Postikortti Kuala Lumpurista

Tässä se nyt tulisi, ensimmäinen matkan päällä kirjoitettu postaus. Postaus tosin laahaa muutaman päivän perässä, sillä nettiä ei ollutkaan tarjolla ilmaiseksi täällä Singaporen hotellissa, ja tarvitsimme sitä vasta tänään. Mutta tässä siis postaus, jonka kirjoitin tiistaina.

Istumme juuri junassa ja nokka on kohti Singaporea. En pääse postausta täältä junasta julkaisemaan, mutta teen sen heti kun pääsen jonnekin jossa on netti langattomana tai langan päässä.

Takana on siis 3 päivää Kuala Lumpuria ja edessä seuraavaksi 4 päivää Singaporea. Kuala Lumpurissa koimme muutaman unohtumattoman hetken, toinen niistä oli ehdottomasti illallinen KL Towerissa noin 250 metrin korkeudessa. Näkymät ja ruoka olivat hyviä ja jotenkin illallisen aikana kaikki meni täydellisesti. Jotta ei mene liian sokeriseksi, niin toki sotkin uuden mekkoni kun viskelin ruokien ottimia pitkin lattioita, mutta se nyt on vain hyvin tyypillistä minua, joten ei anneta sen häiritä.

Toki myös Petronasin kaksoistornit olivat upea ja unohtumaton näky, varsinkin iltavalaistuksessa. Niiden upeutta kuitenkin osasi odottaa, joten mennään eteenpäin.

Ehdottomasti mieleenpainuvinta oli käynti hindujen pyhällä paikalla – Batu-luolilla. Eikä nyt kyseessä ollut kovin iloinen ja upea kokemus. Käynti herätti keskustelua ja pohdiskelua hyvin paljon eri uskonnoista ja niiden oudoista tavoista. Toki jutut lähtivät lopuksi ihan käsistä, mutta oli siellä mukana myös ihan todellisia hämmästyksiä ja ihmettelyjä. Ja harvoin minä näen niin kummallisia unia kuin näin Batu-luolilla käynnin jälkeen.

Mikä siellä nyt sitten oli niin ihmeellistä? No ne hindut ja niiden tavat. Kävelimme Batu-luolan portaita (noin 270 askelmaa) rinta rinnan erään miehen kanssa joka suoritti jonkin sortin katumusharjoitusta kävellen ne portaat ylös asti sellaiset naulakengät jalassa. Miehen rinnalla käveli kaksi nuorta miestä (luulemme että pojat olivat miehen lapsia), jotka kannattelivat tärisevää miestä koko ajan. He myös nostivat hänet välillä ylös, sillä naulakenkä-mies ei pystynyt kävelemään kengillä kuin noin 10 askelmaa kerralla. Ympärillä oli myös muuta perhettä, ainakin vaimo käveli miehen vierellä koko ajan.

Emme tiedä kuinka pitkän matkan mies oli kengillä kävellyt, mutta sairaalta se kuitenkin näytti. Kipu ja tuska puskivat miehen kropasta ja kasvoilta läpi ja ne kengät teki vaan mieli mennä repimään miehen jaloista pois. Toki vain seurasimme tilannetta muiden tapaan vierestä silmät pyöreinä.

Kyseisenä päivänä ja sitä seuraavana päivänä oli hindujen suuri juhla, ja illalla ja yöllä samantapaisia katumusharjoittajia näkee kuulemma luolilla paljonkin. Tapana on myös lävistää itseään erilaisilla koukuilla sekä teräaseilla ja kävellä portaiden yllä olevilla alttareille (vai miksi niitä nyt sanotaan). Hindujen jumalia kiitetään myös mm. vuoden aikana syntyneistä lapsista, jotka kannetaan portaat ylös sellaisessa nyytissä, joka roikkuu paksujen oksien varassa. Jumalille on myös tapana viedä lahjuksia, joita ovat mm. maito sekä hunaja.

Batu-luolilla käy näiden muutaman päivän aikana jopa miljoona ihmistä, ja luolien ympärille oli kyhätty hyvin isot markkinat – ruoka- ja krääsäkojuineen päivineen. Oli paikalle tuotu mm. myös pieni huvipuisto.

Minua ällötti luolilla ja sen lähialueella olevat roskat, niitä oli oikeasti ihan tajuttomat määrät. Joka paikassa haisi suitsukkeet sekä roskista lähtevä kakan haju. Nämä yhdistettynä tajuttomaan kuumuuteen meinasivat olla minulle liikaa, mutta kaikki masussa oleva pysyi kuitenkin masussa.

En oikeastaan voi ymmärtää miksi paikkoja ei pidetä puhtaana, vaikka kyseessä on yksi hindujen vuoden tärkeimmistä juhlista? Ketään ei kiinnostanut viskata roskiaan roskikseen, vaan ne heitettiin aina vain kasvavan roskamäärän lisäksi maahan..

Ehkä minä olen vähän liian arka sotkuille, mutta minua vaan kuvotti se roskamäärä ihan älyttömästi.

No, nyt jatkamme matkaa purkattomaan ja siistiin Singaporeen, jossa roskia ei pitäisi näkyä juuri missään. Purkat jätettiin Kuala Lumpurin hotelliin, sillä Singaporeen ei purkkaa saa mukanaan viedä. Jos viet, saat sakkoa. Tosin mistä ne tietää jos mulla on taskussa purkka, häh?

Suositellut

4 Replies to “Postikortti Kuala Lumpurista”

  1. Maailmalla näkee aina kaikenlaista erikoista…

    Lämpöä kyllä kadehdin, vaikka tänään huomasikin valon määrän lisääntyneen täällä pakkasen keskelläkin… Mulla oli tulossa yksi lämpimän kohteen puolivapaa työkeikka kun loppuun, mutta peruuntui juuri. Vähän harmittaa, olisin kaivannut lämpöä ja vapaatakin.

    1. Parasta näissä aurinkolomissa on kyllä musta se, että illalla voi kaupungilla/ulkona kävellä pienissä topeissa ja mekoissa. Kun astuu illalla vaikka ilmastoidusta kauppakeskuksesta tai ravintolasta ulos, on paras fiilis se kun lämpö valtaa sut ihan kokonaan! 🙂

      Ja kyllä se loma vielä tulee, tätäkin odotetiin 10 kk!

  2. Jänniä tapahtumia ja kauniita maisemia. Kiitos postikortista :)!

    1. Eka viikko alkaa olla takana ja pian saa vain rauhoittua rannalla. 🙂 Rankkoja nämä kaupunkireissut, kun tekemistä ja näkemistä riittää niin kamalasti. Nyt lähdetään vielä viimeiselle iltalenkille Singaporeen.

Vastaa