ihan vaan mua (ja miljoonaa muuta käyttäjää) varten. Hyvä Polar!

Töihin raahasin mukanani kasan edellisiltana leipomiani Chocolate chip cookieseja joiden kaveriksi olin ostanut prinsessailmapalloja. Päälläni oleva paita sattui muuten ihan vahingossa olemaan yhden ilmapallon värinen! Oikeesti taisin kyllä laittaa sen paidan ihan tarkoituksella päälleni.. Kun olin saanut keksit ja ilmapallot nätisti esille alkoi töissäkin onnitteluja sadella. Aamupäivä menikin sitten vähän synttärihuumassa kun yksi jos toinenkin työkaveri tuli onnittelujen lomassa kehumaan keksejäni ja pyytämään niiden reseptiä itselleen. Sain työpöydälleni myös yhden paketin sekä postiluukkuun yhden kortin. Paketista kaivoin esille suloisen huivin, cable buddyn sekä vadelmatryffelipatukoita. Huivi pääsi heti tänään somistamaan kaulaani töihin ja se keräsi ihan kamalasti kehuja! Herrakin on kotona jo useaan otteeseen sanonut, että mun pitäisi käyttää enemmän huiveja kun tämä yksilö näyttää päälläni niin hyvätä. Ihan turhaan olen siis lyhyttä kaulaani murehtinut, nyt täytyy kaivaa kaikki huivit äkkiä käyttöön!

Töihin saapunut karhukortti on peräisin eräältä opintovapaalla olevalta työkaverilta. Olemme lähetelleet hänen kanssaan viimeisen vuoden aikana aika monta korttia ja täytyy kyllä todeta, että perinteisissä postin kautta tulleissa korteissa on jotain tosi nostalgisen ihanaa. Ajatella, että joku on omin pikku kätösin kirjoittanut juuri minulle kortin, liimannut siihen postimerkin ja vienyt sen postilaatikkoon. Kortteja pitäisi ehdottomasti lähettää muulloinkin kuin jouluisin.

Lahjoja tuli toki myös perheeltä – anoppi ja iskä antoivat rahaa, siskoni osti minulle Pientalon rakentaminen -kirjan ja äidiltä saan toivomiani Arabian 24h lautasia. Anopin ja iskän rahat päätin tuhlata heti! Anopin rahoilla ostin Gollan kameralaukun, jonne mahtuu vihdoin ja viimein kaikki objektiivini sekä muut kameratarvikkeet. Iskältä saamani rahat käytin Arabian 24h lautasiin. Meillä on kyseinen astiasto kokonaisuudessaan sinisenä, mutta olen vähän niin kuin (lue: lopen) kyllästynyt siniseen väriin. Päätinkin olla fiksu ja uudistaa astiastoa raikkailla valkoisilla lautasilla, jotta kaikkia astioita ei tarvitse laittaa uusiksi. Pidän edelleen kovasti 24h-sarjasta, mutta se sininen väri on alkanut tökkimään viime vuosien aikana. Pyysin lisää lautasia myös äidiltäni, joka lupasi hankkia niitä minulle jonkin verran. Pian saan siis myös tänne blogiin paljon raikkaampia ruokakuvia vaaleiden lautasten johdosta, jei!

Vielä olisi paljastamatta herra Longfieldiltä saamani lahja. Taidan kuitenkin pitää teidät jännityksessä ja tehdä hänen lahjastaan ihan oman postauksen. Sen verran voin kuitenkin kertoa, että lahja liittyy valokuvaukseen ja kameraani. Voipi siis hyvin olla, että mulla on kamerassa tällä hetkellä teleobjektiivi, josta olen haaveillut niin kauan kuin muistan! Oho, taisinkin kertoa jo vähän liikaa. No ei se mitään, teen uudesta objektiivistani kuitenkin postauksen vielä jossain välissä. Arvatkaa vaan kuinka iloinen olen? ♥

Olen muuten sitä mieltä, että syksy on paras aika viettää synttäreitä! Pimeän ja sateisen ilman unohtaa hetkeksi ihan kokonaan, sillä pää täyttyy positiivisesta energiasta, jota saan ihan kamalasti herkuista, lahjoista ja ylläreistä. Fakta on se, että synttärit ovat pop!


«Vuosi sitten: Kuumakivihieronta»

Suositellut

10 Comment

  1. Onnittelut! Olet saanut hienoja lahjoja, varsinkin tuo objektiivi. Mulla on samanlainen Gollan laukku ruskeana, se on kätevä kuljettaa mukana. Tai siis omani saattaa olla pienempi, koska sinne mahtuu vain kamera ja 1 optiikka tai salama.

    1. Kiitokset! 🙂

      Objektiivi taisi kyllä olla lahjoista parhain! En muista kuinka vanha järkkärini oikeen on (useita useita vuosia vanha kuitenkin), ja sen ostohetkestä asti olen tuosta telestä haaveillut. Nyt pitäisi vielä päästä jonnekin reissuun testaamaan sitä oikein kunnolla. Kyllähän sitä kotonakin toki voi testailla, mutta eniten olen teleä kaivannut ulkomaanreissuilla (eritoten eläintarhoissa). 🙂

      Kyllä meillä varmaan on ihan samankokoiset laukut. Nexin objektiivit (makro&perus 18/55mm.) ovat niin kapeita ja lyhyitä, että ne mahtuvat laukun yhteen osioon nätisti vierekkäin. Keskellä mulla on sitten kamera (jossa komeilee uusi tele) ja toisessa reunassa on erilaisia suotimia. Sivutaskuissa on pieni led-taskulamppu ja etutaskussa linssien puhdistaja. Kyllä noista taskuista löytyy myös jokunen ylimääräinen muistikortti. Kerrankin kaikki on samassa laukussa hyvässä järjestyksessä. 🙂

      Ruksea laukku olisi kyllä ollut viisaampi kuin oma valkoiseni! Ruskeita ei ollut nyt tarjolla, joten täytynee tätä valkoista sitten pestä vähän useammin.

  2. Onnea 🙂
    Lahjat on kyllä aina niin kivoja, niin saada kuin antaakin 🙂

    1. Kiitos! 🙂

      Kivaa, että muutkin uskaltavat sanoa lahjojen olevan ihan parhaita! 🙂 Postauksen julkaisun jälkeen muistin kyllä heti, että ruoka on myös hirmuisen tärkeää synttäreillä ja jouluna (ja toki myös kaikissa muissakin juhlissa). Mietin illalla vielä suihkussa, että juhlat ilman hyvää ruokaa olisivat paljon pahemmat kuin juhlat ilman lahjoja.

  3. Olet oikeassa: Syksy on paras aika viettää synttäreitä, sillä muuten se olisi ihan liian tylsä vuodenaika. Kevät ja kesä on muutenkin kivoja ja talveakin piristää ihana joulu. Joten kannattaa syntyä syksyllä. 🙂

    Hieno kukka muuten tuossa ekassa kuvassa. 😉

    1. Herra Longfield kiittää synttärikukasta. Taisin nähdä sunkin blogissa samanlaisen ihan tässä lähiaikoina. 😉

      Toi on muuten hirmu kätevä kun se on noin matala, sitä voi hyvin pitää keittiönpöydällä eikä se ole kokoajan edessä. Orkidea on myös kukkinut hirmuisen hyvin, yksi kukka on herran synttäreiden jälkeen tainnut tippua.

  4. Ihania lahjoja, tarpeellista mutta ylellistä! Mäkin rakastan synttäreitä, yllätyksiä ja lahjoja. Yst. terv. nim. Ahmed Ahne

    1. Ihanaa, lisää yllätys- ja lahjafaneja! Ja ei se mitään ahneutta ole, ainakaan jos välillä muistaa myös muita. 😉

  5. Onnea onnea vaan!

    Siippa on muuten ihana, mutta ei varsinaisesti mikään yllätysmies… Minä järkkään meillä yllätykset.

    Tele olisi kyllä ihana, mutta hinnan takia haaveilen siitä ainakin toistaiseksi. Nyt olen tosin (ainakin) viikon ilman kameraa, kun siitä irtosi oikeasta yläkulmasta se muovipalanen, johon tuetaan peukaloa hyvän otteen saamiseksi. Huoltoon piti jättää, sellaista palaa eivät esim. postita, että voisini ihan itse sen liimata.

    Apua, ihan kuin olisi pala kädestä viety kun on ilman kameraa! Täytyy kaivaa hätätarpeisiin Panasonicin Lumix-pokkari esiin… Mulla olisi vielä pari blogitapahtumaa tulossa kahden viikon sisään, toivottavasti saan kameran takaisin siihen mennessä.

    1. Kiitos Lumo! 🙂

      Ei kaikkien tarvitse olla yllärimiehiä, varmasti miehessäsi on paljon muuta tosi ihanaa. <3 Meillä herra on "oppinut" yllärit multa ja nykyisin niitä satelee kyllä ihanan usein (ennen ei nimeksikään).

      Huomasitko muuten, että Nexiin tuli melkein puolta halvempi tele tarjolle (http://www.sony.fi/product/ddl-wide-angle-lenses/sel-18200le)? Kyselin Sonylta näiden kahden telen eroa ja vastaus oli, että tämä uusi (eli siis halvempi) ei ole teräksinen ja se painaa vähän vähemmän. Telestä voi tällä hetkellä tehdä ennakkovarauksia. Herra Longfieldille oli sanottu, että tele saapuu joulukuussa, mutta se tuotiinkin kotiin alle viikossa (juuri sopivasti mun synttäreille). 🙂

      Mäkin tahtoisin jo uusiin blogitapahtumiin! Varmasti saat omissasi hyviä kuvia myös pokkarilla, vaikka onhan nillä ihan erinlaista kuvailla kuin järkkärillä. Joskus nappaan taskuuni herran pokkarin ja menetän parin kuvan päästä hermot kuvien laatuun.. Järkkäri siis kulkee järjestäen aina mukana. 🙂

Vastaa