Minijeeppisafari Alanyassa

Toisena lomapäivänä ohjelmassa oli 6-tuntinen minijeeppisafari, jonka aikana näimme Dim-tippukiviluolan, Dim-joen suiston luonnonmaisemia sekä Dim-padon. Padon pitäisi tuoda apua Alanyan sähköongelmaan. Ongelmia tulee silloin kun aurinko ei paista viikkoon, sillä lämmin vesi saadaan asuntoihin katoilla olevista tynnyreistä, joiden sisältämän veden aurinkokennot lämmittävät. Ja jos aurinko ei paista, ei lämmintä vettä ole. Nautimme päivän aikana myös lounaan Dim-joen päällä kosken kohinan ympäröimänä.

Päivä sisälsi vauhdikkaita pikkuteitä ja huikeita vuoristonäkymiä. Jeepillä ajettiin niin hurjia mäkiä ja teitä, että hieman heikkohermoisempaa äitiäni pelotti ihan oikeasti. Kuski oli kuitenkin taitava, ja pääsimme turvallisesti perille – ainoastaan takapuoli oli reissun jälkeen hieman hellänä.

Retki alkoi sillä, että suuntasimme jeepin nokan kohti Dim-vuoriston reheviä rinteitä. Muutaman valokuvaustauon jälkeen saavuimme tippukiviluolalle, jonka uumenissa kulki noin 300 metrin mittainen polku, jonka päässä oli kaunis lampi. Kävelyn aikana noustiin ja laskeuduttiin tuhottoman monta porrasta, joten päivän jalkatreeni tuli varmasti tehtyä.

Oppaamme kertoi, että kyseisen luolan löysi vuonna 1999 paimentolainen, joka etsi vuorilla kadonnutta vuoheaan. En nyt muista löysikö paimentolainen lopulta vuohensa, mutta tippukiviluolan nyt ainakin.

Tippukivien muodostuminen ei ole kovin nopeaa puuhaa, kivi kasvaa noin yhden sentin sadassa vuodessa. Tippukivet ovat kalkkikiviainesta ja ne muodostuvat kun luolan katosta tippuu kalsiittipitoista vettä.

Alanyan suomalaiset -sivustolla Dim-luolasta kerrotaan seuraavaa:

Dimin tippukiviluola sijaitsee 12 kilometriä Alanysta itään, 1649 metriä korkean Cebel-i Reis-vuoren rinteessä, 232 metrin korkeudessa. Se on toiseksi suurin yleisölle auki oleva luola. Dim-luolan arvellaan muodostuneen peräti miljoona vuotta sitten. Luolan sisällä on kaksi polkua. Pitkä 360 metriä pitkä polku on valaistu näyttävästi ja sen päässä on pieni järvi. Stalaktiittien ja stalagmiittien muodostamat upeat taideteokset laittavat mielikuvituksen liikkeelle.

Luolailun jälkeen jatkoimme jeepeillä vuoren rinteitä pitkin kohti lounaspaikkaamme. Lounas syötiin Dim-joen päällä, jonne oli rakennettu laitureita, joissa oli matala pöytä ja istuintyynyt lattialla. Osa kelluvista laitureista oli köysillä kiinni rannassa ja ne ajelehtivat köyden varassa vapaasti pitkin jokea.

Lounaan jälkeen jatkoimme vielä Dim-padolle, jota katselimme padon molemmin puolin. Padon toiselle puolelle ollaan tekemässä kahdeksan kilometrin tekojärveä, joka on syvyydeltään noin 150 metriä. Niin isoa vesimassaa vastaan eivät kyllä majavat pystyisi patoa tekemään.

Padon luota jeeppi otti suunnan alaspäin. Koko loppumatka mentiin jälleen vauhdilla, sillä edessä oli pitkä alamäki melkein vuoren huipulta alas asti. Alas päästyään jeeppi vei meidät takaisin hotellille, jossa suuntasimme suoraan uima-altaalle ottamaan aurinkoa ennen kuin se laski ja ilta pimeni.

Suositellut

Vastaa