Lihassärkyä, jalkahoitoa, sadetta, kahvittelua, ulkoilua, notskimakkaraa ja lisää lihassärkyä

Voisin jättää koko postauksen kirjoittamatta, sillä otsikko kertoo kaiken olennaisen mun tiistaisesta päivästä. Päivä alkoi sillä, että heräsin ihan järjettömään lihassärkyyn, edellisillan spinning ja Pump olivat siis tehneet tehtävänsä. Nousin kankeana sängystä, äännellen samalla kivusta ja tuskasta, tai ehkä se taisi olla enemmänkin sellaista masokistin ääntelemistä, sillä mä nautin kamalasti järjettömästä lihassärystä. Parasta on ”lyödä”/painella niitä tajuttoman kipeitä lihaksia, se tuntuu jotenkin kirjaimellisesti sairaan hyvältä..

Aurinko pilkahteli ihanasti pilvien takaa, joten vetäisin aamupalan jälkeen päälleni hameen ja topin (en napannut mukaan edes sitä bleiseriä, jota kyllä kaduin sitten hieman myöhemmin), ja suuntasin jalkahoitoon. Käyn tosi harvoin Suomessa missään hoidoissa, ihan siitä syystä, että ne maksavat maltaita. Ulkomaanreissuilla mulla on tapana käydä hieronnoissa, kasvo- ja jalkahoidoissa ym. hemmottelujutuissa, koska yleensä niistä joutuu maksamaan muualla vain osan kotimaan hinnoista. Kesällä varpaat ja jalat on kuitenkin kiva saada kuntoon, joten olin päättänyt hemmotella itseäni 75 euroa maksavalla jalkahoidolla.

Ennen jalkahoitoon menemistä lähetin ystävälleni viestin, jossa kyselin jos hän haluaisi lähteä jalkahoitoni jälkeen kahville. Vastausta en ennättänyt lukea ennen kuin minut kutsuttiin hemmotteluhetkeni pariin. Reilun tunnin jälkeen yllätyin siis aika kovasti löytäessäni ystäväni kauneushoitolan oven edestä! Aika ihana yllätys. 🙂 Sillä samalla hetkellä kun astuin siitä ovesta ulos ja törmäsin ystävääni, taivas repesi. Vettä tuli sitten taas vaihteeksi. Kököttelimme hetken neuvottomina pienen katoksen alla odottaen, että sade laantuisi edes vähän. Tässä vaiheessa mä kirosin sitä, että olin jättänyt sen bleiserin aamulla kotiin.. Lopulta sade hellitti hieman ja päätimme lähteä kahville ystäväni luokse.

Kahvitteluhetken ja kuulumisten vaihtamisen jälkeen lähdin ajelemaan takaisin kohti kotia. Sade jatkui jatkumistaan, mutta aurinko kyllä paistoi (aika maagista). Naureskelin yksin auton ikkunoista näkemälleni maisemalle – aurinko siis paistoi, mutta auton pyyhkijät suhisivat naamani edessä kuin viimeistä päivää. Emmä tiedä mikä siinä oli niin huvittavaa, mutta mua nauratti kuitenkin.

Kotona esittelin uusia punaisia varpaankynsiäni, jonka jälkeen aloimme pohtia herra Longfieldin kanssa illan tekemisiä. Päätimme lopulta pienen pohtimistauon jälkeen lähteä Nuuksion metsiin samoilemaan, mikäli sade vain lakkaisi. Ja ihme kyllä se lakkasi! Pakkasimme siis repun, nostimme koiran autoon ja otimme suunnaksemme Nuuksion kansallispuiston. Kävimme kyllä vielä nopsaan hakemassa kaupasta makkaraa mukaamme, sillä tarkoituksenamme oli grillailla makkaraa samoilun päätteeksi.

Koska otimme nivelrikkoisen koiramme mukaan, päätimme lenkkeillä neljän kilometrin lenkin. Eläinlääkärin määryksen mukaan koiramme ei tajuttoman pitkiä lenkkejä saa enää vanhoilla päivillään tehdä, ja lenkeillä pitää mennä koiran vauhdin mukaan (lue: hitaasti). Neljä kilometriä taittuikin siis kohtalaisen hitaasti, mutta kokonaan ei hitaasta vauhdista voi koiraamme syyttää, sillä suurin syypää taisin tällä kertaa olla minä. Tarkemmin sanottuna mun kipeät lihakset, jotka alkoivat olemaan jo siinä pisteessä, että jokainen askel (ja käden pienikin liike) sattui ihan tajuttomasti. Matkaa hidasti entisestään myös jatkuvat kuvaustauot, sillä upeita Nuuksion maisemia piti tietenkin saada ikuistettua lahon pään lisäksi myös muistikortille.

Hienoimmat kuvat sain ikuistettua pienistä puroista, joiden kuvaamiseen käytin pitkää valotusaikaa (2-5 sekuntia), jonka seurauksena vedenliikkeen saa ikuistettua kuvaan aika upeasti. Alla olevat kuvat ovat ensimmäiset tällä tekniikalla ottamani kuvat, ja olen kuviin hyvin tyytyväinen. Samaa tekniikkaa täytyy päästää testaamaan ainakin suihkulähteissä sekä isommissa koskissa ym. Niistä kuvista tulee varmasti yli-mageita.

Pääsimme kuin pääsimmekin lopulta sinne notskipaikalle asti, jossa kaivoimme repusta makkarat ja sinapit esiin. Notskimakkara maistui lenkin päätteeksi lämpimässä kesäillassa ihanalta! Hyvältä maistui kyllä myös kaupasta mukaani nappaamani suklaapatukka.. Nam!

Lihassärky muuten paheni pahenemistaan illan aikana, mutta tunsinpahan tehneeni jotain!


«Vuosi sitten: Norma John and a Backbone at Fanny»

Suositellut

Vastaa