Lettuja pää- ja jälkiruoaksi

Tänään on oltu ulkona, katsottu Modernia perhettä ja syöty lettuja niin pää- kuin jälkiruoaksikin.

Päivä aloitettiin nukkumalla ihanan pitkään. Ylös päästyämme söimme aamupalan olohuoneessa, jossa pyöri samalla pari jaksoa Modernia perhettä. Tilasimme syksyä varten muutamia sarjoja dvd:llä, ja tällä hetkellä olemme täysin koukussa Modernin perheen 1. tuotantokauteen. Ilmojen kylmetessä ja iltojen pimetessä voimme katsella myös samaisen sarjan 2. tuotantokautta, Terapiassa sarjan 2. tuotantokautta tai vaikka Lääkärit tulessa -sarjaa, jonka vitseille räkätin teininä vedet silmissä.

Aamupalan jälkeen rynnimme sienikorin kanssa metsään. Vietimme aurinkoisessa metsässä kolme tuntia, pidempäänkin olisimme olleet jollei nälkä olisi yllättänyt kahta sienestäjää niin kovasti. Sienikoria vartioi harmaa karvainen kaveri, joka on pitkän sienireissun jälkeen nukkunut koko päivän (tai söi se kyllä tossa viiden aikaan ruokaa). Saaliiksemme tarttui tänään kanttarelleja, mustatorvisieniä (mun jemmapaikkaa ei ole löytänyt kukaan), suppilovahveroita sekä kaksi suloisen pulskaa tattia. Suppilovahveroita oli metsässä jo ihan kivasti, mutta suurin osa oli vielä niin pieniä, että ne piti jättää sinne kasvamaan. Näyttäisi kuitenkin siltä, että syksyllä pakastin saataisiin taas täyteen suppilovahveroista. Jee! 🙂

Kotiin päästyämme lähdimme samantien kauppaan. Olimme päättäneet tehdä päivälliseksi sienimuhennosta lettujen kera, joten ostoslistalla oli äidin antaman lettureseptin aineksia sekä jostain netin syövereistä löytämäni sienimuhennoksen ainekset. Jostain kumman syystä tulimme kaupasta ulos kolmen muovikassin kanssa, joten jotain muutakin sieltä kaupasta kyllä loppujen lopuksi mukaan tarttui. Kassien sisältö ei kuitenkaan kiinnosta ketään, joten edetään siihen sienimuhennokseen.

Kun asuin vielä vanhempieni luona, teki äitini välillä jauhelihalla täytettyjä lettuja päivälliseksi. Minusta jauhelihaletut olivat hirmu hyviä, mutta paljon enemmän odotin kuitenkin jauhelihalettupäivinä jälkkäriä! Silloin nimittäin syötiin lettuja sokerilla ja hilloilla. Eikös ole kätevää? Ei tarvitse erikseen alkaa tehdä jälkkäriä, kun se valmistuu ihan itsestään siinä pääruoan teon yhteydessä.

Meillä oli herra Longfieldin kanssa ihan sama päämäärä tänään. Me tosin korvasimme jauhelihan kauden sienillä, vaikka todellisuudessa kyllä käytimme sienimuhennokseen suurimmaksi osaksi viime kauden sieniä, joita kummittelee vielä jonkin verran pakastimen perukoilla. Niitä jauhelihalla täytettyjä lettujakin pitäisi kyllä joskus tehdä, muistelen niiden nimittäin maistuvan hirmu hyville (tosin sen mä taisin jo kertoa tossa pari riviä ylempänä).

Lettujen resepti löytyy viime vuoden postauksista, mutta tässä tulisi tosi maukkaan sienimuhennoksen resepti. Aiotaan syödä samaista muhennosta myös ensi viikolla, otimme pakkasesta jo sulamaan lihaa, jonka kaveriksi sienimuhennos päätyy huomenna. Mun tekisi kamalasti mieli syödä muhennosta myös Mummon muusin kanssa, mutta saa nähdä jääkö sitä muhennosta yhtään jäljelle huomisen jälkeen.

Sienimuhennos
(4-6 annosta)

  • n. 7 dl sieniä (tatteja, kanttarelleja ja suppilovahveroita)
  • 2 – 3 rkl voita
  • 1 kpl sipuli
  • ¾ dl vehnäjauhoja
  • 4-5 dl täysmaitoa
  • ½ tl suolaa
  • mustapippuria
  • persiljaa ja ruohosipulia

1. Puhdista ja hienonna sienet. Paista sieniä pannulla alhaisella lämmöllä niin, että neste haihtuu. Lisää voi ja hienonnettu sipuli. Kuumenna ja anna sipulin kuullottua.

2. Lisää jauhot ja anna niiden hieman ruskettua. Lisää maito ja sekoita kunnes seos on tasaista.

3. Anna kiehua alhaisella lämmöllä noin 10 minuuttia, sekoita ”koko ajan” puuhaarukalla.

4. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää lopuksi persilja ja ruohosipuli.

Jälkkäriletut söimme sitten jätskin, hillojen, hunajan ja sokerin kanssa. Ja arvaatkas mitä? Me vedettiin molemmat kuusi lettua! Se on meidän molempien uusi henkilökohtainen ennätys, ei siis ollenkaan huono suoritus! 😉

Maukasta sunnuntaillan jatkoa teille!




«Vuosi sitten: Aakkoset: E niin kuin Espanja»

Suositellut

6 Replies to “Lettuja pää- ja jälkiruoaksi”

  1. Rupespa tekemään mieli lettuja…. 🙂

    1. Ne oli kyllä tosi hyviä! 😛

  2. Nam! Enpä olekaan syönyt lettuja aikoihin… Siippa on meillä lettumestari, täytyykin vihjailla asiasta.

    Ensi viikonloppuna suuntaamme maalle, täytyy käydä katsastamassa suppispaikkani ja viettää vähn aikaa myös puolukkametsässä.

    1. Puolukoita oli kyllä myös meidän metsissä aika paljon. Tosin niitä en jaksanut jäädä poimimaan, sillä en osaa tehdä niistä kuin vispipuuroa. Enkä oikeastaan itse tykkää koko vispipuurosta, mutta toisaalta sitä olisi kyllä kiva pitkästä aikaa tehdä. Ja herra kyllä tykkää siitä kamalasti. Eli ehkä suuntaankin seuraavaksi puolukkaan. 🙂

  3. Heh, mekin herkuttelimme viikonloppuna letuilla ja kanterelleilla – emme tosin samaan aikaan vaan letut tietysti aamiaiseksi ja kantarellikastike sitten illalla. Mutta on varmasti herkullisia yhdessäkin!

    1. Lettuja aamupalaksi – kuulostaa aika ihanalta. 😛 Kanttarellikastiketta täytyy myös mun tehdä, siitä olen kuullut kehuja lähes kaikilta sienestäjiltä. Mummon muussia vielä kyytipojaksi, niin kyllä kelpaa (itse tehty muussi ei musta yllä Mummon muusin tasolle). 🙂

Vastaa