Enemmän duoo ku sooloo

Kolmen viikon ikävät on nyt ikävöity, sillä hän on jälleen kotona! Puss!

Herraseni siis saapui vihdoin lauantaina kotiin. Hän soitti lentokentältä taksista, jonka jälkeen alkoi ehkä pisimmät 30 minuuttia ikinä! Mikä siinäkin oikeen on? Oon ollut yksikseni 480 tuntia, mutta ne viimeiset 30 minuuttia ottivat tosi tiukoille.

Olin valmistellut herran kotiipaluuta hakemalla kalliolta kukkia maljakkoon, ostamalla herralla pienen lahjan sekä kasan salmiakkia. Tämän lisäksi hain kaupasta tarvikkeet päivällistä varten – kotimaisia uusia perunoita sekä silliä. Niin ja totta kai koristelin keittiön liitutaulun teeman mukaisesti.

Herran astuttua eteiseen oli ensimmäisenä halivuorossa harmaa karvainen kaveri. Näin käy aina. Mutta sain minäkin haleja ja pusuja ihan tarpeeksi sitten omalla vuorollani. 🙂 Ja saimme (sekä minä että karvainen kaveri) kyllä myös tosi kivoja tuliaisia rapakon takaa! Hajuvesi oli toivotuin lahja, mutta olin tosi iloinen, että herra oli löytänyt sellaisia aitoja jättimäisiä vaahtokarkkeja, joita olen halunnut jo iäisyyden kokkailla nuotiossa itse veistellyn tikun nokassa. Herra oli myös löytänyt paikallisesta ruokakaupasta tusseja, joilla voi piirrellä ruokiin. Tällaisia elintarviketusseja olen turhaan yrittänyt metsästää muutamastakin askartelukaupausta täältä Suomesta, mutta eipä tarvitse enää etsintöjä jatkaa, multa löytyy nyt nimittäin neljä erinväristä tussia, joilla voin sotkea vaikka hassuja naamoja karkkeihin.

Näiden lisäksi tuliaispussista ilmestyi ainakin pähkinältä maistuvaa kahvia, limuja, suklaista kuorrutetta, jota voi käyttää vaikka kuppikakkuihin, pääkallon muotoinen viinapullo halloween juhlia varten, karkkia, hilloja sekä muutamia erilaisia herkkuja karvaiselle kaverille.

Tuliaisten tutkimisten jälkeen nostimme olkkarinpöydällä herkkuja ja aloimme käydä viimeisen kolmen viikon tärkeimmät tapahtumat läpi. Herra Longfield kertoi työjuttuja sekä tunnelmia baseball-pelistä sekä tapahtumia ja sattumia matkan varrelta. Minä taas kävin läpi Täydellisten naisten viimeisen jakson, esittelin muutaman videon koirastamme, näytin pihalla kukkivia kukkia sekä soitin herralle sekä Jukka Pojan Siideripissis että Kuningasidean Enemmän duoo ku sooloo biisit.

Kyllä me varmaan muutakin juteltiin, sillä sohvalla kului aikaa noin kolme tuntia, jonka jälkeen herran silmät eivät enää meinanneet pysyä auki. Väsynyt matkaaja meni siis nukkumaan päikkäreitä, ja mä aloin kuumeisesti odottaa hänen heräämistään.. Odottavan aika on pitkä!

Suositellut

Vastaa