Vaahtokarkit notskissa

Herra Longfield toi tosiaan viimeiseltä USAn reissultaan mukanaan kilon pussin jättimäisiä vaahtokarkkeja. Mulla on ollut jo pidemmän aikaa pakonomainen tarve saada grillata vaahtokarkkeja notskissa. Siksi pyysin herraa tuomaan jenkkilästä pussillisen nuotiolla grillattavaksi sopivia vaahtokarkkeja. Olin nimittäin tehnyt sen verran tutkimuksia, että olin tietoinen siitä, että ihan mitkä tahansa vaahtokarkit eivät grillattaviksi sovi. Esim. S-marketissa myytävät Haribon vaahtikset sekä se vihreä Väiski Vemmelsääri -pussi eivät kuulemma ole kovin hyviä grillaustarkoitukseen.

Onneksi USAlaisessa ruokakaupassa oli kokonainen hyllyrivi vaahtokarkkeja, joista herraseni sitten valitsi pussin, jonka sisällä nökötti lähes aikuisen ihmisen nyrkin kokoisia vaahtokarkkeja. Kun kyseistä pussia pääsin vihdoin hiplailemaan, tein heti sen havainnon, että vaahtokarkit olivat paljon timmimpiä ja paksumpia kuin Suomessa myytävät vaahtokarkit. Tai ehkä toi paksumpi sana on vähän väärä, mutta niiden koostumus oli tosi tiivis, eikä yhtään sellainen hatara. Suomestakin kyllä saa nuotioon sopivia vaahtokarkkeja, niitä löytyy esim. isoista marketeista muistaakseni sellaisella nimellä kuin Rocky Mountain.

Juhannusaattona sitten kaappasimme kilon vaahtispussin mukaamme, ja suuntasimme juhannuksen viettoon vanhempieni luokse. Loppuillasta notskin hiillosta odotellessa vuolimme itsellemme puiset grillaustikut. Tähänkin olin lukenut tarkat ohjeet jostain jenkkiläisestä blogista – tikku kannattaa vuolla sellaiseksi lättänäksi, jotta vaahtokarkki pysyy siinä paremmin. Kun tikut oli saatu valmiiksi, oli vihdoin aika avata vaahtokarkkipussi, törkätä jättimäinen vaahtokarkki vuolletun tikun nokkaan ja tunkea koko komeus hiillosten päälle.

Me onnistuimme grillaamisessa oikein hyvin! Tärkeintä oli, että vaahtokarkkia pyöritti koko ajan tasaisesti hiilloksen päällä. Kun vaahtokarkki oli värjääntynyt kauniin ruskeaksi (tähän meni aikaa vain noin 30 sekuntia), piti se ottaa hiilloksen päältä nopeasti pois. Isäni sai oman vaahtokarkkinsa ensimmäiseksi suuhunsa, mulla meni vähän aikaa ennen kuin pääsin tositoimiin, sillä kameran kanssa piti taas sählätä ihan kunnolla. 🙂

Pian me kaikki neljä kuitenkin pistelimme suuhumme överimakeita vaahtokarkkeja. Vaahtokarkin pinta kovettui hieman, joten karkista sai revittyä sellaisia paloja suuhunsa aika helposti. Hieman tahmaista hommaahan se oli, mutta jotenkin tosi hauskaa ja erilaista. Makeuden lisäksi vaahtokarkki ei maistunut oikeastaan miltään. Hauskinta tässä hommassa olikin tuntea sulanut vaahtokarkki suussa – sitä tunnetta on aika vaikea selittää, joten suosittelen kaikkia kokeilemaan tätä hommaa ihan itse.

Kukaan meistä ei jaksanut syödä enempää kuin kaksi vaahtokarkkia, ne olivat oikeasti todella makeita. Kun mahat oltiin saatu täyteen, piti meidän kuitenkin vähän leikkiä. Olin lukenut, että vaahtokarkit palavat komeasti, joten päätimme tuikata yhden vaahtokarkin tuleen. Hienostihan (ja pitkään) se kyllä paloi, tässä taisi olla meidän tämän vuoden juhannuskokko. 🙂

Pussista on vielä puolet jäljellä, joten lisää tahmaisia vaahtokarkkihetkiä on luvassa meneillä olevan kesän aikana!


«Vuosi sitten: Aakkoset: A niin kuin Aamupala»

Suositellut

Vastaa