Haukilahden paviljonki

Olemme jälleen testailleet Espoon ravintolatarjontaa. Tällä kertaa kävimme syömässä Haukilahden paviljongissa, joka sijaitsee Haukilahden pienvenesatamassa. Satamasta aukeaa kauniit maisemat merelle, ja ravintolan terassilta voikin ihailla satamassa möllöttäviä, ja myös sinne saapuvia jahteja, purjeveneitä sekä sellaisia pieniä Bustereita ja soutuveneitä. Meitä huvitti suuresti eräs perhe, joka saapui satamaan pikkuisella Busterilla. Perhe joutui kirjaimellisesti kapuamaan sataman laiturille (joka toimi samalla myös ravintolan terassina, jolla me siis istuimme) pienen veneensä kyydistä. Huvittavaa tästä teki se, että juuri ennen heitä satamaan saapui sellainen iso jahti, jonka kyydistä pari miestä hyppäsi sille samaiselle laiturille ison veneensä kyydistä. Pikkuinen Busteri parkkeerattiin suoraan tämän jahdin perään – ihan kuin parkkipaikalla olisi ollut vierekkäin avo-Ferrari sekä mopoauto.

Ennen kuin päästään kertomaan tarkemmin siitä ravintolasta, täytyy vielä mainita, että paviljongin terassilla istui eräs julkkis. Mietimme tämän herran nimeä pitkään, ja vasta kotona muistimme tämän sanoittajan nimen – Ilkka (Ile) Vainio. Ile oli muuten varmaan istunut jo muutaman päivän siinä terassilla, tai sitten se oli käynyt jossain rantakohteessa, sillä mies oli yhtä ruskea kuin papu!

Istuimme Ilen tavoin paviljongin terassille viime perjantaina. Herra Longfield aloitti tuona päivänä kesälomansa, ja minä päätin kilttinä vaimona yllättää herran viimeisen työpäivän kunniaksi. Soitin herralle kotimatkalla bussista ja kysyin pääsisikö hän hakemaan minut eräältä pysäkiltä, sillä olin (mukamas) hypännyt väärään bussiin, joka ei toisi minua kotiin asti. Herraani on aika helppo huijata, ja hän suostui pyyntööni mukisematta. Oikeasti mä siis istuin ihan oikeassa bussissa, mutta siitä pysäkiltä, josta pyysin herraa mua hakemaan, oli paljon lyhyempi matka Haukilahden venesatamaan kuin meidän kotoota olisi ollut.

Herra saapui sitten siihen pysäkille, ja kun hyppäsin autoon, näppäilin navigaattoriin ravintolan osoitteen, ja sanoin herralle, että hänen pitäisi vain ajaa navigaattorin ohjeiden mukaan. Saavuimme tuota pikaa venesatamaan, ilma oli ihanan aurinkoinen ja hyvin pian herralle selvisi mitä tuleman pitää. Toivotin herralle ravintolan ovella hyvää kesälomaa, jonka jälkeen suuntasimme tiskille tilaamaan vuohenjuustosalaatin sekä purilaisen.

Terassi oli aika täynnä, ja siellä oli jutuista päätellen muitakin kesälomansa aloittaneita. Suurimmalla osalla oli edessään tuoppi, mutta meidän pöydässä oli kaksi cokis lightia ja pian myös se salaatti ja purilainen. Ravintola oli saanut netissä ihan hyviä arvosanoja, ja myös me olimme ruokaan tyytyväisiä. Salaattini oli oikein maukas, ja herra kehui kovasti purilaistaan (oli se mustakin hyvää, sillä herran ruoka on myös mun ruokaa). Hyvän ruoan lisäksi palvelu oli iloista ja ripeää, ilma aurinkoinen ja lämmin, maisemat hienot ja ilmapiiri mukavan rento.

Ruoan jälkeen istuskelimme vielä tovin jos toisenkin terassilla nauttien auringosta sekä veneiden ja ihmisten katselusta. Kun rintani alkoi jo punottaa, päätimme lähteä kävelemään pitkin rantaa. Haimme mukaamme vielä jätskiannokset, joita nuollen köpöttelimme Haukilahden rantaa. Se oli kivaa ja tosi kesäistä. Ihmisiä oli rannalla pikkuisissa bikineissään ja lapset olivat uimassa meressä. Jätskien ja köpöttelykierroksen jälkeen suuntasimme autolla kotiin. Näin saatiin herra Longfieldin kesäloma alkuun, mitäköhän me keksitään kun mun loma torstaina alkaa?




«Vuosi sitten: Grilli kuumana»

Suositellut

4 Replies to “Haukilahden paviljonki”

  1. Tää paikka unohtui mun Espoon ravintolat -listasta silloin aikanaan… Mutta oon siis pari kertaa käynyt kyseisessä paikassa ja tykännyt kovasti, varsinkin tuosta vuohenjuustosalaatista 🙂

    1. Kiva, että paikka muistui nyt mieleen. 🙂 Mä tykkäsin kanssa kovasti tästä paikasta, varsinkin aurinkoisella ilmalla terde on tosi kiva.

      Me muuten testataan se Kilim kesälomalla. 😉 Olen kuullut paikasta kehuja jo niin monelta, että pakkohan sinne on päästä.

  2. Sen verran vielä Kilimistä, että ei ilmeisesti kannata mennä viikonlopun buffettiin. Ilmeisesti laatu ei oo niin hyvä kuin arkisin lounaspöydässä (ja viikonloppusin hintakin on kovempi).

    1. Kiitos vinkistä! Suunnataan siis joku arkipäivä lounaalle. Mä en taida ennätä tehdä lomalla muuta kuin testailla uusia brunsseja ja ravintoloita. 🙂 Ihana loma siis tulossa!

Vastaa