Kanttarellikeitto & valkosipulibruschetat

Tänään oli vähän huono päivä. Töissä on ihan kamalan kiire ja tuntuu, että hommia tulee koko ajan enemmän kuin mitä ennätän tehdä. Tämähän oli kyllä ihan odotettavissa, mutta jotenkin ahdistaa kun jo näin alkusyksystä aika ei riitä mihinkään. Mikäköhän tilanne mahtaa olla kuukauden tai kahden päästä? Kaoottinen – siltä musta ainakin nyt tuntuu.

Lähes aina kun mulle tulee stressiä töistä alkaa kurkkuani ja päätä särkeä. Niin kävi myös tänään. Iltapäivällä kurkussa tuntui kaktus ja olo alkoi olla vähän hutera. Mun kroppa on selkeesti niin fiksu, että se tajuaa milloin alan käydä ylikierroksilla ja yrittää kertoa mulle, että tahtia pitäisi vähän hidastaa. Mutta kun nyt ei oikein voi hidastaa – ainakaan töissä. Raahauduin vielä hieman tyhmänä töistä Combattiin.. Mutta kun ainoita asioita joiden avulla saan työjutut mielestäni on liikunta ja ulkoilma (ja toki myös nyt sen rakennutettavan omakotitalon suunnitelmat). Combatin jälkeen olo oli kyllä aika lyöty, vaikka munhan sitä vastustajaa siellä tunnilla pitäisi turpiin lyödä..

Kotona mua kuitenkin odotti ihana näky – ruokaa kokkaileva herra Longfield sekä häntää heiluttava harmaa karvainen kaveri. ♥ Liedellä oli valmistumassa herkullinen kanttarellikeitto, jonka reseptin bongasin ihan vähän aikaa sitten Kauhaa ja rakkautta -blogista. Herran tehdessä keittoa otin minä tehtäväkseni kokkailla keiton kanssa tarjottavat valkosipuliset bruschetat

Valkosipulibruschetta

  • vaaleaa leipää (esim. patonki yms.)
  • 2 yksikyntistä valkosipulia
  • öljyä

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa leivästä siivuja ja paahda niitä uunissa ritilän päällä muutamia minuutteja, kunnes leipä on rapeaa molemmilta puolilta.

2. Halkaise yksikyntinen valkosipuli ja hiero sitä paahdettujen leipäviipaleiden pintaan. Sipaise päälle vielä hieman öljyä. Tarjoile ja nauti heti.

Olemme nyt alkusyksyn aikana tehneet kaikista lempparisienistämme keittoa. Kanttarellikeitto maistui muiden sienikeittojen tapaan todella hyvältä, enkä osaa kyllä sanoa lemppariani näistä kolmesta. Sovitaan siis, että kaikki keitot olivat yhtä hyviä. Se on kyllä pakko sanoa, että tämä kanttarellikeitto oli kaikista kauneimman väristä, mustatorvisienikeitto oli sellaista harmaata ja suppiskeitto sitten taas enemmän ruskeata. Tämä pirtsakka oranssinvärinen keitto sopiikin myös värinsä takia erinomaisesti syksyyn, onhan se lähes samanväristä kuin puista putoavat lehdet.

Kanttarellikeitto
(2 annosta pääruokana)

  • 1 l tuoreita kanttarelleja
  • 4 siivua parmankinkkua
  • 1 kpl sipuli
  • 2 yksikyntistä valkosipulia
  • 5 dl kasvislientä
  • ½ dl valkoviiniä
  • ½ tl kuivattua rosmariinia
  • 1 dl (kevyt)kermaa
  • suolaa
  • mustapippuria

1. Paista parmankinkkuviipaleet paistinpannulla. Siirrä valmiit parmankinkut talouspaperin päälle.

2. Paista sipulit parmankinkun rasvassa (lisää tarvittaessa voita). Siirrä kuullottuneet sipulit kattilaan ja lisää joukkoon sienet, kasvisliemi, valkoviini ja rosmariini. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Poista kattila levyltä ja soseuta keitto sauvasekottimella.

3. Nosta kattila uudestaan liedelle ja lisää soseutetun keiton joukkoon kerma. Lisää tässä vaiheessa tarvittaessa hieman vettä tai valkoviiniä, jos keiton koostumus on liian paksu. Mausta lopuksi maun mukaan suolalla ja mustapippurilla (huomio, että parmankinkku tuo keittoon myös suolaisuutta). Ripottele päälle kasa parmankinkkuviipaleiden paloja.

Suositellut

10 Replies to “Kanttarellikeitto & valkosipulibruschetat”

  1. Näyttää hyvältä. Vieläköhän maalta löytyisi parin vikon pästä kanttarelleja…

    1. Pidän sulle peukkuja pystyssä! Keitto oli todella hyvää ja noita leipiä aion tehdä tänään lisää. 😛

  2. oih ja voih. jälleen yksi resepti (tai no reseptit), jota pitää kokeilla 🙂

    1. Suosittelen kyllä! 🙂 Itse ihastuin kamalasti noihin leipiin, toki keittokin oli tosi hyvää, mutta bruschetat valmistuivat todella helposti ja maistuivat mainioilta. Näitä tehdään meillä vielä useasti.

  3. En syö lihaa, mutta ilman kinkkua niin wau, kuullostaapa herkulliselta! Tää on muuten aina paha kun luen sun blogia usein aamuvuorossa töissä joskus paljon ennen klo 8 aamulla ja tulee heti kauhee nälkä kun lukee sun juttuja! Varsinkin toi brunssiarvostelu suma tuossa jokin aika sitten. Ihan kauheeta! Kai ootte muuten käyneet testaamassa Dylanin brunssin Arabiassa? Kantsii tehdä pöytävaraus ja mennä oikein ajan kanssa nautiskelemaan!

    Rakastan myös sieniä, mutta koska emme harrasta sienestämistä, on niistä saanut nauttia aivan liian vähän. Pitääkin käydä hankkimassa kanttarelleja tms ja tehdä niistä keittoa, nam!

    Voi sinä hyvin ja nauti syksystä!

    1. Varmasti maistuu oikein maukkaalta myös ilman tuota lihaa! Ja mekin ostettiin nämä sienet kaupasta, sillä kanttarellivarastot ovat huvenneet lähes olemattomiin omasta pakastimesta.

      Tästä mun blogista ei alunperin pitänyt tulla ruokablogi, mutta jotenkin näitä ruokapostauksia taas riittää ihan loputtomiin. Ruokapostauksissa on se kiva juttu, että ruokien kuvaaminen on helppoa ja kivaa. 🙂 Ja kiva kuulla, että jaksatte niitä myös lueskella (sehän se melkein tärkeintä onkin).

      Dylanin brunssi on kyllä testattu, oli huippu! 🙂 Blogia en vielä silloin kirjoittanut, mutta täältä blogista löytyy Dylan Pinkin (Dylanin pikkusisko) arvostelu (http://meanwhileinlongfield.wordpress.com/2011/11/02/brunssi-dylan-pink-hki/).

      Mitenkäs ne sun vetämät tunnit nyt menivät? Mun oli tarkoitus tulla huomenna, mutta tulin tosiaan kipeeksi, joten tän viikon treenit jäivät kahteen Combattiin. Ensi lauantai on kanssa vähän huono (meillä on päivällä firman juhlat), mutta voisin yrittää ennättää tulla ennen niitä. Oliko se ensi lauantai sitten viimeinen kerta Satsilla?

  4. Moi! Siis viime lauantain pumppi meni tosi kivasti, oli huikeen kivaa porukkaa ja innoistuivat mun hölötyksistä 🙂 Enkä mä oo lopettamassa SATS:lla, vaan toi 6.10 on mun vika lauantaipumppi Lepuskissa, koska jatkan personal trainer koulutusta, joka on viikonloppuisin. Mut löytää sit muuten Pitskusta. Jos siis ehdit jompanakumpana lokakuun ekoista lauantaista ni tervetuloo 🙂 Koitan räjäyttää paikan mun hikisillä muuvseilla.

    Jatka ruokapostauksia, mä koitan ajoittaa niiden lukemista silleen ettei ole juuri kuolemassa nälkään 🙂

    Paranemisia ja hyvää viikonloppua!

    1. Ihana kuulla, että pumppi meni hyvin! Hitto, että mua harmittaa tää tyhmä flunssa.. Tänään ois ollut ihana päästä testaamaan sun vetämä pummpi. 🙁

      Yritän tosissaan päästä ensi lauantaina! Täytyy tarkistaa niiden työbileiden aika, en kyllä ymmärrä miten ne yleensä voi olla päivällä! No joo, toivottavasti siis pääsen ensi la, oon muuten päättänyt tulla moikkaamaan sua tunnin jälkeen. 😉

  5. Sirpa Salo says: Vastaa

    Pakko sanoa, etten onnistunut saamaan tällä reseptillä herkullista keittoa. Arvostaisin kovasti, jos aineosat olisi sanottu tarkemmin. Tässäkin mausteiden ja nesteen määrät jäivät hiukan auki, missä varmaankin piilee syy, ettei tulos ollut häävi.

    1. Voi harmi.. Itse pidin keitosta! Ainesosat on kyllä mielestäni sanottu reseptissä mahdollisimman tarkasti, sillä myös minua ärsyttää reseptit, joissa ei tarkkoja määriä kerrota. Suolalla ja pippurilla kannattaa keittoa maustaa lopuksi vielä mauan mukaan, eli maistella ja lisätä mausteta jos siltä tuntuu.

Vastaa