Hääpuvusta juhlapuvuksi

Noin viikko sitten juhlimme porilaisen pariskunnan häitä Porissa. Tarkemmin ajateltuna juhlat eivät kyllä olleet Porissa, sillä vihkiminen tapahtui Noormarkun kirkossa josta matka jatkui juhlatilaan Siikaisiin. Häiden aikana ilma oli aika metka – aina kun olimme ulkona paistoi aurinko ja kun olimme sisällä satoi vettä. Sateesta huolimatta ilma oli lämmin ja välillä siis oikein aurinkoinen. Lämmin syyssää helpotti kovasti juhlakansan pukeutumista, sillä ulkona tarkeni hyvin myös ilman takkia. Juhlakansan pukeutumisesta päästäänkin oivallista aasinsiltaa pitkin mun juhlamekkoon.

Mekkona toimi oma hääpukuni (merkiltään ja malliltaan Justin Alexander 8465), joka oltiin muutettu osaavan ompelijattaren käsissä juhlapuvuksi. Postauksen muutamat kuvat ovat meidän häistämme, ja noiden hääkuvien katselu oli kyllä pitkän tovin jälkeen aika ihanaa puuhaa. Mieleen muistui mm. ihana aamu kaasojen kanssa sekä tuhannet vatsassa lentelevät perhoset, se päivä oli maaginen ja luminen talvipäivä. ♥

Mekkoni olen täällä blogissani esitellyt jo reilu vuosi sitten, mutta palautetaan vielä kaikkien mieleen muutaman kuvan avulla se, miltä mekko näytti hääpäivänämme 1.1.2011.

Mekon ostohetkellä olin jo päättänyt, että jonain päivänä mekko tullaan muuttamaan juhlamekoksi. En olisi hääpuvusta suostunut niin paljon maksamaan, jos olisin ostanut mekon vain yhtä käyttökertaa varten. Valitsin mekon väriksi ihan tarkoituksella valkoisen sijaan haalean beigen, jotta voisin käyttää mekkoa myös häiden jälkeen. Omien häiden jälkeen jäinkin sitten vain odottelemaan kutsua sellaisiin juhliin, joihin voisin mekkoni päälleni laittaa. Kutsu tällaisiin juhliin tipahti postiluukkuun tänä kesänä. En tiedä miten mekon muutostöiden kanssa vetkuttelin niin pitkään, sillä kun lopulta mekon ompelijalle vein, oli häihin aikaa tasan kaksi viikkoa. Lähettelin tarjouksia mekon muutostöistä muutamaankin eri ompelimoon, mutta lopulta ystäväni vinkkasi minulle omasta ystävästään, joka tekee mekkoja ja muita vaatteita ihan tuosta vaan. Parin tekstiviestin jälkeen olimme sopineet Anne Pitkäsen kanssa treffit hänen asunnolleen, jossa oli tarkoitus katsoa mitä mekolleni voisi tehdä.

Reilussa puolessatoista vuodessa olin pudottanut painoani vielä noin 15 kiloa, joten Anne joutui kaventamaan mekkoa noin 10 cm. Alla olevissa kuvissa mekko on päälläni Annen luona ensimmäistä kertaa omien häiden jälkeen.

Päädyimme Annen kanssa poistamaan mekosta tyllikangasta aika monta kerrosta. Kaiken kaikkiaan mekosta on poistettu nyt kaksi kamalan isoa säkillistä tylliä (sitä on oikeesti ihan tajuttoman paljon!). Tämän lisäksi helmassa ollut käsin kudottu pitsi (vai virkataankohan pitsiä?) otettiin pois, joka teki mekkoon suurimman muutoksen. Pitsiä jäi kuitenkin vielä mekon yläosaan reilusti, mutta alaosan pitsi näytti yksinkertaisesti liian morsiuspukumaiselta. Anne ehdotti myös aluksi puvun lyhentämistä, mutta lopulta emme siihen kuitenkaan ryhtyneet, sillä mekon pituus antaa mekolle sellaista 50-luvun ilmettä ja luonnetta. Porissa (tai siis tarkemmin sanottuna Noormarkussa ja Siikaisissa) puku näytti sitten tältä. Eikö oo aika ihana? 🙂

Olen muutokseen todella tyytyväinen ja puku päällä tunsin itseni vähän prinsessamaiseksi. Huomiota ja kehuja puku sai valtavasti, ehkä jopa vähän liikaa. Juhlapaikan tarjoilivat sanoivat, että näytän ”ihan” Marilyn Monroelta, mutta tuohon kommenttiin en kyllä itse yhdy (mä haluun olla prinsessa, enkä mikään helmat korvissa oleva Marilyn). Mutta kyllähän mekko toki pituutensa, värinsä, materiaalinsa sekä noiden upeiden pitsien takia erottuu muiden mekkojen joukosta, vastaavaa mekkoa ei varmasti kovin useissa juhlissa tule vastaan.

Tässä mekossa tulen varmasti vielä monet juhlat juhlimaan, toivottavasti mekon päälle laittaminen saa myös jatkossa sellaisen ”juhlavan” fiiliksen aikaan.

Kiitos Anne vielä upeasta muutoksesta!

Vinkki!

  • Anne tekee vaatteita (mekkoja, hääpukuja ym.) sekä vaatteiden muutostöitä kotonaan Helsingissä. Mikäli teillä muillakin on tarvetta vaikka vain korjauttaa vaatteittanne, voi Anneen olla yhteydessä! Mukavampaa ja iloisempaa ompelijatarta saatte muuten etsiä. 🙂 Annen sposti-osoite on: anne_pitkanen82@hotmail.com.



«Vuosi sitten: Terrorivauvaa odotellessa..»

Suositellut

10 Replies to “Hääpuvusta juhlapuvuksi”

  1. Kaunis puku sekä hääpukuna että uudistamisen jälkeen.

    Juhlapaikka näyttää tutulta sen verran mitä kuvista sitä erotan; onko se hevostila, jossa on juhlatilat samassa? Olen tainnut olla tuollla kolmella ratsastusleirillä teininä!

    1. Kiitos Lumo! 🙂

      Joo, juhlapaikan yhteydessä on myös hevostallit. 🙂 Paikan nimi on Sammin ratsutila. Onpas hauska sattuma, että olet käynyt siellä ratsastamassa. Pieni on tämä meidän Suomen maa. 🙂

  2. Ihana mekko <3 ja upeat muutokset! Kylläpä tuli hieno! Sitten mun on pakko kysyä, että mistä toi ensimmäinen kuva (teidän häistä) on otettu? Siis luultavasti se juhlapaikka? Näyttää nimittäin aika epäilyttävästi siltä paikalta jossa me mentiin naimisiin 🙂

    1. Oi kiitos, ihana kuulla, että muutkin tykkää. 🙂

      Meidän juhlat oli ravintola Keilarannassa. Oikein upea häiden järkkäämiseen, kun koko tila on yhtä isoa tilaa. Me oltiin varattu ekana Espoon kartano, mutta siellä tuli jotain homeongelmia, ja siten etsittiin aika nopeella aikataululla uusi paikka. Oltiin kyllä lopulta ihan tyytyväisiä, vaikka eihän toi Keilaranta mitään maalaisromantiikka uhkukkaan. 🙂

  3. Nonni! Arvasin! Meillä oli tosiaan meidän seremonia siinä ulkona pihalla ja sit hääjuhla siellä sisällä. Oli aivan mahtava paikka, loistavat safkat, ja kaikinpuolin onnistuneet häät. Ihanaa, että teidän juhlat on myös ollut siellä! Meille oli myös tärkeää, että tila on yhtenäinen ja, että kaikki vieraat näkee ”lavalle”. Ja sit tietty se, että paikka osaa tehdä kunnollista kasvisruokaa. Meidän päivähän oli 1.7.2011, eli kuuma kesäpäivä. Oli aivan täydellinen paikka. Lapset pääsi kirmailemaan sinne nurtsille ja ulos pääsi viilentymään tanssin huumasta 🙂 Jos uskaltaisin, postaisin kuvan, mutta en mä ehkä uskalla 🙂 Siinä olis paksu jumppaohjaaja kans fiftarityylisessä mekossansa. Vaikka kyllähän niistä kuvista oikeast huokuu se kaikki rakkaus ja onni, ja pystyn jotakuinkin katsomaan kuvia ajattelematta mun painoa.

    Jos hei liikut joskus Leppävaarassa lauantaisin iltapäivällä treenimielessä, niin mut saattaa löytää lavalta…

    1. Ois ollut tosi ihanaa pitää se vihkitilaisuus samassa paikassa kuin itse hääjuhla! Kesällä varsinkin, kun voisi olla ulkona. Nyt jäi kokematta, mutta olihan noissa talvihäissäkin kyllä tunnelmaa (varsinkin kun sattui niin täydellinen talvipäivä).

      Laita ihmeessä kuva tulemaan jos uskallat, vaikka vaan mulle spostin kautta. 🙂

      Kävin heti kurkkaamassa mitä tuntia vedät! Pump kuuluu kyllä lemppareihin, mutta tosi huonosti jaksan viikonloppuisin salille raahautua. Tosin nyt mulla olisi hyvä syy tulla sinne takariviin kattomaan sua. 🙂 Voisin naureskella siellä kun et tietäisi kuka mä oon. 😉

  4. laita se vappunaamari niin löydämme toisemme varmasti 🙂 vedän nyt tuota tuonne lokakuun alkuun, ja sit mun viikonloput on omistettu PT-koulutukselle 🙂 tervetuloo kokeilemaan uutta ohjelmaa!

    1. No se ois kyllä näky! 🙂

      Kiitokset kuitenkin kutsusta, ehkä mä sinne jopa raahaudun joku lauantai (naamarilla tai ilman). 😉

  5. Hehee, no oli mullakin lanseerauksessa nyt viime lauantaina prinsessakruunu päässä, joten ei se nyt niin outoa olisi 😛

    Ja saa tulla rohkeesti sanomaan moi, mä oon oikeastaan aika kiltti ja mukava ihminen 🙂 Näillä näkymin mun vika tunti on 6.10. Siihen asti aikaa raahautua!

    1. Kiva kuulla! 🙂 Moikataan siis jos törmätään (jos mä vaan uskallan)!

Vastaa