I {we} miss you..

Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua

Eikä mulla ole mitään ilman sua

Oon yrittänyt olla vahva.. Oon yrittänyt keksiä itelleni vaikka mitä tekemistä.. Oon yrittänyt jaksaa hymyillä.. Oon yrittänyt kuulostaa puhelimessa iloiselta.. Oon yrittänyt ajatella viisaasti ja hokea itselleni, että tätä kestää vain pari viikkoa..

Mutta tänään en enää jaksanut yrittää.. Herra Longfield soitti ja kertoi, että työmatka venyy vielä kolmannelle viikolle.. Tiedän, että se on lyhyt aika, mutta tällä hetkellä se tuntuu pidemmältä kuin nälkävuosi.. Combatissa olin niin vihainen, että potkin ja hakkasin ilmaa kuin hullu (keskisyke oli tunnin aikana 145, se varmasti kertoo jotain). Salilla sekoilun jälkeen katsoin vielä illalla Täydellisten naisten maanantaista jaksoa, ja tää ikävä purkautui kyllä sellaiseen kyynelten virtaan kyseisen jakson aikana, että huhuh. Loppu oli pahin – se hetki kun Lynette sanoo Tomille You, You, You. Olisitte nähnyt mut.

Tylsintä tässä on se, etten voi purkaa ikävää sille, jota mulla on ikävä. Voidaan nimittäin jutella herran kanssa ainoastaan noin 5 minuuttia päivässä – kiitos tästä kuuluu jenkkilän huippuhyville kuuluvuusalueille. Viestit eivät mene aina läpi, ja se yksi ainoa puhelu herran työmatkan aikana pätkii koko ajan. Huisin kivaa. Ja tiedänhän mä, ettei siellä maapallon toisella puolellakaan ole kovin kivaa, joten sitä päivän ainoaa puhelua en halua pilata harmitella omaa oloani, se ei varmasti loppupeleissä auttaisi yhtään.

Myös karvaisella kaverilla on ikävä – hän ei ole tullut yöksi yläkertaan kertaakaan näiden parin viikon aikana, vaan nukkuu visusti ulko-oven lähettyvillä alakerrassa.

Ikävä on ikävää.. Mutta toisaalta ikävää on ihana tuntea. Ainakin tiedän, että olen saanut elämääni ihmisen, jota ilman en halua elää päivääkään. Niisk. ♥

Suositellut

10 Replies to “I {we} miss you..”

  1. A:sta & O:sta A says: Vastaa

    Voi sinuu.. jos täydellisissä naisissa itkee, on se jo vakavaa 🙂 Onneksi herra L. palaa kuitenkin pian kotiin <3

    1. Mä voin kyllä itkeä ihan missä sarjassa tahansa, mutta eilinen vollattaminen meni jo överiksi. 🙂 Ja huomenna on onneksi tiedossa tosi kiva iltapäivä, silloin ei ennätä ikävöidä ketään. 😉

  2. Herra Longfield says: Vastaa

    Nonni. Piti sit tämmöstä kirjottaa, alko silmä vuotamaan. Eikä oo voittosilmä. Inhottavaahan tää on, aika menee hitaasti ja itteeni eniten ahdistaa se että olin jo asennoitunut tulee tänä viikonloppuna pois, ja sit yhtäkkiä läsähtääkin vielä yks viikko.

    Pitää vaan ajatella että ei siihen enää niin kauaa ole, ja huomenna on taas yksi päivä vähemmän!

    1. Voittosilmän muisteleminen sai hymyn huulille. 🙂 Ja kyllä tää tästä taas iloksi muuttuu, hetken aikaa on hyvä aina silloin tällöin surkutella. Juttellaan taas iltapäivällä rätisevällä puhelimella. Puss och kram!

  3. No voi ei.. On varmasti tosi raastavaa kun työmatka venyy juuri kun sen on ajatellut loppuvan ihan pian. Mä en osaa edes kuvitella miltä se tuntuu.

    Mä olin kerran ihan hajalla, kun Henkka oli vaan vajaat viis päivää Tukholmassa koulutuksessa. Itkin ihan hulluna koko sen aamun kun se lähti ja illalla vähän lisää. Jos se tuntu jo niin pahalta, niin entäs sitten kolme viikkoa ihan eri puolilla maailmaa.

    Onneks Hulilla on yks ihana karvainen kaveri seurana, vaikka se nukkuukin alakerrassa. Ja sit on ihana nähdä taas kun on joutunut välillä ikävöimään. 🙂

    1. Karvainen kaveri kyllä auttaa ihan oikeasti – ainakin se kuuntelee mun juttuja tosi tarkasti. Mua pidetään varmaan jo ihan hulluna kun juttelen kaikkialla (metsässä, terassilla, sisällä ym.) koiralle päivän tapahtumista ym. 😉
      Oon onneksi päässyt noista lähtöhetken kyynelistä.. Ennen itkin pari päivää lähes putkeen. 🙂 Nykyään viikon reissut on välillä jopa ihan kivoja, saan touhuttua ihanasti omia juttuja, ja yleensä kämppä kiiltää herran oltua viikon poissa. Viikonloput ovat pahimpia, ja sitten nämä hetket kun reissu pitkittyy odottamattomasti..

  4. Karvainen kaveri on lohduttanut muakin joskus kun on tullut itku sen kyläilyn aikana. Siinä ei oo kyllä kovin kauan enää itkettänyt kun toinen tuijottaa pää vinossa ja antaa tassua. 🙂

    Muakin pidetään varmaan hulluna kun juttelen aina hevosille ihan typeriä juttuja, enkä välitä vaikka ihmisiä olis kuulemassa. Tallissa rapsuttelun ohessa höpöttely on varmaan vielä aika normaalia, mut oon alkanut jutella niille myös ratsastaessani ja joskus oon jopa laulanut/hyräillyt vuokrahepalle loppuravien aikana, sillä se oikeesti rentouttaa niin mut kuin hevosenkin. Ei se silti järkevältä näytä tai kuulosta.. Niin ja tietysti tallin kaikille hepoille pitää käydä sanomassa hyvää yötä pois lähtiessä. Valkotakkisia hoitajia odotellessa.. Nähdään hullujen huoneella! 😀

    1. Ihanaa kuulla, etten ole ainoa eläinkuiskaaja. 🙂

      Karvaisella kaverilla on kyllä ihmeellinen vaikutus! En myöskään tajua mistä se aina tietää, että mulla (tai jollakulla toisella) on paha mieli. Aina silloin se osaa tulla häntä heiluen (ja pää vinossa) kattomaan suoraan naamaan. Tassukin nousee tosiaan aika usein. Suloista. <3

  5. Kymmenen vuotta ollaan oltu yhdessä, yhteen muutettiin parin viikon päästä (käytännössä, vaikkei ihan ”virallisesti”). Alussa oli useita parin viikon jaksoja, kun Siippa, silloinen Upouusi Poikaystävä, oli työkeikalla Vaasassa ja tuli vain päiväksi, pariksi välillä Helsinkiin. Rupeaman loppumista juhlistettiin ensimmäisellä yhteisellä matkalla; skipattiin Tukholmat ja Tallinnat ja lähdettiin New Yorkiin yhdessä

    Pisin aika tuona alun jälkeen on ollut kaksi viikkoa, kun hän oli työkeikalla Tanskassa. Itse olen pari kertaa vuodessa 4-5 yötä tai satunnaisesti yön yli työmatkoilla. Aika menee ihan hyvin, mutta on outoa nukahtaa ja herätä yksin… Kesällä ja syksyllä on tulossa useampiakin muutaman päivän jaksoja, kun Siippa on poissa kuvaamassa ja ohjaamassa TV-sarjoja eri puolella Suomea, eiköhän niistäkin selvitä…

    1. Kyllä te selviätte! 🙂 Teillähän on molemmilla tosi mielenkiintoiset työt, wau!

      Joku reissu olisi kyllä ihana tehdä tällaisten pidempien yksinolojen jälkeen! New York olisi jo aika luksusta. 😉 Välillä tuntuu hassulta ehdottaa matkoja, kun eihän tuo herra paljon muuta ennätä muutenkaan tekemään.. Mutta on mulle vakuuteltu jo monesti, että yhteiset matkat ovat aivan eri asia kuin työmatkat, niillä lähtee kuulemma aina enemmän kuin mielellään. 🙂

Vastaa