Piparkakkutalo Hämeenlinnassa

Torstaiaamu alkoi mustikoiden keräämisellä, kuten jo eilisessä postauksessa kerroin. Metsässä kykkimisen jälkeen suunnistimme Hämeenlinnaan, jossa kävimme kurkkaamassa Hämeen linnaa sekä historiallista museota, jossa pyörii tällä hetkellä mm. Onko koira kotona? -näyttely. Näyttelyyn on koottu potrettikuvia koirista ja heidän omistajistaan 1860-luvulta aina 1970-luvulle asti.

Linnaan sekä museoon tutustumisen jälkeen jatkoimme matkaa jalan kohti Hämeenlinnan keskustaa. Ilma oli kaunis ja olin jättänyt bleiserin jälleen kotiin, enkä tällä kertaa muuten kaivannut bleiseriä koko päivänä! Päällä mulla oli Langkawilta ostettu saronki, jonka olin kietonut hameeksi. Sarongissa on puolet silkkiä, joten se on päällä todella mukava ja kevyt (toiset 50 % on puuvillaa). Mulla on tämä sama saronki myös valkoisena, mutta tällä kertaa päälle valikoitui pitkän miettimisen jälkeen sarongin liila versio.

toppi: Selected, saronki: Langkawi, laukku: Longchamp, kengät: Sanita

Hämeenlinnan keskusta oli kovin pieni, ja siellä oli kamalan vähän ihmisiä. Suunnistimme aika nopeasti ravintolaan nimeltä Piparkakkutalo. Olin bongannut ravintolan jo kotona, jossa ajattelin ravintolan kuulostavan sen verran erikoiselta ja kivalta, että sinne on pakko päästä syömään. Piparkakkutalo näytti ulkoa tosi södeltä, se erottui muuten aika tylsästä (ja rumista) taloista edukseen, ja oikein kutsui meitä sisään.

Sisustus oli myös tosi söde! Tosin seinillä olevat taideteokset (niitä sai myös ostaa) eivät musta sopineet ravintolan muuhun tyyliin ollenkaan. Onneksi saimme pöydän ikkunan vierestä, josta avautui ihan kiva näkymä Hämeenlinnan kirkolle, joten niitä taideteoksia ei tarvinnut juuri katsella.

Tilasimme lasit viiniä sekä ruoaksi pippuripihvin ja savulohipastan. Oma pastani oli hirmu herkullista ja kermaista. Herran pihvi oli kermaisine kastikkeineen myös oikein maukas. Ravintolan rauhallinen ilmapiiri sekä ystävällinen palvelu takasivat hyvän ruoan ohella sen, että ruokailuhetki oli oikein miellyttävä. Meillä oli oikeastaan siellä tosi hauskaa, sillä ne viinilasilliset humpsahtivat pikkaisen päihimme. Joimme lasilliset melkein tyhjiin vatsoihin, joka takasi sitten sen, että tyhmiltä jutuilta ei säästytty tällä kertaa.

Lähdimme ravintolasta lopulta hieman tirskuen ja suuntasimme suoraan Makuuniin. Olimme päättäneet jättää jälkkärit väliin ja ostaa kotimatkalle isot karkkisäkit – ja mä puhun oikeesti isoista säkeistä, herra osti karkkia melkein 600 g ja mun pussilla oli painoa 360 g. Karkkia mussuttaen suuntasimme takaisin Hämeen linnan suuntaan. Tällä kertaa kuljimme lähes koko matkan rantakatua pitkin, jonka varrelle jäimme myös tuhoamaan niitä jättimäisiä karkkisäkkejämme.

Kun tyhmä tirskunta oltiin lopulta saatu päätökseen ja karkkisäkit melkein tyhjiksi, oli aika aloittaa kotimatka. Mä ajoin kotiin, ja matkan varrella käytiin tankkaamassa ja pesemässä auto, eikö olekin mielenkiintoista?


«Vuosi sitten: My jewellery: Earrings»

Suositellut

6 Replies to “Piparkakkutalo Hämeenlinnassa”

  1. Olittekin sitten tääläpäin, meikäläisen hoodeilla 🙂

    1. Joo, siellä me käytiin. 🙂 Ihmeen hiljainen Hämeenlinna kyllä oli, kaikki olivat varmaan suunnanneet Tampereella asuntomessuille. Tosin nyt siellä taitaa olla ne festarit, joten porukkaa on varmasti taas riittämiin asti. 🙂

  2. Soma pikku ravintola. Hämeenlinna on niitä paikkoja, jonka ohi tulee yleensä ajettua, eikä poikettua. Muistaakseni n. 15 v. sitten olen viimeksi käynyt siellä…

    1. Me ollaan käytä Hämeenlinnassa kerran ennen, silloin oltiin matkalla Tampereen lentokentälle, ja matkanvarrella pysähdyttiin ihastelemaan Hämeen linnaa. Pieni ja sievä paikka, ja se linna on kyllä kaunis.

  3. A:sta & O:sta A says: Vastaa

    Mä muistan piparkakkutalo-käynnistä maailman herkullisimman salaatinkastikkeen ja sen, että O-vietti lähes koko illallisen ajan vessassa vertavuotavan nenän kanssa 😀 Ikimuistoista.

    1. Ai tekin ootte käyneet täällä! Toivottavasti nenä ei vuotanut nyrkkitappelun jäljiltä hämeenlinnalaisten gangstereiden kanssa. 🙂
      Musta piparkakkutalo oli ehkä södein ravintola Suomessa (Puolassa ollaan oltu yhdessä vielä söpömmässä).

Vastaa