Nutrilett #3

kuva: http://pinterest.com

Edistyminen:

Laskua eilisestä 0,1 kg. Eli ollaan samassa kuin tiistaiaamuna aloittaessa. Tavoitteeseen siis edelleen 2,7 kg, tuntuu pahalta..

Päivän liikunta:

Aamu alkoi tutulla lenkillä koiran kanssa. Olin jo noin viikko sitten viemässä pesulaan paksuimmat talvitakit, mutta tänä aamuna melkein nilkkoihin asti ulottuva untuvatakki oli ihana vetää hieman ohuempien vaatteiden päälle. Takin uumenissa oli niin lämmintä.

Illan spinningin peruutin hyvällä omatunnolla eilisen säälittävän voimattoman combatin jälkeen. Spinningin sijasta köpöttelin koiran kanssa metsässä päivällä töiden jälkeen. Illalla on sitten herra Longfieldin vuoro viedä koira ulos.

Sepustus kolmannesta päivästä:

Aamulla mulla ei ollut nälkä. Uskoa puhkuen hyppäsin kuuden aikaan vaa’alle ja hetkeä myöhemmin olin jo viskaamassa pesukoneen päällä olevaa rottinkikoria maahan kyyneleet silmissä.. Miksi mun paino ei laske? Mikä mussa on vikana? Kuinka vähän mun täytyy syödä, että paino laskee? Nämä kysymykset pyörivät päässäni kun menin takaisin peiton alle murjottamaan varmaan puoleksi tunniksi. Olin jo unohtanut kuinka pahalta vaa’an jatkuva tuijottaminen tuntuu. Käyn kyllä ihan normaalistikin joka päivä vaa’alla, mutta lähinnä vain tarkistamassa, että paino ei ole noussut. Nyt sitä odottaa, että paino laskee joka päivä, ja kun sitä ei tapahdu, tuntuu se tosi pahalta.

Suurimman laihdutusurakan aikana kyseisen kaltaiset aamut olivat niitä pahimpia, ne saivat koko päivän menemään pilalle, ja usein pahasta olostani joutuivat kärsimään myös sivulliset henkilöt, eli siis herra Longfield sekä harmaa kaverimme (joka ei kyllä ole oikeasti henkilö, mutta sivullinen kuitenkin). Mulla ei ole tapana repsahtaa silloin kun on paha tai huono olo, joten aamulla ei tehnyt mieli syödä suurta määrää karkkia tai luovuttaa, lähinnä teki mieli jättää syömättä sekin vähä mitä tarjolla oli.. Mun ”repsahtamiset” tapahtuu yleensä niin, että annan itselleni luvan syödä tai juoda mielin määrin, jolloin en koe jälkikäteen niin suurta morkkista.

Jos aamusta täytyy jotain hyvää hakea, olivat ne hiukset. Ne olivat aamulla täydellisen kiharat ja ihanan pehmeät edellisen illan pesun jäljiltä. Päätinkin laittaa hieman siistimmät vaatteet päälleni täydellisten kiharoitteni kanssa, jotta tuntisin oloni jotenkin kivemmaksi työpäivän aikana. Kuvaa päivän asusta ei nyt ole, mutta räpsäsin kuvan uusimmasta korustani – Promodista ostetusta kultaisesta pikkulaukusta – joka pääsi roikkumaan kaulaani tänä ärsyttävänä torstaina.

Työhuoneessani mua odotti sitten yksi ihana yllätys. Kiinanruusuni oli päättänyt alkaa kukkia yön aikana ja kasvia koristi yksi valtavan kokoinen pinkki kukka. Tässä vaiheessa aloin jo unohtaa aamun vaa’an lukeman. ”Eiköhän se tästä” – niin mä taisin ajetella ja uppoutua sen jälkeen töiden tekoon. Tosin ennen niitä töitä join mansikkapirtelön, jonka mausta pidin vieläkin.

Kun muut marssivat lounaalle, aloin keittää tomaattilientäni. Ohjeissa sanotaan, että tomaattijauhoseos tulisi sekoittaa kahteen desiin kiehuvaa vettä. Tottelin ohjetta vain ensimmäisenä päivänä, jonka jälkeen olen lisännyt veden määrää joka päivä. Tänään mun jättimäinen teemuki oli jo ihan täynnä. Keitin varmaan 0,5 litraa vettä, mutta mitä väliä – eihän vedessä ole yhtään kaloria! Liemessä riitti makua, vaikka vettä oli yli tuplat ohjeen määrästä.

Taidan olla muuten varsinainen älykääpiö, sillä popsin tomaattiliemen kanssa kukkakaalia, jota raahasin eilen mukanani töihin. Samainen kukkakaali aiheutti eilen kamalat vatsakivut, mutta silti sitä piti syödä myös tänään. Onneksi suuremmilta vatsakivuilta vältyttiin tällä kertaa. Luulen, että ne eiliset vatsakivut johtuivat siitä, että en ole kukkakaalia vähään aikaan lähes tyhjään vatsaan syönyt. Kukkakaali on yksi pitkäaikaisista suosikeistani, joten ihan hevillä en sen kanssa luovuta.

Varsinaisena lounaana puputin tänään Dark chocolate -patukan. Tämän hetkinen suklaasuosikkini on muuten Fazerin Premium leivontasuklaa, jossa on 71 % kaakaota. Kyseistä suklaata saa kauppojen leivontahyllyiltä, josta olen sitä ostanut kyllä silloinkin kun en ole mitään leipomuksia aikonutkaan tehdä.

Totta kai tiesin, että Nutrilettin patukka ei maultaan yllä mitenkään leivontasuklaan sfääreihin, mutta kyllä sitä patukkaa kuitenkin söi. Suklaa on vähän sellainen aine, että sen makua on todella vaikea jäljitellä, jonka vuoksi en yleensä pidä mistään ”keinotekoisesta” suklaasta. Tämä patukka kuitenkin hävisi suolistoni uumeniin aika nopeasti, ja se myös piti nälän poissa todella pitkään, varmaan kevyesti 5 tuntia!

Kotiin päästyäni oli vuorossa kananmakuisen nuudelikeiton valmistaminen. Lisäsin keittoon muutaman lusikallisen syötyäni reilun tujauksen chili explosion -maustetta. Kaatukoot koko dieetti tähän, mutta makua keittoon oli saatava lisää. Nuudelikeitto oli maustamisen jälkeen ihan ok:n makuinen, tosin pastoista ehdoton suosikkini on eilen syömäni pasta carbonara. Keiton kanssa söin tuttuun tapaan tomaattia sekä kurkkua. Kuvaan pääsi tällä kertaa myös joka päivä popsimani vitamiinipillerit.

Ruoan jälkeen en käynyt suoraan vanukkaisen jälkkärin kimppuun, vaan suuntasin koiran kanssa tunnin lenkille metsään. Ennen lähtöä tein kyllä vanukkaan valmiiksi – sekoitin desin kylmää vettä vanukasjauhojen sekaan ja vispasin sitä ihan hullusti hetken aikaa. Sitten kaadoin valmiin vanukkaan jälkkärikippoon, ja nostin kipon jääkaappiin vetäytymään. Se näissä Nutrilettin tuotteissa on kyllä todella mukavaa, että niiden valmistus käy minuuteissa. Kun nälkä siis yllättää ihan toden teolla, saa lämpimän aterian pöytään noin viidessä minuutissa. Ja jos makean nälkä yllättää, niin vanukkaan tekemiseen menee pari minuuttia, varsinaista pikaruokaa!

Köpöttelimme kaikessa rauhassa koiran kanssa metsässä. Näin keväisin nuuhkittavaa on ilmeisesti tuhottoman paljon enemmän kuin talvisin, joten tämän päiväinen lenkki oli kyllä ihanan rauhallinen. Linnut visertelivät ja valoa riitti vaikka kuinka paljon, vaikka kello näytti jo kuutta kun taapersimme kuraisina kotiovelle. Kotiovella törmäsimme vielä naapureihimme, jotka halusivat tuoda harmaalle karvaiselle kaverille jotain. Olin puheliaalla päällä ja sain sanotuksi jotain yhtä viisasta kuin ”Tuokaa vaan.”. No sieltä se reipas naapurin mies sitten tuli hetken päästä kädessään pakastimesta kaivettu pussi, joka sisälsi kilon sisäfilettä! Mä jo hetken (jos toisenkin) mietin, että hitot mä tätä lihaa koiralleni syötän! Saa nähdä kenen suihin se liha lopulta menee. 🙂

Kunhan pääsin sisäfileen kanssa sisälle asti, oli aika kaivaa jääkaapista vanukas ja alkaa kirjoittaa tätä postausta. Vanukaskippo on nyt tossa mun vieressä tyhjänä, ja tämä postauskin ihan kohta valmis. Kello on tällä kertaa 20.20 ja illalla tulee mun tän hetken lempiohjelma – VIIDAKKOTISSIT! Aamuinen vaa’an lukema ollaan jo melkein unohdettu ja olo on ulkona reippailun jälkeen aika kiva. Tästä on hyvä jatkaa, periksi ei anneta!

Suositellut

2 Replies to “Nutrilett #3”

  1. Koen pienoista huooa omatuntoa näitä sun postauksia lukiessa… Mulla tää viikko on ollut todella hiilaripitoinen ja täynnä epäterveellistä syötävää :/. Ens viikolla mä ryhdistäydyn… Oko sulla muuten jotain erityistä hoitoniksiä kiinanruusulle? lähinnä siihen liittyen, että kuinka sä saat sen kukkimaan?

    1. Mä en ryhdistäydy enää ensi viikolla. 🙂
      Mainostin juuri töissä, että kiinanruusu on maailman helpoin kasvi. Sille pitää vaan antaa paljon vettä niin se kukkii aina vaan! Työhuoneessani oleva kiinanruusu on jo monta vuotta vanha, ja se kukkii oikeastaan koko valoisen ajan vuodesta. Ei mulla sen kummempia ohjeita ole antaa.. 🙂

Vastaa