Frassen kyydissä

Appiukollani on Pohjassa vene (huom. Pohjassa, ei pohjassa), joka on saatu muutaman vuoden rempan jälkeen vesille. Olemme yrittäneet sopia appiukkoni ja hänen vaimonsa kanssa koko kesän sopivaa päivää vierailulle, johon voisi yhdistää pienen veneretken. Ilmat eivät kuitenkaan ole olleet tänä kesänä kovin otolliset veneilylle, jonka lisäksi meidän kesämme on ollut tänä vuonna erityisen kiireinen. Saimme kuitenkin lopulta sovittua kaikille osapuolille sopivan ajankohdan, ja viime viikon lauantaina sitten ilmestyimme Pohjassa sijaitsevan omakotitalon pihalle kello 10.30.

Viime perjantaina olimme vielä aivan varmoja, että veneily ei tule lauantaina onnistumaan, sillä ilma oli jälleen harmaa ja sateinen. Jotain kummallista yön aikana kuitenkin tapahtui – kun aamusumusta oltiin selvitty, alkoi aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja ilmassa oli ihana kesäfiilis!

Saavuttuamme venesatamaan ja saatuamme veneen käyntiin, suuntasimme sen nokan ensimmäiseksi kohti Tammisaarta. Matkalla törmäsimme upeiden maisemien ja lähes peilityynen veden lisäksi mm. komean näköiseen viikinkilaivaan, sukeltaviin kuikkiin, lokkeihin sekä muutamaan muuhunkin veneeseen.

Paluumatkalla saimme todistaa myös nostosillan nousua. Se oli aika komeannäköistä hommaa. Ajattelimme, että sillan nostaminen ja laskeminen veisi kamalan paljon aikaa, mutta homma kävi todella nopeasti. Meitä varten nostosiltaa ei kuitenkaan jouduttu nostamaan, vaan syypäänä oli aiemmin näkemämme viikinkilaiva, jonka masto ei mahtunut menemään matalan sillan alta. Paljonkohan se viikinkilaiva joutui maksamaan sillannostosta..?

Olisi muuten aika siistiä ajaa autolla nousevalta sillalta! Pitäisi vaan ottaa tosi kova vauhti, että auto ei päätyisi mereen vaan hyppäisi ilmojen halki sillan toiselle puolelle. Jos Bond osaa niin mäkin osaan. 🙂

Nostosillan ihmettelyn jälkeen ajoimme botskin rauhalliselle paikalle, jossa heitimme ankkurin veteen. Virvelöimme paikalla puolisen tuntia, mutta koska kalat eivät olleet syöntituulella, söimme itse suklaapatukan. Sen jälkeen jatkoimme matkaa kohti terässatamaa, josta kuskataan terästä jonnekin päin maailmaa. Siellä satamassa oli iso nosturi ja muutamia laivoja. Terässatamasta matka jatkuikin sitten jo kohti kotisatamaa. Useita tunteja kestänyt venematka oli saanut ainakin allekirjoittaneen hieman väsyksi ja nälkäkin oli päässyt yllättämään.

Rantautumisen jälkeen musta ei ollut kamalasti apua, sillä en osannut tehdä oikein mitään hyödyllistä. Päätinkin käyttää hieman aikaa valokuvien otteluun, johon upea sää antoi oivan mahdollisuuden. Napsiessani laiturilla kuvia, auttoi Herra Longfield isäänsä botskin kanssa. Kun vene oli saatu lopullisesti parkkiin, suuntasimme autolla kohti appiukon kotia. Nälkä oli tosiaan reissun aikana yltänyt aika suureksi, mutta onneksemme appiukon kotosalla valmistui paahtopaisti kaikilla lisukkeilla, joten mahat saatiin kyllä täyteen päivänä aikana!

Niin ja appiukon veneen nimi on muuten Frasse, siitä sai tämä postaus myös nimensä.

Suuri kiitos appiukolle ihanan aurinkoisesta ja merellisestä päivästä!



«Vuosi sitten: Nalleperheen iloinen perhetapahtuma»

Suositellut

2 Replies to “Frassen kyydissä”

  1. Appiukko says: Vastaa

    Kiitos kiitoksista! Ja kiitos teille kun tulitte, on aina niin kiva kun käytte täällä!

    1. Kiitos kiitoksista! 🙂

Vastaa