Täl ja tois puol jokke

Tiesittekö, että Turku syntyi alun perin 1200-luvun lopulla täl puol jokke? Tois puol jokke on se puoli jokea, josta löytyy tänä päivänä mm. Kauppatori sekä Turun ydinkeskusta. Me kiertelimme joen molempia puolia viikonloppureissumme aikana. Keskitytään tässä postauksessa tarkemmin lauantaipäivään, jolloin kiertelimme kaupunkia ensin jalan noin kuuden tunnin ajan, jonka jälkeen väsyneitä tassuja oli aika lepuutella kylpylän lämpimissä (ja ei niin lämpimissä) altaissa.

Aamu alkoi hotellin aamupalalla, josta löytyy muutama kuva maanantain postauksesta. Aamupalan jälkeen suuntasimme Holiday Clubin lomaosakeinfoon. Varmaan teille kaikille on joskus tupsahtanut postiluukkuun sellainen tarjous, jossa saa kahden yön kylpylämajoituksen todella edulliseen hintaan, mikäli osallistuu samalla lomaosakeinfoon. Me ollaan käytettä tätä tarjousta hyväksemme kahdesti – Tampereella ja nyt Turussa. Ja osaketta ei ostettu tälläkään kertaa, älkää huolestuko! Siellä infossa meni suunnilleen 1,5 tuntia ja pääsimme lopulta lähtemään hotellilta noin kello 12.00. Päivän reitin sekä vierailukohteet olimme päättäneet aika tarkasti jo etukäteen, joten kun lenkkarit oli saatu jalkaan, otimme ensimmäiseksi suunnaksemme Turun Tuomiokirkon.

Tuomiokirkko on vihitty käyttöön vuonna 1300, ja se on omistettu Suomen ensimmäiselle piispalle, Pyhälle Henrikille, sekä Neitsyt Marialle. Kirkko on ulkoa jylhän näköinen kököttäessään pienen kummun päällä, kummun nimi on muuten Unikankare. Minuun kirkon sisällä teki suurimman vaikutuksen korkea ja vaalea holvikatto. Katto korotettiin nykyiseen korkeuteensa (24 metriin) 1400-luvun jälkipuoliskolla. Sisältä kirkkoa on jouduttu uusimaan paljon, sillä Turun palo tuhosi vuonna 1827 kirkon ja sen tornin lähes kokonaan. Kirkossa kävellessä tuntui kuin ei olisi Suomessa ollenkaan, Tuomiokirkko teki avaruudellaan ja suuruudellaan ainakin minuun suuren vaikutuksen.

Kirkon uumenista ulos tullessamme matka jatkui kohti Vanhaa suurtoria, jossa sijaitsee Brinkkalan talo. Sieltä julistetaan vuosittain joulurauha. Brinkkalan talon sisäpihalta löytyi myös muutama pieni käsityöläisputiikki, jossa kävin hypistelemässä suloisia käsitöitä.

Brinkkalan talolta jatkoimme muutaman askeleen verran matkaa kohti Aboa Vetus & Ars Nova –museota. Nykyisen museon paikalla on tehty 1900-luvun alusta lähtien arkeologisia kaivauksia. Paikalta on löydetty mm. Luostarikorttelin rauniot. Luostarikortteli oli yksi Turun neljästä keskiaikaisesta kaupunginosasta. Aboa Vetus -näyttely kertoo elämästä Turussa 1400-luvulla. Museon alakerrassa (8 metrin syvyydessä) pääsee kävelemään ja tutustumaan Luostarikorttelin kujiin ja kurkistamaan sisään 1400-luvulla rakennettuihin kivitaloihin. Hirmuisen mielenkiintoinen paikka – kannattaa ehdottomasti tutustua!

Ars Nova –näyttely keskittyy puolestaan nykytaiteeseen. Kiersimme tämänkin näyttelyn läpi, mutta kauheasti en osaa siitä mitään selittää. Sellaisia valojuttuja ja muita outoja virityksiä siellä kuitenkin oli.

Museoon tutustumisen jälkeen oli vielä museokauppaan tutustumisen vuoro. Mä niin tykkään museokaupoista! Täältä mukaan tarttui tuliaisia sekä yksi kaulakoru ja muutama muu kotiin vieminen. Palataan niihin kuitenkin tarkemmin tulevien postausten yhteydessä, sillä nyt matka jatkuu kohti Vartiovuoren tähtitornia ja sen vieressä olevaa Luostarinmäen käsityöläismuseota.

Luostarinmäen käsityöläismuseo näytti tavattoman suloiselta paikalta. Turun palo aiheutti vuonna 1827 valtavat vahingot kaupungille, mutta kaupungin laidalla sijaitseva Luostarinmäki säästyi tulelta. Luostarinmäen miljöö vanhoine puutaloineen sai minut aikamatkaamaan jonnekin kauas menneisyyteen. Suureksi harmiksemme alue avataan vierailijoille vasta 2.5., joten tutustuminen tähän tavattoman viehättävältä näyttävään paikaan jäi tällä kertaa väliin.. Onneksi sisäänkäynnin vieressä oli suloinen kahvila, jonka ovet olivat kuitenkin jo auki. Olimme kahvilan ainoat asiakkaat, ja nautimme päiväkahvit ja pullat terassilla kevätauringosta nauttien.

Pikkasten kahvien (heheh) jälkeen jatkoimme matkaa kohti biologista museosta. Herra Longfield ei ymmärtänyt museoon menoa ennen kuin olimme maksaneet pienen sisäänpääsymaksun (4,50 euroa) ja astuneet museoon kunnolla sisään. Näin ihanaa ja tunnelmallista museota ei ole missään! Ja me ollaan sentään käyty aika monessa museossa ympäri maailmaa.

Museo sijaitsee kauniissa ja todella tunnelmallisessa jugendrakennuksessa, ja se kätkee sisäänsä suloisia dioraamoja. Siellä me ihasteltiin kuin pikkulapset suomalaista eläimistöä aina Turun saaristosta Lapin tuntureille asti. Tutuiksi tulivat niin tunturisopulit, porot, perhoset, saukot, mäyrät, tukkasotkat sekä iso liuta muitakin lintuja. Museo oli siis myös ennakkoluuloisen herran mieleen, kaiken kukkuraksi siellä kuulemma tuoksui aivan mökille, jossa herra vietti lapsena monia kesiä.

Täytetyt eläimet olivat vielä tuoreessa muistissa kun lähdimme museon jälkeen kävelemään Aurajoen rantaa (tällä kertaa kävelimme tois puol jokke). Otimme muutamia kuvia ja ihastelimme aurinkoista Turkua ja hyväntuulisia ihmisiä. Takit oli jätetty kotiin, ja jätskikiskat täyttyivät alkukesän ensimmäisiä jätskejä syövistä ihmisistä. Itse olen sen verran viluinen, että jäätelökesäni alkaa vasta sitten, kun kesä on ihan oikeasti täällä, 15 asteen lämpötila ei riitä vielä minulle.

Aurajoen rantaa kävellessä nälkä yllätti meidät. Soitin ystävälleni, joka vinkkasi meille mukavan ravintolan myöhäistä lounasta varten. Söimme salaattia ja pastaa Panini-ravintolassa, ja ruoka sekä palvelu toimi hyvin. Annoksiamme odotellessamme selailimme kameraan tarttuneita kuvia ja päädyimme siihen, että kesällä Turkuun on pakko tulla uudestaan. Luostarinmäen käsityöläismuseo on vain pakko päästä näkemään tarkemmin. Mä vähän luulen, että aloitamme päivän jossakin Turun brunssipaikoista, josta jatkamme sitten matkaa sinne Luostarinmäelle. Silloin mä voin sitten myös ostaa sen jätskin ja syödä sen Aurajoen rannassa!

Ruoan jälkeen otimme suunnaksemme hotellin. Katsoessani kelloa huomasin, että olemme pörränneet täl ja tois puol jokke kuuden tunnin ajan. Herra Longfield halusi sitä paitsi jo kuumeisesti mennä laskemaan kylpylän liukumäkiä, joten oli aika suunnata takaisin hotellille. Hotelliin päästyämme vaihdoimme uikkarit päälle ja astelimme kylpylään. Ja siellähän sitä populaa sitten taas oli.. Lapset kirkuivat ja isit joivat olutta Captain Hook –ravintolan baarissa. Me suuntasimme reippaasti oluiden ohi liukumäkiin. Caribia on siitä loistava kylpylä, että siellä on kolme aika hurjaa liukumäkeä, ei mitään säälittävän pieniä sekunnin kestäviä liukumäkiä, vaan sellaisia joissa lasketaan isolla renkaalla ja jotka ovat paikoittain ihan pilkkopimeitä. Tungimme itsemme muiden lasten kanssa pari kertaa Black hole –nimiseen liukumäkeen, jossa mä ainakin kiljuin ihan tosissaan. Vielä hurjempi oli kuitenkin toinen liukumäki, jota laskettiin isolla renkaalla. Sen renkaan kanssa mentiin sellaisessa putkessa, ja välillä se rengas hyppi ilmaan ja taas mä kiljuin. Oikeesti, kuinka paljon siistimpää on laskea ja kiljua liukumäissä, kuin juoda olutta Captain Hook -ravintolassa? Kun saimme liukumäistä tarpeeksemme, polskimme vielä tovin jos toisenkin erilaisissa altaissa – välillä oltiin vesiputousten alla ja välillä taas lämmiteltiin porealtaassa.

Ehkä se siitä uimaskelusta, kyllähän kaikki tietää minkälaista siellä kylpylässä on. Se mun pitää kuitenkin vielä mainita, että rakastan höyrysaunoja. Sitten joskus kun rakennamme (ison) talon, haluan sinne höyrysaunan (jos semmoista voi edes tehdä). Normaalissa saunassa viihdyn yleensä pari minuuttia, mutta höyrysaunassa voin oleskella vaikka kuinka kauan. Caribialla kökin höyrysaunan kosteassa lämmössä varmaan vartin, jonka jälkeen kipitin viileän suihkun kautta takaisin sinne höyryävään lämpöön. Tosin en ole varma saiko se lämpö mut viihtymään siellä, vai tieto siitä, että se oli yhteishöyrysauna. 😉

Kylpylöinnin jälkeen meidän oli tarkoitus lähteä syömään, mutta sammahdimme yhdeksän aikoihin hotellihuoneeseen. Aamulla nälkä olikin sitten jo aika kova, joten suunnaksi oli hyvä ottaa Blankon brunssi. Brunssi ansaitsee kuitenkin ihan oman postauksen, joten palataan siihen tässä muutamien päivien päästä.

Loppu.

Suositellut

4 Replies to “Täl ja tois puol jokke”

  1. Teillähän oli varsin kultturelli päivä turisteina Turussa ja ehditte kulttuurin lisäksi tehdä vielä muutakin!

    1. Aurinkoinen ja lämmin ilma kyllä avittivat reippailemaan koko päivän. Sateisessa tai kylmässä säässä ei olisi tehnyt mieli tarpoa ulkona yhtään ylimääräistä askelta..

      Liikkuminen eri paikkojen välillä on vielä todella helppoa ja nopeaa, sillä kaikki paikat ovat niin lähellä toisiaan. Mutta kesällä täytyy tosiaan tehdä uusi keikka, Luostarinmäki sekä Forum Marinum ovat vielä näkemättä. Ja ehkä siellä Turun linnassa voisi vuosien jälkeen käydä myös uudestaan. Kesää odotellessa. 🙂

  2. Hauska lukea suomalaisen turistin mietteitä omasta kotikaupungista! 🙂
    Käsityöläismuseoon kannattaa ehdottomasti mennä. Se on vielä kaikenlisäksi tosi laaja ja monipuolinen museo. Turun linnaankin kannattaa tutustua. Matkalla sinne löytää myös joenrannalta Turun legendaarisimman kulkupelin Förin (jokilautta) ja Forum Marinumin (merimuseo). Ihan Förin vieressä on myös ravintola Ranta-Kerttu. Sitäkin suosittelen lämpimästi! Yksi ravintola on vielä mainittava, nimittäin Tintå Aurasillan kupeessa tois pual jokke. Siellä on valtava valikoima viinejä. Tintån terassilla jokirannassa on keskieurooppalaista fiilistä!

    1. Kiitos vinkeistä! Seuraavalle Turun reissulle on jo monta uutta kohdetta. 🙂 Turun linna me ollaan muutama vuosi sitten koluttu läpi, tosin siellä voisi hyvin käydä myös uudestaan. Ja toi merimuseo täytyy tosiaan käydä katsomassa. Ravintolavinkit laitoin myös jo ylös, kiitos myös niistä!

      p.s. Seuraavalla kerralla täytyy päästä myös blogistasi löytämääni Leenaelina-kauppaan. 😉

Vastaa