There’s no such thing as small change

Otsikko on pakko laittaa tällä kertaa englanniksi, koska suomeksi tuo lause kuulostaa niin tyhmältä – Ei ole sellaista asiaa kuin pieni muutos/vaihtoraha..

Postaussarja koskien elämäntapamuutostani saisi nyt kuitenkin jatkoa. Tällä kertaa kerron hieman pienistä muutoksista, joita pudotettujen kilojen karistamisen matkalla on tullut tehtyä. Nämä pienet muutokset ovat tulleet elämääni jäädäkseen, ja varmasti kaikilla näillä pieneltä tuntuvilla muutoksilla on ollut yhdessä suurempi vaikutus painoni putoamiseen kuin voisi uskoa.

Hyötyliikuntaa on tullut lisättyä todella paljon. Sananahan hyötyliikunta on todella tylsä ja puuduttava, joten avataanpas hieman sitä mitä tämä tylsä sana tarkoitaa minulle. Ensinnäkin tykkään tanssimisesta ihan kamalasti, nykyään minut voi nähdä heilumassa mm. bussipysäkeillä ja salilla. Toki en julkisilla paikoilla tanssi ja heilu ihan niin rajusti kuin tahtoisin, mutta kyllä ne jalat heiluu ja kädetkin aina välillä (ainakin ihan vähän). Minulla on myös (paha) tapa laulaa biisien tahdissa mm. siellä bussipysäkillä.. Sen yritän kuitenkin tehdä aina todella hiljaa! Heilun ja huojun myös koiran kanssa lenkkeillessä. Koiramme on yleensä aika hidas, ja yleensä metsälenkillä ollessamme minä teen haarahyppyjä tai kyykkyjä kun koiramme nuuskii puskia ja pensaita.

Valitsen nykyään myös lähes poikkeuksetta portaat hissin sijasta. Rullaportaissa minulla on tapana kävellä sekä ylös- että alaspäin. Portaissa kävely on ihan tajuttoman hyvää liikuntaa, ja jo pienellä matkalla saa sykkeet nousemaan ihan mukavasti! Näihin perinteisiin muutoksiin kuuluu toki myös veden juonnin lisääminen sekä niiden ihanien hiilarien vähentäminen. Muista hiilaripitoisista ruoista (mm. riisi ja peruna) olen päässyt aika hyvin eroon, mutta pasta ja (vaalea) leipä pitävät minua vielä lujassa otteessaan. Täytetyt patongit, saaristolais- sekä muut leivät sekä pastat ovat vain jotain, joista en voi kieltäytyä.

Vielä yksi pieni muutos/asia tulee mieleeni, ja se on lumityöt. Lumitöiden teko on raskasta hommaa, ja siksi ihan loistavaa treeniä käsille. Itse olen viime talvina tehnyt lumitöitä terassillammekin, ihan vain siitä syystä, että se on niin hyvää hyötyliikuntaa. Ei siellä terassilla kukaan talvella edes käy, mutta lunta siellä viskellään toimestani aina silloin tällöin. Tänä talvena lumitöitä on kyllä tullut tehtyä lähinnä sellaisista paikoista joista niitä on pakko tehdä (parkkipaikka, etupiha ym.), joten takapihan terassilla heiluminen on ollut harvempaa tänä talvena.

Nyt kun lumi alkaa auringon toimesta sulamaan kovaa vauhtia, voi kevään tuloa (ja terassin käyttöönottoa) nopeuttaa tekemällä lumitöitä. Eli lapio käteen ja hommiin. 🙂

Suositellut

Vastaa