Gaijin ja vuotta vanhempi herra Longfield

Viime viikonloppu meni herkuttelun parissa – lauantaina nautiskelimme herra Longfieldin kanssa Gaijinissa ja sunnuntaina vuorossa oli sukulaisilla höystetty brunssi Bistro O Matissa. Brunssiin palataan myöhemmin, nyt keskitytään Gaijiniin.

Viime vuonna istuskelimme herran synttäreiden kunniaksi Farangissa. Tämän vuoden synttäreitä juhlistimme kahdestaan Tomin ja Matin toisessa ravintolassa, jota myös Gaijiniksi kutsutaan. Farangin keskittyessä Kaakkois-Aasiaan Gaijin tarjoaa moderneja makuja Pohjois-Aasiasta. Oli hauska huomata, että listalta löytyi myös korealaisia sapuskoja. Tunnistimme listasta heti kimchin, johon törmäsimme elokuun lopussa Korea Housessa. Eli ei se Korea House siis olekkaan Suomean ainoa ravintola, jonka listoilta löytyy korealaista ruokaa. Törkeetä huijausta!

Olin jonkin verran Gaijinin menua etukäteen salaa kurkistanut ja muutamia must-annoksia sieltä kyllä esiin nousi. Herrallehan koko ravintolaillallinen tuli täytenä yllätyksenä, joten saatoin helposti johdatella herran silmät pois maistelumenuista, joita hän tietenkin jäi heti tutkimaan. Tällä kertaa maistelumenut eivät minuun oikein iskeneet, ja lopulta päädyimme tilaamaan listalta neljä eri annosta, joita sitten ahmimme yhdessä tuumiin. Gaijinissa on siis sellainen tapa, että annokset tuodaan pöytään aika nopeaa tahtia ja sitten niitä saa pöytäseurueen kesken jakaa miten itse haluaa. Eli homma toimii ihan samalla kaavalla kuin Farangissakin.

Ennen kuin päästään niihin herkullisiin ruoka-annoksiin, täytyy kertoa vielä muutama sananen itse ravintolasta. Ensinnäkin ravintola on yllättävän pieni, ja koska pöydät ovat aivan vieri vieressä, en voi suositella ravintolaa ensimmäiseksi treffipaikaksi. Melu on paikassa aika kova ja luulisin, että tyhjiä pöytiä ei täällä kovin usein nähdä. Toiseksi ravintolan vessat olivat yllättävän sotkuiset. En voi sanoa niitä epäsiisteiksi, mutta käsipaperia oli pitkin poikin ja saippuaakin ruiskunut vähän joka puolella. Tämän tason paikassa voisi joku työntekijä käydä vessaa aina välillä siistimässä.. Mutta ei puututa sen enempää vessoihin tai muuhunkaan tylsään, vaan rynnätään katsomaan mitä kaikkea suuhumme illan aikana saimmekaan laittaa!

SASHIMI TASTING
sashimi lajitelma, mätiä, wasabi-yuzu dressing, wakamea, wasabi majoneesia

MIYAMOS’ COLD NOODLE
nuudeleita, lohta, lohen mätiä, limellä ja yuzulla maustettu togarashi dressing

Homma lähti käyntiin yllä olevilla annoksilla. Tuosta nuudelijutusta ei kyllä näe niitä nuudeleita/lohta ollenkaan, sillä ne ovat jemmassa rehukasan alla. On kyllä harmi etten omaa kovin sulavaa ja värikästä sanavarastoa, sillä en ihan totta osaa sanoin kuvailla miltä annokset maistuivat. Ruoka-annoksissa oli yhdistetty minulle aivan tuntemattomia makuja ja niiden kuvaaminen sanoin on (minulle) täysin mahdotonta. Osaan vain sanoa, että nämä sapuskat olivat erittäin maukkaita. Meiltä pääsi molemmilta sellaisia ”hmmmmm” ääniä kun ruokaa suuhumme nostelimme. Luulen, että koko paikan viehätys piilee juuri siinä, että vastaaviin makuihin ei törmää Suomessa juuri missään. Ei tämmöisiä ruokia vaan voi (ihan helposti) kotona tehdä, sillä aineksia ei lähi S-marketista löydy. Eli summa summarum: täydellistä.

BABY BACK PORK RIBS
possun ribsit, soija-mirin karamellia, togarashia

SESAME ‘DRUNKEN CHICKEN’
rapeaksi paistettua masterstockissa haudutettua kanaa, seesami dressing, kevätsipulia

Niin sanottuja pääruokia tilasimme alkupalojen tapaan kaksi. Ribsejä oli vain pakko maistaa, on niistä sen verran paljon blogeissa pauhattu! Toisen pääruoan kanssa jouduimme hieman miettimään, mutta lopulta sain tahtoni läpi ja seesamikanaa kannettiin pöytään. Seesamiöljy on öljyistä parhain, sillä sen maku on vain niin maagisen upea. Herran mielestä ribsit olivat kanaa parempia, mutta itse en osaa kyllä rehellisesti sanottuna sanoa kumpi oli parempaa. Kun seuraavan kerran Gaijiniin joskus eksyn, joudun luultavasti tilaamaan sekä ribsit että seesamikanan. Molemmat annokset hivelivät suutani hirmuisen paljon.

Tilasimme lisukkeeksi riisiä, se oli sellaista tahmeaa sushiriisimäistä riisiä. Se maistui riisiltä, mutta siihen sai ihanasti imeytettyä lautasten pohjilla olevia kastikkeen rippeitä.

GOHAN
japanilainen riisi

Jälkkärit jätimme tällä kertaa väliin. Loppuilta oli nimittäin tarkoitus viettää sohvalla Modernia perhettä katsoen, joten suuntasimme (tuttuun tapaan) Makuunin kautta kotiin. Kotona kaivoimme jättimäiset karkkisäkit eteemme ja katsoimme neljän jakson verran maailman hauskinta tv-sarjaa. Täydellinen ilta. ♥




«Vuosi sitten: Omaa tyyliä metsästämässä: Kengät»

Suositellut

2 Replies to “Gaijin ja vuotta vanhempi herra Longfield”

  1. Näyttää herkulliselta. Gaijinssa olen ollut van kerran cocktaileilla, mutta näytti niin hyvältä ja monet kun ovat kehuneet, että kyllä tuonne täytyy päästä jossain vaiheessa syömäänkin. Ja ravintola on miltei työpaikkani vieressä, joten ohitan sen usein.

    1. Sun työpaikka on kyllä aika upeella paikalla! Toista se on täällä betonih*lvetin keskellä. 🙂

      Mutta käy ihmessä jossain välissä testaamassa Gaijinin sapuskat. Ne olivat kyllä täyden kympin arvoiset!

Vastaa