Synttäriasuja ja pötkäle

Esitellään ensiksi pötkäle – hän on paljon mielenkiintoisempi kuin mun asukuvat! Törmäsimme tähän suloiseen pötkäleeseen sunnuntaina vietetyn brunssin päätteeksi Bistro O Matin etupihalla. Aloin tietenkin lässyttämään suloiselle pötkäleelle heti kun sen näin ja suureksi ilokseni sain pötkäleeltä heti vastakaikua! Toinen alkoi tulla mua kohti vinkuen ihan ylisöpösti. Ja kun pötkäle vielä pötkähti jalkojeni juureen, oli sydämeni sulanut ja aloin rapsutella tätä suloista kaveria ihan tosissaan. Rapsutushommiin sain pian mukaan myös herra Longfieldin kummitädin sekä oman äitini. Koiraihmiset ovat parhaita ihmisiä! 🙂

Lupaan muuten, että tämä on viimeinen postaus joka liittyy millään tavalla herra Longfieldin kolmekymppisiin. Juhlien vihoviimeinen postaus käsittelee pötkäleen lisäksi mun asuja, joita nähtiin päälläni synttäreiden ohessa. Kaverijuhlista mulla ei ole asukuvia, joten pärjäillään näillä kahdella muulla.

Illastimme Gaijinissa viime lauantaina, ja ennen lähtöä koin pienen vaatekriisin. Vaatekriisin päätteeksi päälleni valikoituu yleensä aika tylsiä värejä – niin kävi nytkin. Vetäisin lopulta päälleni mustat nilkkapituiset housut sekä sellaisen suloisen vaalean roosan pitsipaidan (josta ei tietenkään ole kuvaa). Takkina toimi aina-yhtä-varma musta jakku ja kaulaan kiedoin Jackpotin huivin, jota olen ennakkoluuloista huolimatta käyttänyt tänä syksynä ihan kamalan paljon. Jalkaan nakkasin viime hetkellä rakkaat Minna Parikkani. Mustat Raquelit ovat niin södet ja jalassakin ihan siedettävät (jos kävelymatkaa on autolta ravintolalle muutamia satoja metrejä).

Sunnuntain brunssille laitoin päälleni kesän reissulta ostamani pinkin/roosan tunikan. Tunika on muistaakseni kotoisin Prahasta. Tunikan kaveriksi vedin jalkaan paksut mustat sukkikset. Jalassa oli sukkisten lisäksi edellisistä kuvista tutut Minna Parikat, joita käytin viikonlopun aikana tosi ahkerasti.

Koruiksi valitsin aika nopealla päätökselle huovutetut Englannin laku -koruni, jotka ovat kotoisin Design-museon kaupasta. Korut sopivat minusta hirmu kivasti herkulliseen brunssiin, ja kyllä niitä jälleen muutaman herran sukulaisen toimesta ihasteltiin ja ihmeteltiin.

Hiukseni alkavat permiksen jäljiltä olla taas siinä kunnossa, että niille pitäisi tehdä jotain (ja mieluiten nopeasti). Mutta kun en taaskaan osaa päättää mitä niille tekisin.. Toisaalta haluaisin kovasti ottaa permiksen uudestaan, mutta toisaalta suora (tumman)ruskea tukka olisi tosi kiva. Lopullisen päätöksen hautuessa pääni sisällä täytyy hiuksiani pitää oikeastaan aina kiinni, sen verran pahasti ne nimittäin auki ollessaan hapsottavat vähän joka suuntaan. Synttäribrunssille olin tehnyt hiuksiini tuollaisen letin, joka kiedotaan kahdesta osasta (ei siis kolmesta kuten esim. ranskalainen letti). Tykkäsin letistäni tosi paljon, ja se piti hyvin harottavat hiukseni aisoissa.

Semmoista siis tällä kertaa. Jos teistä joku tuntee tuon suloisen pötkäleen, niin rapsuttakaahan sitä (tai siis häntä) mun puolesta tosi paljon! Pötkäle on paras. ♥


«Vuosi sitten: Kahvit pitkin seiniä»

Suositellut

6 Replies to “Synttäriasuja ja pötkäle”

  1. Ihana Pötkäle! Toinen oli niin suloinen siinä rapsutettavana ollessaan. 🙂

    1. Pötkäle oli tajuttoman suloinen. Mulle tuli heti mäyriskuume! Tollainen pieni veijari olisi kiva sen karvakasan kaveriksi. 🙂

  2. Wau mikä lullukka, ihan ylisöpö!

    Kauniina olet edustanut, tykkäsin erityisesti Jackpotin huivista ja tietty Parikoista.

    1. Ylisöpö on kyllä täydellinen sana kuvaamaan tuota pötkylää! 🙂

      Ja kiitokset kehuista! 🙂 Huivi on kyllä siitä ihana, että se pysyy tuollaisena kuohkeana ihan itsestään, eikä läsähdä heti kun sen kaulaan kietoo. Sellaisia lättänöitä huiveja mulla on nimittäin vino pino huivilaatikoissa..

  3. Kasvojasikin näkemättä voin sanoa, että näytät upealta 🙂 Ihanat asut! Ja jaan kanssasi aikalailla samat mielipiteet Gaijinista: ruoka hyvää, mutta paikka erittäin hälyisä, eikä ihan romanttiselle synttäri-illalliselle ollut meille sopiva (oltiin siellä vuosi sitten syksyllä puolisoni synttäreitä juhlimassa). Farang ainavaan vie sydämen, eikä siitä saa tarpeekseen koskaan. Onneksi ei ole varaa käydä siellä kovin usein… PS. tuu huomenna pumppaamaan 🙂 Tai sit ensi la? Meiksi alkaa olla kovin väsy kun tällä viikolla jo 3 pumppia takana, huh!

    1. Voi kiitos! 🙂 Tässähän ihan punastuu.

      Meidän pitäisi käydä Farangissa uudestaan. Käytiin ekan kerran vuosi sitten ja luvattiin itsellemme, että käydään siellä uudestaankin. Tosin nyt ihan heti sinne ei voi mennä, sillä rahat menivät Gaijiniin. 🙂

      Lauantai oli ihan hirmu kiireinen, joten en olisi ennättänyt tulla mitenkään.. Ensi viikolla mulla on ylitöitä, mutta yritän ennättää tulla töistä suoraan! Pakkohan sinne sun tunnille on jossain välissä tultava, jos vaan kerkiän! 🙂

Vastaa