Aulangolla

Keskiviikko ja torstai kuluvat tällä viikolla työjutuissa Aulangolla. Tällä hetkellä kirjoittelen tätä postausta hotellihuoneessa (samaan aikaan suurin osa työporukasta bilettää hotellin alakerran baarissa). Mäkin olin siellä vielä hetki sitten, mutta koin parhaaksi tulla ajoissa nukkumaan, sillä tämä viikko on rankin viikko pitkään aikaan – ohjelmaa ja menoa on joka päivällä, ja viikonlopuksi matkaamme vielä Poriin, joten kovin montaa lepohetkeä ei tähän viikkon tule mahtumaan.

Bussi lähti kohti Aulankoa aamulla kello 7.45, perillä olimme ysin aikaan. Ohjelmaa ja luentoja oli tarjolla 15.30 asti, jonka jälkeen jokaisella oli omaa aikaa 19.00 asti. Koska ilma oli tänään niin upea, olin napannut mukaani lenkkikamat ja suuntasinkin heti virallisen ohjelman jälkeen vaihtamaan lenkkikamat päälle. Tarkoituksenani oli tehdä tunnin lenkki hotellin vierestä lähtevillä lenkkipoluilla.

Maisemat olivat hirmu kauniita, ja aina aika ajoin jouduin pysähtyä ottamaan kuvia (mukanani oli vain iPhone, joten älkää ihmetelkö kuvien hieman heikkoa laatua). Lenkkipoluilta lähti pieniä metsäpolkuja ties minne suuntiin, ja koska tykkään hölkkäillä metsissä, poikkesin näille pienille metsäpoluille lähes aina kun niitä eteeni tupsahti. Tätä ei kuitenkaan olisi ehkä kannattanut tehdä.. Miksi? Palataan siihen vähän myöhemmin, sillä tähän väliin törkkään pari kuvaa lenkkipolun varrelta.

No niin, palataan siihen miksi mun ei olisi pitänyt mennä niille pikkupoluille. Vaikka kuinka haluisin olla kaikessa hyvä, on mun pakko myöntää, että suuntavaistoni on todella heikko. Tänään siellä lenkkipoluilla eksyin taas niin mestarillisesti, että ei oo totta. iPhonen kartat eivät suostuneet toimimaan metsän siimeksessä, ja kun lenkkiä oli takana melkein tunti, en enää ollut ihan varma missä suunnassa hotelli oli. Puikkelehdin jotain polkua pitkin jollekin omakotitaloalueella, jossa sain vihdoin puhelimen kartat toimimaan. Karu totuus oli se, että olin noin kolmen kilometrin päässä sieltä missä kuvittelin olevani. Tunnin lenkki venyi lopulta melkein pariksi tunniksi, joka ei tietenkään periaatteessa ollut yhtään huono juttu, sillä ilma oli ihana eikä mulla ollut tällä kertaa mihinkään kiire.

Kun viimein saavuin hotellihuoneeseeni, kertoi sykemittarini mukavan tiedon – olin kuluttanut reissullani hieman vajaat 900 kaloria! Iloisena (mutta kylläkin aika väsyneenä) menin suihkuun ja aloin valmistautua illallista varten. Illallisesta täytyy muuten tehdä ihan oma postaus, sillä se oli oikein onnistunut, ja sen mukana tarjoiltiin muutakin kuin ruokaa ja juomaa.

Olin unohtanut pakata mukaani iltalaukun, ja olin kovin onnekas löytäessäni tosi kivan laukun hotellin aulan vieressä olevasta pienestä putiikista. Samaiseen laukkuun ihastui myös työkaverini. Lopulta työkaverini osti laukun mustana ja minä saman laukun ruskeana. Yritin kuvata laukkua hotellihuoneessa, alla jonkinmoinen kuva uutukaisestani.

Naapurihuoneeseen saapui juuri joku, en taidakkaan olla huomenna ainoa joka EI pode huonoa oloa (ja väsymystä). 🙂 Jos siellä on vielä joku hereillä, niin kauniita unia! Huomenna pääsen sitten testaamaan hotellin aamupalan, tosin ennen sitä haluan nukkua..


«Vuosi sitten: Festivo»

Suositellut

2 Replies to “Aulangolla”

  1. Kiva laukku!

    Aulangolla olen ollut alle kymmenenvuotiaana, muistikuvat ovat seinää päin kävelystä; matkalla puhkesi vihurirokko ja kova kuume, joka pisti vähän heitättämään…

    1. Kiitos! Laukku on mustakin tosi ihana. 🙂
      No sun täytyy käydä Aulangolla mitä pikimmin, että saat paikasta paremmat muistikuvat!

Vastaa