Metsämansikat timoteissä

Olin keräämässä heinäkuun ensimmäisenä päivänä luonnonkukkaista kimppua, kun näin jotain punaista polun vieressä. Kumarruin ja hymyilin – eteeni avautui iso määrä punaisia metsämansikoita. Keräsin kypsät marjat ja peitin löytöni mahdollisimman hyvin, aion palata kätkölleni nimittäin vielä myöhemminkin. 🙂

Kukkakimpun ja metsämansikoiden lisäksi nappasin kotimatkalla mukaani vielä muutaman timotein oksan – niihinhän metsämansikoita pujottelin jo ihan pienenä tyttönä.




«Vuosi sitten: My jewellery: Rings»

Suositellut

6 Replies to “Metsämansikat timoteissä”

  1. Me puhuttiin just eilen töissä siitä ettei kukaan meistä oo syönyt metsämansikoita pitkään aikaan. Ne on niin hyviä! Ja tosi söpöjä kun ne laittaa tolleen oksaan riviin. Hitsi, munkin pitää etsiä jostain oma metsämansikkakätkö..

    1. Enhän mäkään noita voinut syödä kuin ihan vaan muutaman, kun se pirun allergia kiusaa. Noiden tuoksu on onneksi niin kesäinen, että niiden nuuhkuttelu riitti mulle ihan hyvin. 🙂 Ja mun kätköstä haen sitten jatkossakin herralle popsittavaa. Menestyisiköhän noi marjat perannapenkissä? Hitto, mä taidan hakea ne puskat omalle pihalle. 🙂

  2. Nimetön says: Vastaa

    Voi hyvin siirtää pihapiiriin. Nimimerkki kokemusta on…

    1. Kiitokse tiedosta! Ehkä mä hipsin jo tänään takaisin mun kätkölle – lapion kanssa. 😉

  3. Metsämansikata taitavat nyt olla parhaimmillaan. Lähikalliolta löytyy niitä monesta paikasta. Taidan olla ainoa, joka niitä käy poimimassa. Johtuisikohan siitä, että mehevimmät kasvavat nokkospuskien varjossa?

    Mansikkapaikkojen vieressä on tulossa myös mustikoita, puolukoita, vattuja ja omenia parista villiintynestä puusta. Marjametsäni ovat vain 4 km Helsingin keskustasta…

    1. Ehkä laiskurit eivät viitsi nähdä muutaman marjan takia vaivaa – ainakaan jos marjat pilkottavat nokkosien takana. 🙂 Mä kyllä jaksan poimia niitä, ryteiköistä huolimatta!

Vastaa