LN-Sushi Art

Maanantaina satoi ihan pirusti. Avattuani silmäni aamulla olin oikeasti jo aika masentunut tähän Suomen säälittävään kesään.. Koko kesän aikana olen ottanut aurinkoa kaksi kertaa, ja käyttänyt pari hassua kertaa kesävaatteita (nekin muutamat kerrat olen ollut jäässä, ja joutunut lopulta kaivamaan neuleen/bleiserin laukun pohjalta). Hei haloo, missä hitossa ne kunnon kesäsäät oikeen viipyvät?!

Maanantaina jouduttiin siis jälleen tarttumaan TO DO in rainy days –listaan. Valinta tapahtui lopulta aika nopeasti, sillä päätimme lähteä Ateneumiin ihastelemaan Helene Schjerfbeckin maalauksia, sekä suunnata sen jälkeen syömään Korea House –ravintolaan. Onneksi herra Longfield tarkasti netistä Ateneumin aukioloajat, sillä turhan keikan olisimme muuten museoon tehneet – olisihan se pitänyt muistaa, että museot ovat kiinni maanantaisin. Ja sitten kuulkaas oltiinkin vasta varsinaisen ongelman edessä, kaikki museot olivat siis kiinni, mutta meidän listalta ei oikein muutkaan jutut jaksaneet kiinnostaa. Tässä kohtaa mä taas manasin Suomen kesää, kunnes päätimme lopulta lähteä hoitamaan muutaman tekemättä jääneen asian. Suuntasimme sitten K-rautaan sekä Matkahuoltoon (jee!), jonka jälkeen meille tuli vähän nälkä. Matkahuollolta ei ollut pitkä matka Tapiolaan, ja koska olin lukenut Pientä elämää –blogista Tapiolassa sijaitsevasta sushi-ravintolasta, päätimme lähteä sushi-lounaalle.

Ulkona satoi kaatamalla kun juoksimme pieneen espoolaiseen ravintolaan sisään. LN-Sushi Art -nimisessä ravintolassa meidät otti vastaan hymyilevä aasialainen miehen alku, joka ei puhunut Suomea. Meistä alkoi tuntua siltä, että olisimme matkanneet minuutissa kylmästä ja sateisesta Suomesta kirsikkapuiden maahan toiselle puolelle maapalloa. Tätä fiilistä lisäsi vielä se, että eräässä pöydässä istui iso rypäs aasialaisia nuoria. Oli siellä kyllä suomalaisiakin syömässä, paikka oli itse asiassa melkein täynnä, ja vapaita paikkoja oli vain kahdessa pöydässä.

Tässä kuvassa ei näy asiakkaita siitä syystä, että paikka oli juuri sulkemassa oviaan, kun me vielä maksoimme laskuamme.

Saatuamme siltä ihanasti hymyilevältä miehen alulta menut käsiimme, aloimme ihmetellä ja tutkia jänniltä kuulostavia annosten nimiä, ja lopulta päädyimme tilaamaan susheja lounaslistalta. Lounasmenuihin kuului sushien lisäksi misokeittoa sekä vihreää teetä, jotka tuotiin pöytään ennen susheja. Misokeittoon tykästyimme molemmat kovasti, vihreä tee taasen maistui vihreältä teeltä, joten ei siitä sen enempää. Misokeiton reseptiä aloin kaivaa netistä saman tien sitä hörpättyäni, ja päätimmekin tehdä sitä kotosalla jossain välissä.

Misokeiton ja teen litkimisen jälkeen meille tuotiin käsintehtyjä susheja. Se hymyilevä miehen alku kertoi meille, että sushit valmistetaan käsin vasta jokaisen tilauksen jälkeen, joten niitä joutuu yleensä odottamaan hieman pidempään. Tämä ei meitä kuitenkaan haitannut, sillä kesälomalaisilla on aikaa.

Meidän molempien annoksiin kuului niin nigireitä kuin makejakin. Sushit maistuivat maukkailta ja olisimme molemmat voineet popsia niitä vielä tuplat lisää. Emme ole mitään mestareita arvostelemaan susheja, mutta ei tämä ravintola ole meistä turhaan kehuja netissä kahminut! Ystävällisempää palvelua saa hakea, ja varmasti paikan hyvyydestä kertoo jotain myös asiakkaiden määrä. Me ainakin haltioiduimme susheista (jos nyt vähän saa värityskirjaa tähän väliin lisätä). Eiku ihan totta, tää oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, ja on niin upeaa löytää Espoosta lisää loistavia ravintoloita!

Lounaan jälkeen kipitimme taas kaatosateessa autoon, jolla jatkoimme matkaa Selloon. Sellossa kiertelimme kuin laput silmillä yrittäen keksiä jotain tekemistä. Mitään katsomisen arvoisia leffoja ei mennyt, keilailemaan en uskaltanut herran kanssa kahdestaan lähteä (omaan sen tajuttoman kilpailuvietin) ja shoppailukaan ei jostain syystä tällä kertaa kiinnostanut pätkän vertaa. Lopulta päätimme luovuttaa ja lähdimme kotiin. Kello oli kotiintulon jälkeen sen verran vähän, että päätin lähteä vetäisemään kunnon treenisessiot Satsiin. Spinningin ja Pumpin jälkeen löhösin saunassa pitkän tovin, ennen kuin lähdin kotia kohti. Kotona teimme vielä illalla karjalanpiirakoita – tehtiin niitä siis ihan itse, ihan alusta asti. Piirakoista tuli tosi maukkaita, mutta kerron niistä sitten myöhemmin lisää.

«Vuosi sitten: Raquel by Minna Parikka»

Suositellut

8 Replies to “LN-Sushi Art”

  1. Kiva, että piditte 🙂
    Ootko muuten ikinä käynyt Tokyokanissa: http://www.tokyokan.fi/. Se on japanilainen kauppa Helsingissä, missä myydään kaikenlaista sushiin ja muuhunkin liittyvää. Sieltä voi ostaa sellaisia valmiita Misokeittojauhepusseja. Ne sitten vaan sekotetaan kuumaan veteen (ja voi lisätä kevätsipulia, tofua tms) ja tadaa, misokeitto on valmis. Tähän astisissa kokeiluissa oon saanut noilla aikaiseksi parhaat misokeitot.

    1. Sä oot niin paras! Kiitos tuhannesti tosta linkistä, meen hakemaan noita misokeittopusseja sadoittain (tai ainakin pari). 🙂

  2. Tuli mieleen, että niitä pussukoitahan saattaa olla usemmanlaisia. Mutta ne, mistä mä tykkään, on siis ainakin tähän asti olleet punamustahopeisia pussukoita, joita on pakattu muovipussiin ehkä 6 kpl. Merkki on Marukome.

    1. Ja mä kiitän ja kumarran vielä kerran! 🙂 Kevätsipulia aion muuten ainakin ensimmäiseen itsetehtyyn misokeittooni lisätä.

  3. Toivottavasti piirakoista tuli maukkaita ja kauniita, omista piirakoistani tuli niin rumia kaiken aherruksen jälkeen, etten sen koommin niitä ole tehnyt.

    1. Piirakoista tuli itseasiassa tosi nättejä (ja tosi maukkaita)! Se rypyttäminen kävi multa kuin valssi, ja heti ensimmäinen piirakka onnistui tosi hyvin.

      Juuri tässä sähellän karjalanpiirakkapostauksen kanssa, joten eiköhän se pian saada myös julki. 🙂

  4. Tuo LN-Sushi kuulostaa kyllä hyvältä ja sushit näyttävät herkullisilta. Tuonne joskus maistelemaan!
    Meidänkin pitäisi muuten tehdä noita karjalanpiirakoita taas ite, niitä on kiva väkerrellä ja on niin mielettömän hyviä.

    1. Menkää ihmeessä, siellä oli hirmu hyvä palvelu ja hirmu hyvät sushit!

      Karjalanpiirakkapostaus näkee muuten huomenna päivänvalon. Kokeilaa vaikka sitä reseptiä, piirakat olivat herkkua. 🙂

Vastaa