Suklaamunia, kiitos!

Olen hulluna suklaamuniin. Voisin syödä niitä ihan tuhottomia määriä joka päivä. Silloin joskus kun en ruokavaliotani paljon miettinyt, saatoin helposti vetää arki-iltoina 3-4 isoa suklaamunaa ihan tuosta vaan.

En pidä Mignon-munista, Kindereistä enkä ällöttävistä Rölli-munista. Mun lemppareita ovat ne suklaamunat,  jotka maistuvat kaikista teollisimmalle suklaalle ja joiden pinnalla on sellainen dinosauruksen munaa muistuttava kuvio. Nämä kriteerit on ainakin ennen täyttänyt mm. Maailman lapset, Kyöpelinvuori sekä jättimäinen Nalle Puh -muna. Omat suklaamunani käyvät myös hyvin usein ennen syömistä jääkaapissa, sillä mun mielestä suklaan pitää rapsahtaa suussa kun sitä puraisee. Niin ja missään nimessä ei saa unohtaa sitä, että suklaamunat syödään aina kylmän maitolasin kanssa!

Tänä vuonna olin (huomatkaa mennyt aikamuoto) tehnyt itseni kanssa päätöksen, että saan syödä suklaamunia vain ja ainoastaan palmusunnuntaina sekä pääsiäislomalla. Mutta kuinkas sitten kävikään..?

Köpöteltiin herra Longfieldin kanssa eräänä kauniina päivänä Sellossa, ja jostain syystä eksyimme karkkikauppaan (siihen, jonka nimi oli ennen Pick&Mix). No sieltä tarttui sitten mukaan pienen ja lyhyen kierroksen jälkeen varmaan reilu kilo suklaamunia. Ajattelin ja järkeilin kaupassa, että haluan suklaamunia koristeeksi lasipurkkeihin, sillä olin nähnyt tällaisen munia täynnä olevan lasipurkin eräässä sisustuskaupassa. Ja koska kotona odottavat lasipurkit olivat aika isot, piti niitä munia ostaa paljon, jotta purkit saisi varmasti täyteen. Toiseksi selitykseksi keksin sen, että saan munia täynnä olevista lasipurkeista kivan postauksen tänne blogiin, eli oikeastaan kaikki on blogin syytä!

Sovimme kuitenkin kaupassa, että laitamme suklaamunat kotona nopeasti lasipurkkeihin ja emme napsi sieltä yhtään mitään ennen palmusunnuntaita. No, kun sitten pääsimme kotiin, oli molemmilla suklaamunat suussa jo ennen kuin yksikään niistä oli päässyt sinne lasipurkin pohjalle. Näin hyvän itsekurin omistaa leidi nimeltään Huli ja herra nimeltään herra Longfield.

Pääasia on kuitenkin se, että värikkäät suklaamunat ovat lasipurkeissa todella söpöt ja minä sain tehtyä niistä tämän postauksen. Mitä väliä, jos purkit ovat parin kolmen viikon päästä enää puolillaan (tai tyhjät)? Eihän niille virpojille välttämättä tarvitse edes avata ovea. 🙂

p.s. Maukkaimmiksi suklaamuniksi ovat muuten osoittautuneet ne pikkumunat, joissa on pinkki sisus, joka on todella hyvää.

Suositellut

8 Replies to “Suklaamunia, kiitos!”

  1. Oijoi, suklaamunat on parasta herkkua ikinä! Mäkin ostin eilen pari pussia semmosia pieniä suklaamunia muka pääsiäisleipomusten koristeeksi, mutta katotaan vaan niin ne katoaa parempiin suihin viimeistään viikonlopun aikana.

    1. Oikeesti taisin alitajuntaisesti jo siellä karkkikaupassa tietää miten noille ”koristeille” käy.. 🙂 Mutta toisaalta ne oli pakko ostaa, ties vaikka ne munat oli myyty loppuun, se olisi ollut katastrofi!

  2. Kertomuksessasi tulikin jo syy, miksi meille ei tule kotiin noita kyllä tosi kivan näköisiä koristepurkkeja…

    1. 🙂 Ne on kyllä pahat, tosi pahat! Aamuisin on ihana napsia muutama, kotiin tullessa on ihana napsia muutama ja illalla ennen nukkumaanmenoa on ihan pakko vielä napsia muutama..

  3. Apua mulla on ihan samat kriteerit! Jääkaappiin, maidon kanssa ja just niinkuin sanoit dinosauruksen munaa muistuttava kuvio! Pääsiäistä(jälleen) odotellen!?

    1. Hahahah, loistavaa! 😀 Olin eilen ruokakaupassa ja siellä ne suklaamunat jo odottivat. Pystyin olemaan vielä ostamatta, saa nähdä milloin romahdan. 😉

  4. Minusta on kiva kun kinderiä saa ympäri vuoden.

    1. Kinder on meillä miehen suosikki. 😛

Vastaa