Piknik kahdelle Auroran puistossa

Tänään – tiistaina – alkoi minun kesäni! No miten niin? No siten niin!

auroran puisto

En ole vielä ennättänyt tehdä postausta uudesta pyörästäni, mutta sekin on kyllä jossain välissä tulossa. Olen polkenut nyt viikon verran pyörällä töihin, viimeksi tänään taitoin reilun 30 kilometrin pituisen työmatkan. Kotimatkan aikana poikkesin tänään myös salilla tekemässä erinäisiä käsilihasliikkeitä, sillä käsiä ei siellä pyörän selässä saa juurikaan treenattua. Kun lähdin salilta kotiin, tajusin, että ilma on ensimmäistä kertaa oikeasti lämmin. Tuuli ei tuntunut kylmältä, ja pitkähihainen paita teki mieli ottaa pois päältä. Poljinkin ennätysvauhdilla kotiin tuntien kesän lämpimän tuulen hiuksissani!

Kotiovelle päästyäni en pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin ruokaa, nälkä oli kasvanut ihan kamalaksi ja mua ihan totta heikotti aika paljon. Tästäkin syystä sisällä odottava yllätys sai hymyn leviämään ihan koko naamaan. Avattuani oven minulle nimittäin ilmoitettiin, että olemme lähdössä piknikille. Minun piti vain käydä suihkussa, vaihtaa hiettömät vaatteet päälle ja hypätä autoon. Suihkussa käynti kesti vain hetken, ja päälle kiskaisin ensimmäistä kertaa kesähaalarin ja ballerinat! Autoon noustessani takapenkillä möllötti muutaman viltin lisäksi piknikkori, sekä tietenkin karvainen harmaa kaveri. Ja sitten me lähdettiin..

Automatka ei kestänyt kauaa, ja auto parkkeerattiin lyhyen ajomatkan jälkeen Auroran puiston viereen. Kyseinen puisto kartanoineen oli minulle täysin tuntematon paikka. Onneksi herra Longfield kertoili kartanon historiaa samalla kun köpöttelimme kohti aurinkoista puistoa. Puiston laidalla sijaitsee Träskändan kartano, jonka tunnetuin omistaja on Helsingin Diakonissalaitoksen perustanut (1867) Aurora Karamzin. Ehkä kartanon hienon hetki koettiin 16.9.1863, jolloin Venäjän keisari Aleksanteri II vieraili kartanossa saapuessaan Suomeen avaamaan valtiopäiviä. Tätä vierailua varten rakennettiin mm. kuusikulmainen käymälärakennus ”Keisarin käymälä”. Vessa on edelleen puiston reunalla, ja me naureskelimme sille kulkiessamme tämän hauskanmallisen ja -näköisen rakennuksen ohi.

auroran puisto

Vessan jälkeen jatkoimme matkaa vielä muutaman askeleen verran ennen kuin eteemme avautui upea Auroran puisto. En ymmärrä miten en ole tällaista paikkaa kotikulmiltani ennen löytänyt! Kameraan tarttui pari (lue: 97) kuvaa puistosta, katselkaa ja ihailkaa niitä hetki, tai skrollatkaa kovaa vauhtia alaspäin.

auroran puistoaauroran puistoauroran puistoauroran puistoauroran puisto

Piknikpaikaksi valikoitui nopeasti upea paikka ison puun juurella. Ajattelimme karvaisen kaverimme haluavan puun varjoon, mutta eihän harmaa neitimme mitään varjoa kaivannut – taisivat ruokien tuoksut kiinnostaa tällä(kin) kertaa enemmän.

auroran puistoauroran puisto

Saatuamme huovat levitettyä nurmikolle, alkoi herra Longfield kaivaa piknikkorin sisältöä esiin. Korin uumenista hän kaivoi vilttien päälle mustikkasmoothiet, leipää, kurkkua, tomaattia, vadelmia, pensasmustikoita, parmankinkkukierteitä, grillikylkeä sekä ÄssäMix-karkkeja. Tässä vaiheessa tiedustelin herralta, että mihin aikaan hän oli lähtenyt töistä, jotta oli saanut kaiken valmiiksi kello 17.00 mennessä – kuulemma kello 11.00. Hommat oli siis tehty tuttuun tapaan hitaasti mutta varmasti.

auroran puistoauroran puistoauroran puisto

Siellä me sitten syötiin ja nautittiin ihanan lämpimästä ja kiireettömästä arki-illasta! Piknikin aikana tunsin kesän alkaneeksi ja samalla tajusimme, että arki-iltaisin ennättää tehdä vaikka mitä. Miksi kaikki kivat menot pitää aina suunnitella viikonlopuiksi, kun arki-iltaisin tällaiset ekstrajutut tuntuvat vielä kivemmilta, varsinkin kun takana on tylsä työpäivä? Arki-iltoja täytyy ehdottomasti jatkossakin käyttää tehokkaammin!

Kun ruokakipot olivat tyhjentyneet, makoilimme vielä vilttien päällä hetken kuunnellen radiota. Ruokalevon jälkeen keräsimme kimpsut ja kampsut kokoon ja teimme vielä pienen lenkin puiston upeissa maisemissa ennen kuin suuntasimme takaisin autolle. Tästä se kesä sitten alkaa!

auroran puisto

Suositellut

8 Comment

  1. Ihan kuin olisin nähnyt yhdessä kuvista tunnetun ruskean laukkusi. Oliko se mukana tällä picknikilläkin.

    1. Se on mukana aina! 🙂 Melkein kyllä nappasin mukaani kukkaisen laukun, mutta jätin sen kuitenkin kaappiin.

  2. Voi miten ihana ylläri! Arki-iltaisin pitäisi kyllä tehdä enemmän kaikkea kivaa, eikä suunnitella kaikkia menoja vain viikonlopuille. Me käytiin viime kesänä aika usein arkena ulkona syömässä ja oli tosi kivaa hilppaista suoraan töistä johonkin kivaan ravintolaan. Hyvä kun muistutit taas tästä tosiasiasta, alankin suunnitella meille ravintolailtaa jollekin arki-illalle.. 🙂

    1. Tämä ylläri oli ehkä paras kaikista! Tuli niin tarpeeseen, ja sääkin oli mitä parhain. 🙂

      Arki-iltamenoja pitää tosiaan kehitellä myös jatkossa, työpäivänkin luulisi menevän helpommin (ja ehkä myös nopeammin), kun illalla olisi tiedossa jotain kivaa tekemistä. Meillä näitä arki-iltamenoja estää hieman harmaa karvainen kaveri, kodin kautta kun täytyy toisen aina mennä. Toivotaan siis, että herra voi jatkossakin lähteä töistä kello 11.00. 😉

  3. Ihana picnic! Meillä picnic-kauden avajaisia ole vielä vietettykään.

    1. Nyt vaan äkkiä täyttämään piknikkoria kaikilla ihanilla herkuilla! 🙂

      Mikäli säät jatkuvat aurinkoisina viikonloppuun asti, avaavat varmasti monet piknikkauden. Itse lomailen perjantaina, ja olisi oikein suotavaa, että sää olisi sateeton ja lämmin (ja mielellään myös aurinkoinen)!

  4. Ihana yllätys 🙂
    Auroran kartano + puisto on nolostuttavaa kyllä jäänyt edelleen käymättä… Oon aika monesti pyörällä hurauttanut ohi, mutta en ole sitten koskaan saanut aikaiseksi pysähtyä kuitenkaan… Pitääkin ottaa tämän kesän (joko voi sanoa, että tämä kesä? :)) projektiksi sekin.

    1. Sä sentään tiesit paikan – mulla ei ollut mitään aavistustakaan tällaisesta kartanosta puistoineen! Eli mua hävettää vielä enemmän. 🙂
      Töissä muutama kollega kehui myös Marketan puistoa, sielläkin täytyy tänä kesänä (kyllä niin saa jo sanoa :)) piipahtaa!

Vastaa