Aamupala: Sokos Hotel Vaakuna (POR)

”Kaiken onnen perustana on kiirettä syöty aamiainen” – John Gunther

Guntherin John oli viisas mies lausuessaan tuon lauseen. Porissa vietetyn viikonlopun aikana olimme kovin onnellisia saadessamme ihanien häiden lisäksi syödä kaksi ihanaa aamupalaa Sokos Hotel Vaakunassa. Tiedustelin hääparilta ovatko brunssit levinneet myös Poriin, ja vastaukseksi sain ensin hieman hämmentyneitä katseita ja sitten vastauksen ”ei varmaankaan”. Googlettelin reissun jälkeen hieman Porin brunsseja ja hakutuloksia tutkiessani tuli selväksi, että brunssit eivät tosiaan ole vielä kiirineet Poriin asti.

Varmaankin juuri tämän takia sain hieman ihmetteleviä katseita hotellin ravintolan henkilökunnalta kun napsin kamerallani kuvia aamupalan tarjonnasta. Lopulta minulta tultiin jopa kysymään mihin kuvia oikein otan. Hieman alkoi silloin jo pelottaa, että olinko tehnyt väärin kuvatessani ravintolaa. Lopulta kuitenkin selvisi, että näytin ilmeisesti vaan vähän hoopolta (lue: oudolta) kuvatessani ruokia. Lopulta keskustelu jatkui tarjoilijan kanssa sen verran pitkään, että eteeni tuotiin paperilappu, johon mun piti kirjoittaa blogini nimi, jotta arvosteluni voidaan sitten blogistani lukea.

Postaus kyllä hieman raahaa nyt perässä, mutta toivottavasti hotellin todella ystävällinen ja mukava tarjoilija tämän kuitenkin jossain välissä löytää. Terkut siis sinne Vaakunaan, palvelu oli tosi ihanaa! 🙂

Myöskin hotellin aamupala oli ihana – paras hotelliaamupala mitä olen tähän asti syönyt. Valinnanvaraa oli ihan tajuttomasti, ruoka oli kauniisti ja siististi esillä ja ennen kaikkea sapuskat maistuivat hyviltä! Eritoten Fazerin tuoreet leivät saivat minut haltioituneeksi. Ainahan määrä ei korvaa laatua, mutta Sokos Hotel Vaakunassa nämä kaksi asiaa kulkivat sulassa sovussa käsikkäin. En ole mm. missään muualla törmännyt niin suureen valikoimaan myslejä ja siemeniä kuin Vaakunassa oli tarjolla – niitä oli valehtelematta toistakymmentä.

Erikoismaininta täytyy myös antaa todella rapeasta pekonista, erittäin maukkaasta lohesta sekä Kippari-juustosta, josta pidämme herran kanssa ihan kamalan paljon. Kipparijuustoa (tai juustoja yleensä) emme kotiin enää kamalan usein niiden rasvaisuuden takia osta, joten brunsseilla on mukava muutama siivu juustoja aina maistella.

Postauksen kuvat ovat napattu ensimmäiseltä aamupalavisiitiltä. Toisena aamuna saimme aamupalalle myös seuraa. Tuore aviopari nimittäin yöpyi kanssamme samassa hotellissa (onneksi ei kuitenkaan viereisessä huoneessa). 🙂 Itseasiassa heräsin aamulla sulhasen minulle lähettämään tekstiviestiin, jossa meitä jo kyseltiin aamupalalle. Puimme herran kanssa nopsaan päälle ja suuntasimme tuoreen avioparin kanssa yhteiselle aamupalalle juttelemaan mm. häiden hauskimmista hetkistä.

Aamupalasta en ihan totta löydä mitään valitettavaa, joten arvosanaksi on pakko antaa 10. Herra Longfield käski vielä mainita plussana sen, että aamupalalla saattoi katsella telkkaria. Herran onneksi sieltä tuli vielä jotain tylsää urheilua, joten varmaan suurin osa mun puheista on mennyt häneltä ihan ohi.

Me suuntaamme tästä juuri velourasuisen leidin tupareihin, jonne haimme vielä viemisiksi jättimäisen säkin irttareita. Herra Longfield työmatkaili tämän viikon Dallasissa, josta hän toi velourasuiselle leidille muutaman tuparilahjan, toinen lahjoista on sellainen purkki, joka on täynnä cheddarilla maustettuja toukkia. Joo-o, ne on ihan oikeita kuolleita toukkia – varmaan hirmu hyviä (mä aion kyllä syödä pääasiassa niitä irttareita ja juoda valkkaria).

Ihanaa ja herkullista illanjatkoa!



«Vuosi sitten: Syyskuun kynnet»

Suositellut

4 Comment

  1. Täysin samaa mieltä! Vietin Porin Vaakunassa kolme päivää heinäkuussa töiden puolesta ja olen käynyt kerran aikaisemminkin: ehdottomasti paras hotelliaamupala. Erityisesti rakastin paikallisia erikoisuuksia: ohraryynipuuroa ja tyrnihilloa!

    1. Oon aika kade kun saat olla työreissuilla näin kattavien aamupalojen äärellä! 🙂
      Samat paikalliset erikoisuudet taisivat olla tarjolla myös meidän visiitin aikana. Meillä puuro jäi kyllä maistamatta, mikä kyllä nyt jälkikäteen vähän harmittaa.

  2. Vaikuttaa hyvältä ja laajavalikoimaiselta!

    Jossain siis vielä hämmästellään ruokakuvien ottamista? Kuvailin Pariisissa yksin syödessäni ruokiani, eikä kukaan kiinnittänyt mitään huomiota. samoin eilen A21 Diningissa kamerat räpsyivät, omani myös…

    1. Valikoimaa tosiaan riitti! 😛
      Täällä kuvien ottaminen taisi olla vaan niin outoa ja uutta touhua, että sitä ihmeteltiin sen takia. Isommissa kaupungeissa homma on varmaan jo niin tuttua kaikille, ettei kuka pidä kuvaamistaan yhtään outona. Itse jopa vähän naureskelin Chez Dominiquessa kun lähes poikkeuksetta jokaisessa pöydässä annoksista räpsittiin kuvia. 🙂

Vastaa