Illallinen Hugon kanssa

Pahoitteluni heti alkuun siitä, että ns. lifestyle-blogini alkaa vähitellen muistuttaa enemmänkin ruokablogia.. Takaan kyllä, että muunkinlaisia postauksia on luvassa, mutta tällä hetkellä rästissä on kamalan paljon näitä ruokaan liittyviä postauksia (ja niitä on tulossa taas viikonloppuna lisää). Joten sallinette minun purkaa luonnoskansiossa möllöttäviä ruoka-aiheisia juttuja?

Aulangolla vietetyn muutaman päivän aikana illastimme Rantasipi-hotellin ravintolassa mukavan ja herkullisen illallisen. Meille oli varattuna ravintolasta oma kabinetti, jossa vietimme aikaa kaiken kaikkiaan kolmisen tuntia. Ruoan lisäksi tarjolla oli myös hieman teatteria, jota tarjoiltiin meille aina ruoka-annosten välissä.

Herra nimeltään Hugo Standertskjöld (ei se oikeesti siis ollut Hugo, mutta se näyttelijä esitti Hugoa), kertoi meille Aulangon historiasta ja siivitti tarinoillaan meidät aina seuraavan ruoka-annoksen pariin. Tämä Hugo Standertskjöld rakennutti käytännöllisesti katsoen Aulangon. Nykyisen hotellin tilalla oli joskus muinoin Hugon kesäasunto. Hän rakennutti sen Aulangolle, josta hän osti ison kasan maita vuonna 1883. Alueen rakennusten lisäksi Hugo pisti kamalasti rahaa erilaisiin puistoalueisiin, hän esim. teki muutaman suon tilalle tekojärvet, jotka tunnetaan nykyään nimellä Joutsenlampi ja Metsälampi. Lenkkeilin juuri näissä Hugon alulle panemissa maisemissa, ja täytyy kyllä todeta, että metsät/puistot järvineen olivat todella kaunis näky.

”Hugo Standertskjöld”

Mutta se historiasta, nyt käydään niiden ruokakuvien kimppuun. Tila jossa illastimme oli todella pimeä, joten pahoittelen kuvien laatua.. Ruoka oli kuitenkin niin hyvää, että pakko nämä on teidänkin kanssa jakaa.

Alkuruoaksi Hugo tarjoili meille kasvisborschia, joka suli ainakin minun suuhuni. Alkukeitto oli ihanan mausteinen ja olisinkin voinut litkiä keittoa muutaman extra-lautasellisen.

Toiseksi alkupalaksi meille tarjoiltiin Venäläistä klassikkoa – suolakurkkua hunajan ja smetanan kera. Tämä outo kombo ei ollut erityisesti mieleeni, vaikka en voi sanoa, että se pahaakaan oli. Jatkossa en kuitenkaan koe ylenpalttista tarvetta yhdistää näitä kolmea ainesta yhteen. Hunajaa voin hyvin kyllä jatkossa käyttää jogurtissa, suolakurkuista tykkään stroganoffissa ja smetanaa aion jatkossakin syödä sillien, blinien ja mätien kanssa.

Pääruoan kuva vilahtikin jo ihan tuossa postauksen alussa, mutta kerrotaan siitä nyt kuitenkin hieman lisää. Pääruoka oli musta koko menun paras osio, vaikka aluksi hieman petyin kuullessani, että pääruoaksi tarjoiltaisiin karitsaa. Karitsaa en uskalla oikeastaan koskaan tilata missään ravintolassa, sillä se on musta vähän sellainen ruoka, että se on joko tosi hyvää tai tosi pahaa. Onnekseni karitsa oli Aulangolla tosi hyvää – ihanan mureaa ja yksinkertaisesti vain hirmu hyvää. Karitsan kaverina lautasella oli perunaa, kasviksia sekä punaviinikastiketta.

Jälkkärin kanssa mulla kävi vähän ikävästi.. Olin taas unohtanut ilmoittaa mun lukuiset ruoka-aineallergiani silloin kun niitä kyseltiin, joten jälkkäri jäi multa lopulta kokonaan väliin (onneksi työkaverini löysi hotellista sellaisen ison kipollisen suklaakonvehteja, joita me sitten yhdessä popsittiin illallisen jälkeen). Kun minä siis voivottelin tyhmiä allergioitani, popsivat muut Romanovin mansikoita. En tiedä mitä mun päässä taas tapahtui, mutta muistan jatkuvasti, että tän jälkkärin nimi olisi Marskin mansikat. Juuri äsken kirjoitin ihan sujuvasti googlen hakukenttään ”Marskin mansikat” ja ihmettelin hetken, kun en saanut mitään järkevää hakutulosta.

Sellainen oli siis meidän illallinen Hugon kanssa. Hugo kyllä oli lopulta vähän surullinen, sillä hänen heilansa ei tullutkaan Puolasta Finlandiaan.. Hugo olikin lopulta poikamies ihan koko elämänsä. Täytyy vaan toivoa, että Hugo sai sydänsurujaan helpotettua edes hyvällä ruoalla. Sillä kyllä vanha ja kulunut sanonta pitää paikkansa – hyvä ruoka, parempi mieli! 🙂



«Vuosi sitten: Flower power»

Suositellut

2 Replies to “Illallinen Hugon kanssa”

  1. Hyvän näköinen illallinen.

    Itse pidän tuosta suolakurkku-smetana-hunaja-yhdistelmästä. Täytyykin muistaa ostaa Tallinnasta suolakurkkuja ja smetanaa.

    1. Illallinen oli kyllä tosi herkullinen! Ja teatteriesitys oli hirmu hauska lisä ”tavalliseen” illalliseen. Vastaavanlaiseen yhdistelmään (ruoka+teatteri) en ole ennen törmännyt missään.

Vastaa