Helmet – enkelten kyyneleitä?

Helmet ovat ajattoman kauniita ja tyylikkäitä koruja. Helmien suosio on tällä hetkellä nousussa. Helmien suosioon saattaa vaikuttaa mm. kirjat ja elokuvat Coco Chanelista, joka oli suuri helmien ystävä.

Helmi on todennäköisesti vanhin jalokivenä käytetty materiaali. Sen luonnossa syntyvä kauneus ei tarvitse ihmisen käsittelyä, hiomista ja kiillottamista, kuten useimmat muut jalokivet, vaan helmi hohtaa yhtä kauniina löytöhetkenään simpukassa kuin valmiina korunakin.

Helmen synty tapahtuu sattuman kautta. Helmen tarina alkaa siitä hetkestä kun hiekanmurunen, loinen tai muu vieras esine joutuu vahingossa simpukan sisälle. Suojatakseen itseään tunkeilijan ärsytystä vastaan, simpukka alkaa erittää sen ympärille kovaa kiteistä ainetta, jota kutsutaan helmiäiseksi. Helmiäisen eritys jatkuu muutaman vuoden ajan, jonka jälkeen simpukan sisältä saattaa löytyä upea ja loistava helmi. Tällä tavoin syntynyttä helmeä kutsutaan aidoksi helmeksi.

Toki suurin osa helmistä on saanut alkunsa ihan tarkoituksella. Viljelty helmi syntyy simpukan sisällä samalla tavalla kuin aito helmi, mutta ihminen on tarkoituksella istuttanut simpukan sisään ärsykkeen. Markkinoilla olevista helmistä jopa 99 % on viljeltyjä helmiä.

Helmen hintaan vaikuttaa eniten helmen koko sekä sen puhtaus ja sileys. Parhaimmillaan helmi on täysin pyöreä ja sileäpintainen. Epämuotoisia helmiä kutsutaan barokkihelmiksi, ja niiden hinta on arvatenkin halvempi kuin muodollisesti pätevien helmien. Helmen hintaan vaikuttaa myös helmen puhtaus sekä väri. Mitä kauniimmin helmen pinta loistaa ja hohtaa, sitä enemmän helmellä on arvoa.

Värisävyt vaikuttavat myös hintaan, mutta eri puolilla maailmaa arvostetaan hieman erivärisiä helmiä. Euroopassa pidetään eniten valkeasta, hieman roosaan vivahtavasta helmestä. Kellertävän värin lisääntyessä helmen arvo laskee. Luonnossa helmet voivat saada ylleen myös mustan, siniharmaan tai mustanvihreän sävyn. Tällaiset yksilöt ovat kuitenkin harvinaisia. Mikäli helmen väri on ns. riikinkukon vihreä, nousee helmen hinta jopa viisinkertaiseksi, sillä tätä sävyä arvostetaan helmessä kaikista eniten.

Helminauhaa punotessa jokaisen helmen väliin tulisi tehdä solmu, jotteivät helmet hukkuisi, jos helminauha jostain syystä katkeaa. Helminauhana käytetään silkkiä, jottei lanka ajan kuluessa kuluttaisi helmiä.

Helmet jaetaan yleensä neljään eri päälajiin: itämaiset helmet, makean veden helmet, viljellyt helmet sekä Mabe-helmet.

Itämaiset helmet saadaan esim. Tyynestä valtamerestä, Intian valtamerestä tai Persianlahdelta kalastetuista simpukoista. Itämaiset helmet omaavat hohtavan värin, joka vaihtelee vaalean punertavasta kermanväriseen ja heikosti kullanväriseen.

Viljeltyjen helmien tarinan sepustinkin jo tuolla ylempänä, joten voimme jatkaa suoraan makean veden helmiin. Maken veden helmien hohto on himmeämpi. Ne ovat väriltään maidonvalkeita tai harmaan ja sinivioletin vivahteisia. Makean veden helmiä voi löytää esim. Ruotsin joista ja järvistä. Eniten niitä kuitenkin on Kanadassa, Skotlannissa ja Australiassa.

Mabe-helmiä  on ennen kutsuttu japanilaisiksi helmiksi. Ne ovat onttoja puolipalloja ohuessa helmikuoressa, ja ne ovat täytetty helmiäisellä.

kuvat: http://weheartit.com/

Majorica-helmiin törmää ainakin aurinkorantojen turistialueilla. Nämä synteettiset helmet valmistetaan kastamalla helmiäispalloa kalasuomuliuokseen useita kertoja. Niiden valmistaminen aloitettiin jo vuonna 1890. Synteettiset helmet ovat edullisia, ja niiden pinta on sileä, kun taas viljellyn helmen pinta on hieman karkea. Voit tehdä helmillesi varovasti ns. hammastestin: viljelty tai aito helmi tuntuu karhealta, kun sitä vetää kevyesti hammasta vasten. Jäljitelmä liukuu vaivattomasti eikä ota yhtään vastaan.

Kun olet tarkistanut omat helmesi hammastestin avulla, voit lukaista vielä Atol helmioppaan, jossa on tuhottomasti lisää tietoa helmistä ja niiden historiasta.

Suositellut

Vastaa