My jewellery: Rings

Korusarja saisi nyt jatkoa. Tosin sormuksia koskeva postaus on aika lyhyt ja ytimekäs, sillä minä käytän vain kahta sormusta. Toinen niistä on kihlasormus ja toinen vihkisormus. Kuvassa näkyy myös mieheni keltakultainen valtasormus, joksi hän on sen nimittänyt.

Kihlasormukseni on Sandbergin Aamukaste-mallistoa. Kihlasormuksen malli oli minulla aika tarkkaan mielessä jo ennen kauppaan menoa, joten sormus löytyi aika helpolla. Ajattelin myös ostohetkellä, että tähän sormukseen on reilun vuoden päästä aika helppo löytää rinnalle upea vihkisormus.

Ja jos joku nyt ihmettelee miten olen ollut valitsemassa omaa kihlasormustani, johtuu se siitä, että minua kosittiin pöytälampulla. Eikä millä tahansa pöytälampulla, vaan kauan haaveissa olleella yksilöllä. Mieheni tuntee minut sen verran hyvin, että ei uskaltanut ottaa riskiä ja hommata sormusta minulle etäkäteen. Hän pelasi siis varman päälle, ja hommasi lamppufriikille kauan haaveilemani lampun! 🙂 Tosin vastaus hänen esittämäänsä kysymykseen olisi ollut joka tapauksessa sama, olisi kosinta sitten tehty vaikka tuohisormuksella.

Kyseisestä lampusta on muotoutunut kaikkien muistojen takia ehkä tärkein esine kodissamme, aina kun lamppua katsoo tai sen laittaa päälle, hyvät ja lämpimät muistot vierivät mieleeni.

Vihkisormukseni on Annette Tillanderin käsialaa. Sormus on uniikki, ja olemme sen Annetten kanssa yhdessä suunnitelleet. Tosin suunnitteluvaiheessa minä vain nyökkäilin, sillä kun olin kuullut, että voisin saada sormukseeni pinkkejä kiviä, olin myyty. Onneksi mieheni ei vain nyökkäillyt, sillä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti toteutettu sormus olisi tullut maksamaan reilusti enemmäin kuin meidän budjetti antoi myöten.

Sanomattakin on varmasti selvää, että rakastan molempia sormuksiani. Molempiin sormuksiin liittyy niin paljon rakkaita ja ihania muistoja, että kannan niitä päivittäin ylpeänä ja onnellisena mukanani!

Suositellut

2 Replies to “My jewellery: Rings”

  1. Aika monet varmaan ovat nykyisin sormusostoksilla mukana.

    Itsekin annoin tarkat ohjeet kultasepälle omista sormuksistani, miehen sisko ja siskon mies kun ovat seppiä. Vaikka sormuksissani ei ole kiviä, niiden valmistamiseen meni seitsemän tuntia kumpaankin, normaalisti kuulemma menee noin kolme tuntia, mutta minua varten tehtiin erikoisen viimeistellyt. Tänään viimeksi tuijottelin nnitä edelleen ihastuneena, kuuden vuoden jälkeen.

    1. Varmasti ihanaa kun ystäväpiiriin kuuluu seppiä, sormuksella on varmasti vielä enemmän tunnearvoa kun se on tehnyt tuttu.
      Ihanaa kuulla, että sormukset miellyttävät vieläkin! 🙂

Vastaa