Päivä sinivalkoisissa koltuissa

Viime lauantaihin mahtui ohjelmaa vaikka kuinka paljon. Tosin koko viime viikko oli täynnä ohjelmaa, eikä mua nähty kotosalla yhtenäkään iltana. Tällä viikolla on ollut sitten vähän enemmän aikaa olla kotosalla, ja aikaa on vihdoin jäänyt myös urheilulle. Eilen me avattiin pitkästä aikaa myös telkkari, ja katsottiin boksin uumenista eräs leffa. Palataan nyt kuitenkin takaisin viime viikon lauantaihin, jolloin saimme nauttia mun uskomuksen mukaan tämän kesän viimeinen lämmin ja aurinkoinen päivä. Päivän vietimme sinivalkoisissa koltuissa, harvoin me oikeesti näin hyvin toistemme kanssa mätsätään.

paita: GinaTricot, housut: Flash, vyö: KappAhl, laukku: Massimo Dutti, ballerinat: Ellos

paita: Cottonfield, housut: Jackpot, kengät: Santa Barbara Polo & Racquet Club, laukku: Lacoste

Päivä aloitettiin myöhäisellä brunssilla Siltasessa, josta matka jatkui Oxygenol-pariskunnan ja heidän suloisen koiransa kanssa kohti Sinisen Huvilan kahvilaa. Kahvila sijaitsee vuonna 1896 rakennetun huvilan pihassa. Olin itse kuvitellut, että kahvila sijaitsee siellä huvilan sisällä, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Pieni puinen mökki kökötti siinä huvilan pihalla, josta kahvit ja pullat sai itselleen ostaa. Istumapaikkoja oli reilusti, ja niiltä avautui komeat näkymät Töölönlahden yli. Kahvilan alueelle ovat myös karvaturrit tervetulleita, ja heitä olikin paikalla ihan kiitettävästi.

Me tilasimme kaikki jätskiä, sillä ilma oli niin upea! Sinisen Huvilan jätskipallot olivat ennätyksellisen isot, ja oma kolmen pallon annokseni oli kyllä mahtavan iso ja herkullinen. 😛

Jätskien ja höpöttelun jälkeen lähdimme saattamaan Oxygenol-pariskuntaa kotiin. Kun saattotoimenpide oltiin saatu suoritetuksi, kipitimme herra Longfieldin kanssa kauppaan hakemaan pari karkkipussia, jotta illan keikka sujuisi varmasti makeissa merkeissä. Olin hommanut meille liput Helsingin Juhlaviikoille Blitz the Ambassadorin keikalle. Keikka vedettiin Tokoinrantaan nousseessa Huvilateltassa, jossa tunnelma nousi illan aikan ihan teltan kattoon asti! Karkkipussit me syötiin kyllä pois jo hyvissä ajoin ennen keikan alkua.

Ghanalais-brooklynilainen Blitz the Ambassador on viime vuosina sinkauttanut itsensä rakettimaisesti indie-rapin terävimmälle huipulle. Katu-uskottava artisti on saavuttanut mainetta sekä New Yorkin vaativalla hip hop -kentällä että uuden tiedostavan afrikkalaisen rapin parissa.

Blitz vietti lapsuutensa ja nuoruutensa musiikillisesti virkeässä Ghanassa, afrobeatin sykkeessä. Rap vei miehen mennessään ja Yhdysvaltojen itärannikolle. Siellä hän jalosti persoonallisen soundinsa afrikkalaisen perinteen innoittamana. Blitzin biiteissä kaikuvat hip hopin ja afrobeatin lisäksi tiukka funk sekä energiaa uhkuva Ethio-jazz. Keikoilla rap-lähettilään rinnalle lavalle nousee iso joukko torvisektioin. Tiedostavat lyriikat käsittelevät vahvasti urbaania nyky-Afrikkaa ja sen räikeää epätasa-arvoa mutta myös niitä positiivisia ilmiöitä, joista uutisissa harvemmin raportoidaan.

Teimme keikalla myös julkkisbongauksen. Meidän eteemme tuli jorailemaan Tommy Lindgren (siis se One MC, One Delay -jamppa). Tommy oli lämmittelemässä keikkaa moottoriturpa Felix Zengerin kanssa, sen takia mä edes tunnistin koko hepun kun se meidän eteemme tupsahti. Tommy kosketti muuten jaloillaan mun laukkua joka möllötti maassa mun edessä! Eikö oo aika hienoa? 🙂

Keikan aikana tuli jorailtua ja heiluttua ihan kunnolla. Kun keikka sitten päättyi, suuntasimme pimeässä Helsingin yössä kohti autoa ja kotia. Kotona meitä odotti karvainen kaveri, iltalenkki sekä sänky.




«Vuosi sitten: Miss Universe 2011 – Hulin suosikit»

Suositellut

Vastaa