Kumikanoteeraamista Vltava-joella

Saavuimme Cesky Krumloviin myöhään illalla, jolloin emme sen suuremmin kylän läpi menevää jokea jaksaneet jäädä ihmettelemään. Olimme tuolloin kovin väsyneitä ja halusimme vain päästä hotellille nukkumaan. Seuraavana aamuna sitten raahasimme itsemme hotellista ulos, ja tupsahdimme pian Vltava-joen äärelle, josta bongasimme kumiveneilijöitä ja melojia ihan kamalan paljon. Kuten olen jo aiemmin sanonut, harrastaa herra Longfield melomista, joten päätimme selvittää miten mekin pääsemme lipumaan Vltava-jokea pitkin.

Hetken googlettelun jälkeen löysimme firman joka vuokraa kumikanootteja ihan Cesky Krumlovin keskustassa. Vaihdoimme hotellilla vaatteet (uikkarit mekon ja shortsien alle) sillä tiedossa oli kastumista. Kaupungin läpimenevällä reitillä oli tarjolla nimittäin kaksi koskea, yksi vähän pienempi ja toinen vähän isompi. Näiden muutamien koskien lasku hieman jännitti herraa, mua ei jotenkin (vielä tässä vaiheessa) jännittänyt yhtään, taisin tokaista vaan jotain ”hyvin se kuitenkin menee, ainahan me kaikesta selvitään!”.

Meille annettiin alle kaksipaikkainen kuminen kanootti. Mun piti asettua eteen, sillä kanoottia kuulemma ohjataan takaa (jota mä en osaa tehdä). Herra Longfield antoikin mulle tehtäväksi meloa miten haluan, sillä hän ohjailisi meitä sitten sinne minne pitää mennä. Hei, sehän sopi mulle kuin nakutettu! Lisäksi mulla oli liiveissä kiinni pokkarikamera, jolla ikuistin kanoteeraamistamme koko matkan ajan. Tää herran pokkarikamera on sellainen vedenkestävä, ja sillä voi ottaa kuvia myös veden alla. Onneksi me ei kuitenkaan saatu kanoottia nurin, joten vedenalaisilta kuvilta vältyttiin tällä kertaa.

Vltava-joki kiertää Cesky Krumlovin aika kivasti ympäri. Toki se joki jatkaa sitten matkaansa vaikka minne, mutta tällainen kaupungin ympäri melominen onnistuu niin, että kanootilla lähdetään liikkelle paikasta A, josta sitten melotaan paikkaan B, jonne kanootti myös jätetään. Meillä taisi mennä tähän meidän reissuun noin tunti, mutta kanootteja voi vuokrata halutessaan vaikka kuinka moneksi päiväksi.

Maisemat olivat reitin varrella tosi kauniita. Oli myös mukava nähdä kaupunki hieman eri vinkkelistä, esim. linnan muurit näyttivät joelta katsottuna todella jyrkiltä ja korkeilta! Törmäsimme upeiden maisemien lisäksi reittimme varrella moniin muihinkin melojiin. Kanooteissa ihmisillä oli mukana vaikka mitä – oli vauvoja, lapsia, koiria, kitaroita sekä viikon vaelluskamoja telttoineen päivineen. Reitin varrella oli myös kanoottikuppiloita, joista saattoi tilata esim. olutta suoraan sinne kanoottiin. 🙂 Me oltiin kuitenkin selvänä vesillä ja kierrettiin kanoottikuppilat vasemmalta (taisi niitä kyllä olla myös oikealla puolella).

Reitin hurjimmat hetket koimme odotetusti niissä koskissa. Ensimmäinen pienempi koski oli lälly, mutta tuossa alhaalla olevassa kuvassa oleva isompi koski oli oikeasti aika hurja! Kuten kuvasta näkyy kaikki eivät selvinneet koskesta ihan kuivina.. Me onneksi onnistuimme välttämään kaatumisen herran kanoteeramistaitojen avulla, joten meille noi katsojat eivät nauraneet (tosin mun kiljunta oli varmaan kyllä aika naurettavan kuuloista).

Suuremman kosken jälkeen meillä molemmilla oli aika kiva fiilis – vähän sellainen voittajafiilis! Heitimme oikein yläfemmat ja olimme niin kovin ylpeitä itsestämme. 🙂

Loppumatka oli sellaista kivaa lipumista jokea pitkin. Juttelimme niitä näitä ja minä räpsin kuvia minkä kerkesin. Välillä nostimme molemmat melat kanootin kyytiin ja annoimme virran viedä meitä eteenpäin. Matkan aikana meille oli myös kehkeytynyt nälkä, joten päätimme suunnistaa syömään heti kanoteeraamisen (ja kuivien vaatteiden vaihtamisen) jälkeen.




«Vuosi sitten: Peli-ilta»

Suositellut

6 Replies to “Kumikanoteeraamista Vltava-joella”

  1. Kuulostaa (ja näyttää) tosi kivalta, hyvä te :)!

    1. Jee! 🙂 Oli kyllä tosi hauskaa!

  2. Hauskan näköistä ja kiva tapa nähkä kaupunkia ihan uudesta, erilaisesta näkökulmasta.

    Olin monta vuotta sitten reissulla Amerikan halki. Yksi ohjelmanumero oli ”white water rafting”, en ymmärtänyt termiä, joten mulle kerrottiin sen olevan veneilyä joella. Epälykset heräsivät hieman, kun aamukuudelta vedin märkäpuvun, pelastusliivit ja kypärän päälle, mutta vasta nähdessäni kuohuvan joen ja kumilautat tajusin mistä oli kyse!

    Minä istuin seitsemän hengen lautassa edessä ja sitten mentiin! Luokitus reiteillä oli kuulemma 1-6, tämä oli 5+, mutta sen sain kuulla vasta reitin jälkeen illan suussa. Kertaakaan ei kaaduttu (ainoina kuudesta yhtä aikaa liikkeelle lähteneestä lautasta, johtui tosin varmaan hyvästä jokioppaasta, eikä musta?), mutta kosket olivat aika pelottavia. Jos olisin tiennyt mistä on kyse, olisin varmaan kieltäynyt… Onneksi en tiennyt, koska olen nyt yhtä jännää kokemusta rikkaampi.

    1. Hui – toi sun reissu kuulostaa kyllä tosi hurjalta! 🙂 Oli varmaan upeaa! Olisi kiva kokeilla joskus tuollaista isoa (kumi)venettä, jossa olisi enemmän porukkaa. Tosin noin hurjaan seikkailuun mua ei kyllä ihan kylmiltään varmaan saisi, olisi muutama opastustunti varmaan otettava ennen kuin uskaltaisin mukaan (tosin jos en tietäisi mihin mua viedään, lähtisin varmasti ihan innoissani mukaan). 🙂

  3. Oliko kamera muuten jossain vesitiiviissä pussissa? Vettähän voi roiskua ja ainakin kaatuessa kamera on märkä=entinen?

    1. Herran pokkari on sellainen vesitiivis Panasonicin kamera. Eli missään pussissa kameraa ei tarvitse pitää. Omaa kameraani en uskaltaisi ikinä ottaa tällaiselle veneretkelle mukaan, joten toi Panasonic on toiminut meillä tosi hyvin kakkoskamerana.

      Pokkari on myös siitä kiva, että sitä uskaltaa pitää esim. hiekkarannalla tai kylpylöissä hyvin mukana, sillä se ei veden lisäksi pienistä kolhuista tai hiekasta säikähdä. Ja sillä saa aika hauskoja kuvia vedenalta. 🙂

Vastaa