Jäähyväissanat ♥

Posted on by Huli

Jestas, ihanko oikeasti tätä postausta kirjoitan? Tietämättä oikeastaan edes mitä kirjoitan. Tietäen kuitenkin sen tärkeimmän.

Me sanotaan blogimaailmalle tämän postauksen jälkeen heippa.

Siinä se tuli. Sen sanominen ja erityisesti kirjoittaminen tuntuu oikeasti tosi hyvältä.

Mietin blogin lopettamista jo ennen pienen ihmeen syntymistä. En tiennyt yhtään mitä tuleman pitää, ja jotenkin tuntui, että siinä kohtaa olisi voinut olla hyvä päättää tämä vaihe ja jatkaa ihan muiden juttujen parissa. Mutta ei se vielä pienen ihmeen syntymään kuitenkaan loppunut. Uudemman kerran mietin lopettamista vielä totisemmin ennen viime vuoden vaihdetta, kun seinät ja koko maailma alkoi kaatua niskaan. Mutta jotenkin siitä ahdingosta noustiin, ja elämä alkoi hymyillä ihan tosissaan tämän vuoden alussa. Pienen ihmeen vaivat saatiin selätettyä, ja energiaa oli vaikka muille jakaa. Äitiys tuntui ihanalta, lapsi oli valloittava, miestäkin jaksoi taas halia sekä huomioida ja oma (hetkellinen) töihinpaluuni teki koko meidän perheelle tosi hyvää.

Lopettamispäätös alkoi kuitenkin jälleen kevään aikana vyöryä mieleen. Postaustahti hiljeni, kamera jäi lähes aina kotiin, uusien postausten tekeminen tuntui työläältä, blogikärpänen ei puraissut kuin joskus harvoin ja kaikki muu kuin tietokoneen äärellä istuminen kiinnosti päivä päivältä enemmän.

Sitten alkoi miehen kesäloma. Olin ajatellut, että katson miten homma etenee kesäloman aikana – tohdinko ottaa omaa aikaa, ja käyttää sen koneella istumiseen, kuvien käsittelyyn ja tekstien suunnitteluun sekä kirjoittamiseen. En tohtinut, en halunnut, ei kiinnostanut.

Halusin olla läsnä, halusin kokea sekä nähdä pienen perheemme seikkailut ilman kameraa, ilman ajatusta siitä, että tästäkin voisi kirjoittaa blogiin. Halusin lisäksi olla olla miestäni lähellä kaiken sen vapaa-ajan, mitä reipas taaperomme meille iltaisin antaa. Illat yhdessä sohvalla, illat yhdessä hyvää ruokaa kokatessa sekä syödessä, illat yhdessä saunassa, ihan missä vaan kunhan olemme yhdessä – kahdestaan. Ei sen kummempaa.

Muutaman viimeisen viikon aikana päätös sitten tehtiin – blogi saa jäädä. Se ei tuota enää sitä iloa, jota siitä ennen sain. Se on alkanut tuntua pakkopullalta, ja jos paras fiilis syntyy siitä kun blogiin saa uuden postauksen julki, ja samalla ajattelee ”jes, nyt ei tartte tätä ajatella pariin päivään”, niin joku mättää.

Onhan se hullua, että olemme jakaneet elämäämme täällä jo yli 10 vuotta. Teitä seuraajia on siellä tällä hetkellä enemmän kuin koskaan, ja just nyt kun toisen palkka koostuu hoitorahasta sekä kuntalisästä, ja kaikki ylimääräiset yhteistyökuviot olisivat enemmän kuin mahtavia, päätämme laittaa lapun luukulle. Mutta kun se tuntuu nyt vain oikealta ratkaisulta.

Niin paljon on tämä pieni blogi meille antanut, ettei sitä oikein voi edes sanoin kuvata. Siispä kiitämme kauniisti jokaista teitä, joka on tällä reilun 10 vuoden matkalla meidän mukanamme roikkunut. Totisesti kaunis kiitos! Nyt on aika jatkaa muita juttuja, ensisijaisesti rakkaan pienen perheemme parissa. ♥

Psssst..! Blogin Instagram-tili jää vielä henkiin, joten sitä kautta meidän seikkailuja voi edelleen seurata!

22 Comments

Miehen kotiäitiys on ohi

Posted on by Huli

Morrelioosi, Herra Longfield tässä.

Lupasin tuolla joskus, että kun kotiäitiysperiodini loppuu ja lähden takaisin työelämään, niin kirjoittelen vielä kerran siitä mimmosta oli olla kotiäiti sitten kun koko urakka on saatu onnellisesti tai onnettomasti loppuun. Kävikin sitten näin että tähän loppuraportin kirjoittamiseen tuli melkoinen väli, minähän olen nyt ollut jo muutaman kuukauden töissä, mutta parempi ei milloinkaan kuin myöhään vai miten se meni.

yksivuotias

yksivuotias

Palasin siis tosiaan kotiäitiyden supersankariutta huokuvasta glamoor-elämästä tavallisten kuolevaisten joukkoon tuossa toukokuussa, ja Huli tuli takaisin huushollia ja lapsenkasvatusta pyörittämään. Kyllä se vaan on niin, että työelämässä on leppoisampaa. Ei tarvitse ihan koko ajan olla kärppänä ja valppaana että mitä nyt on tapahtumassa ja mitä potentiaalisia vaaratilanteita saattaa seuraavan minuutin aikana tulla eteen ja missä vaiheessa pitää valmistautua seuraavaa syöttöä tai nukuttamista tai vaipanvaihtoa varten jottei rytmit mene sekaisin tai väsymys mene yli tai vaipan sisältö on saanut tarpeeksi muhimisaikaa kehittääkseen itselleen oman tahdon.

yksivuotias

yksivuotias

Kotiäitiys kyllä jätti sellaiset jäljet työelämäänkin, että en osaa enää oikein pitää samanlaisia luovia taukoja tai miettiä jotain ei-niin-tähdellistä kuin ennen, vaan jotenkin on pakko koko ajan olla enempi vähempi tekemässä jotain hyödyllistä. Kai se johtuu siitä että lasta hoitaessa piti moiset humpuukitauot jättää pois, ja se moodi on nyt sitten jäänyt päälle. Se ei välttämättä ole yhtään huono juttu.

yksivuotias

yksivuotias

Puolivälikrouvin postauksessani kerroin, että itse itselleni sälyttämistäni kotiäitiystavoitteistani oli jäljellä vielä jäljellä karmean ison makaronilaatikkosatsin tekeminen, sekä pullakahvien järkkääminen muille kotimammoille. Kävi niin, että sain kyllä makaronilaatikkovuoren tehtyä Kari Aihisen varsin mainion reseptin avulla, mutta ne kotimammakahvit sitten jäi kuin jäikin pitämättä enkä täten pysty nyt tituleeraamaan itseäni täydelliseksi kotiäidiksi. En oikein edes tiedä miten en saanut niitä aikaiseksi, viimeisillä viikoilla tein vielä toistamiseen pullaakin ihan vaan sen takia että niitä voisi sitten mammoille tarjoilla, mutta jotenkin pullakahvikutsu vaan jäi sitten tekemättä, en enää oikein edes muista miksi. Siinä taisi olla sen verran kaikkea muuta puuhaa että moinen humpuuki sai väistyä.

yksivuotias

Kotimammakahveja lukuun ottamatta sain kuitenkin muut tavoitteet tehtyä, ja urhoollisesti kävin pienen ihmeen kanssa kaikki värikylvyt ja muskarit ja muut systeemit läpi katkeraan loppuun asti. Ja oon kyllä edelleen sitä mieltä että kokonaisuudessaan kotiäitiyden kokeileminen oli loistopäätös. Pienen ihmeen kanssa kahdestaan hengatessa meille syntyi ihan uudenlainen yhteys joka minun mielestäni on pitänyt nytkin kun Huli taas pitelee supersankariviitassaan ohjaksia kotona ja minä raavin pöytään leipää tavallisten ihmisten maailmassa. Selviän ihan itse kaikista perus lapsenhoitoon liittyvistä jutuista ilman että täytyy koko ajan kädestä pitäen selvittää ihan kaikkea, osaan olla paremmin avuksi lapsen kanssa eikä yhtään pelota vaikkapa lähteä pienen ihmeen kanssa kahdestaan jonnekin. Tiedän että selviämme kyllä hengissä.

yksivuotias

Lisäksi jotenkin minulle heräsi kaikessa tässä hösöttämisessä ja jokapäiväisessä vääntämisessä semmonen ihme me vastaan maailma -henki, että minä ja Huli ja pieni ihme (ja Horatio myös, vaikkei paljoa avuksi lapsen kanssa olekaan) muodostamme yhdessä semmoisen kokonaisuuden ettei meitä mikään estä tai pysäytä, ja vaikka mitä paskaa tulisi niskaan niin kaikesta kyllä selvitään. Välillä sitä toki vähän katkeroituu kun katselee mimmosia tukiverkkoja muilla vanhemmilla on ympärillään, toisaalla käy sukulaiset viikottain lapsia hoitamassa ja vanhemmat käyvät kahdestaan ties millä usean päivän lomamatkoilla jättäen lapset muitta mutkitta isovanhemmilleen hoitoon. Toivon kovasti, että ne keillä tämmöset temput onnistuu, ymmärtävät arvostaa tilannettaan.

yksivuotias

Me ollaan nyt tämän lähes puolitoistavuotisen vanhemmuusrupeamamme aikana käyneet vissiin 4 kertaa kahdestaan jossain, onkohan 3 tuntia ollut ennätysaika joka ollaan oltu pienestä ihmeestä erossa. Näistäkin suurin osa on onnistunut koska satuttiin puolivahingossa löytämään meitä lähellä asuva 16-vuotias tyttö joka etsi lapsenhoitopaikkaa ja joka jostain käsittämättömästä syystä uskaltaa ja kykenee pientä ihmettä tosi hienosti hoitaa. Kyllähän meiltäkin löytyy isovanhemmilta, sukulaisilta ja kavereilta vaihtelevissa määrin halua ja kykyä auttaa, mutta alkuvaiheissa pieni ihme oli mahavaivoineen sun muine epäreiluine ongelmineen ja melkoisen vahvoine vierastamisineen sen verran vaativa hoidettava että se taisi pelottaa kaikki – myös minut ja Hulin – edes yrittämästä mitään kun mikään ei kuitenkaan onnistu, joskus sitä tuntuu että vaikka mitä yritettäisiin tehdä niin tuloksena on vain tärykalvot rikkova hysteerinen huutokonsertti joka loppuu vain jos minä tai Huli otetaan pieni ihme takaisin hellään huomaamme pelottavilta muukalaisilta kuten isovanhemmiltamme.

yksivuotias

Nukuttamaan ei pientä ihmettä ole vielä kukaan muu kuin minä tai Huli edes uskaltanut yrittää, vaippoja on muutaman kerran tainnut joku muu vaihtaa ja vähän on syötetty ruokaa ja pullosta annettu maitoa mutta taitaa nekin kerrat olla yhdellä käsiparilla laskettavissa.

Mutta usko ja toivo on, että ajan myötä mekin löydetään vielä hoitopaikkoja jonne voidaan joskus vielä jättää hieno lapsemme hoitoon ilman pelkoa, ja kaikkineen tilanne voisi olla paljon, paljon paskempikin, joten ihan hirveästi ei tämmösistä oikein kehtaa valittaa. Tärkeintä on että minä ja Huli jaksetaan jeesiä toisiamme silloin kun toisella alkaa voimat ja jaksamiset loppua, ja että pieni ihme on niin hemmetin mahtava otus että sen eteen tekee mitä vain.

Näine hölötyksieni myötä tämä koti-isä kiittää ja kumartaa ja jatkaa pienen täydellisen perheensä kanssa kesälomasta nauttimista. Tehkää te samoin!

yksivuotias

2 Comments

Pekoni-perunasalaattia mammatreffeillä

Posted on by Huli

Tuhti ja muhkea pekoni-perunasalaatti olisi varmasti oikeaoppisesti varsin pätevä kaveri grilliherkuille, mutta minäpäs tein sitä mammakaverille ihan vain patongin kanssa syötäväksi. Olisi kylkeen voinut toki jotain hyvää lihaakin grillata, mutta terassi oli tuolloin käyttökiellossa siellä majailevan ampiaispesän vuoksi.

pekoni-perunasalaatti

Pirullisia kavereita nuo ampiaiset – varsinkin kun terassilla häärää koira ja pieni taapero. Pistosriskiä ei toki voi ottaa, joten täytyi kiltisti pitää terassin ovi kiinni muutaman päivän ajan, ennen kuin ampiaiset oli varmasti saatu hengiltä ja pesä tuhottua.

Eilen herra Longfield huomasi, että toinen ampiaispesä on ilmestynyt talon päätyyn kattorakenteiden sisään. Siellä se saa olla rauhassa, koska tuota puolta tontista emme oikeastaan koskaan käytä.

pekoni-perunasalaatti

pekoni-perunasalaatti

Mammakaverin sekä kahden tomeran yksivuotiaan pojan kanssa herkuttelimme siis jokunen viikko sitten ihan sisätiloissa, vaikka ilma oli varsin upea.

Hauska kyllä seurata tämmöisten yksivuotiaiden leikkejä. Pojat olivat ihan vierekkäin ja leikkivät samoilla leluilla, mutta kumpikaan ei ottanut minkäänlaista kontaktia toiseen lapseen – paitsi meidän jässikkä siinä vaiheessa, kun mammakaverin poika oli kiinnostunut samoista leluista meidän pojan kanssa. Missäköhän vaiheessa lapset alkavat ihan oikeasti leikkiä toistensa kanssa? Joskus kolmevuotiaana?

No, ennen niitä hetkiä ehdimme puputtaa vielä monta kertaa tätä herkullista pekoni-perunasalaattia! Kannattaa kokeilla grilliherkkujen kaverina tai sitten ilman. Molempi parempi.

pekoni-perunasalaatti

pekoni-perunasalaatti

Resepti napattu Yhteishyvä-lehdestä. Alkuperäistä reseptiä muokattu hieman.

Pekoni-perunasalaatti

4-6 annosta

  • 800 g varhaisperunoita
  • 4 kananmunaa
  • 2 pakettia (á 170 g) pekonia
  • 2 dl pakasteherneitä
  • 1 prk (57/35 g) kapriksia
  • 3 kevätsipulia varsineen
  • 1 tl suolaa
  • 0,25 tl (¼ tl) rouhittua mustapippuria

Kastike

  • 0,5 dl sitruunan mehu
  • 0,5 dl rypsiöljyä
  • 2 rkl turkkilaista jogurttia
  • 2 tl vahvaa sinappia
  • 0,5 tl kuivattua rakuunaa

1. Keitä perunat kypsiksi suolatussa vedessä. Valuta vesi ja anna perunoiden jäähtyä. Minä keitin perunat edellisenä iltana, jotta ne olivat aamulla valmiina.

2. Laita kananmunat kiehuvaan veteen ja keitä 6 minuuttia. Viilennä kylmän veden alla.

3. Paista pekonit pannulla rapeiksi ja siirrä talouspaperin päälle valumaan.

4. Leikkaa perunat suupaloiksi. Kuori ja halkaise kananmunat. Murenna pekonit. Sulata herneet. Valuta kaprikset. Hienonna sipulit. Yhdistä salaatin ainekset kulhossa. Mausta suolalla ja pippurilla.

5. Tee lopuksi kastike. Purista sitruunan mehu pieneen kulhoon. Lisää loput ainekset ja sekoita. Sekoita kastike salaattiin.

6. Tarjoile sellaisenaan esim. tuoreen patongin kanssa. Maistuu myös grillilihojen lisukkeena.

pekoni-perunasalaatti

No comments yet

Kuvankauniit Cíes-saaret, Galicia, Espanja

Posted on by Huli

Herra Longfield on työmatkaillut Vigossa ainakin viisi kertaa. Jo ensimmäisen reissunsa jälkeen vuosia sitten hän kertoi minulle, että kaupungista pääsisi tutustumaan johonkin lähellä olevaan järjettömän upeaan rantaan, mutta ei ollut jaksanut nähdä asian eteen tuolla kertaa vaivaa. Minä lähes ohitin koko tarinan, sillä uimarannat eivät liiemmin ole lempipaikkojani – siellä on liian kuuma, liian kylmää vettä ja aivan liikaa hiekkaa. Työmatkoja kertyi sitten Vigoon useampiakin, ja aina reissujen päätteeksi herra kertoi, ettei ollut taaskaan jaksanut lähteä käymään tällä kehutulla rannalla.

Cíes Islands

Cíes Islands

No sitten viime vuoden elokuussa me lähdimme pienen ihmeen kanssa Vigoon mukaan. Aloin tutkia, mitä voisimme viisikuukautisen vauvan kanssa päivisin kaupungissa tehdä, ja törmäsin siinä yhteydessä jälleen kerran tähän kehuttuun rantaan. Ajattelin, että jos aikaa on, teemme sinne vauvan kanssa päiväretken ihan kahdestaan. Luin samalla, että The Guardian oli valinnut kyseisen rannan maailman parhaimmaksi, mutta ei sekään saanut mielenkiintoani suuremmin heräämään. Edelleen – liian kuuma, liian kylmää vettä ja aivan liikaa hiekkaa. Vaikka The Guardianin perustelut aika vakuuttuvat olivatkin, vai mitä?

Las Islas Cíes, Galicia, Spain

Mention Spanish beaches and most people instinctively think of the Mediterranean. Yet the wilder, stunning Atlantic coastline of Galicia, just north of Portugal, has far more dramatic praias – with far fewer people on them. One of the jewels of this coast is on Las Islas Cíes, a 40-minute boat trip from the pretty town of Baiona. Once a pirates’ haunt, Cíes is now an uninhabited and pristine national park, open to the public only in summer. Galegos come here to spend long, lazy summer days on the Praia das Rodas, a perfect crescent of soft, pale sand backed by small dunes sheltering a calm lagoon of crystal-clear sea.

Locals call this their ”Caribbean beach”, and the water is turquoise enough, the sand white enough to believe the comparison … until you dip your toe in the water. Then it feels more like Skegness. You can sleep in an idyllic campsite, shaded by tall pine trees, with a view over the ocean. And, this being Spain, there’s even a proper restaurant serving great seafood.

Cíes Islands

Viime elokuussa me sitten rehvakkaasti taapersimme vauvan kanssa aamupalan jälkeen ostamaan lippuja Ciesin saarille. Olin paikalla vielä ajoissa (kerrankin) ja ilmoitin, että haluaisin ostaa lipun seuraavaan lauttaan Ciesin saarille ja tulla takaisin alkuillasta. Suureksi hämmennykseksi sain kuulla, että seuraava lautta oli jo myyty täyteen – kuten oli KAIKKI muutkin lautat seuraavalle kolmelle viikolle. Jäipä sitten tuolla reissulla Ciesin saaret näkemättä.

Matkailijoiden määrä on rajoitettu saaren aukioloaikoina (kevät-kesä sekä alkusyksy) reiluun 2000 vierailijaan päivässä. Pablo kertoi, että tätä määrää eivät kuljetuksia tarjonneet firmat olleet kuitenkaan rahanahneuksissaan noudattaneet, ja kun jäivät siitä kiinni, saivat kyseiset firmat todella isot sakot ja sen jälkeen on homma kuulemma pysynyt hallinnassa. Espanjalaiset.. Heh.

Cíes Islands

Cíes Islands

Cíes Islands

Sitten tuli tämän vuoden toukokuu, ja lähdimme Vigoon uudestaan herra Longfieldin työmatkalle mukaan. Tällä kertaa matkaseurueeseen liittyi myös äitini. Olimme olleet jo jokusen kuukauden ennen toukokuuta hereillä, ja yritimme ostaa lippuja Ciesin saarille verkosta etukäteen. Mutta eihän se niin kovin helposti käynytkään. Varauksessa piti syöttää ties mitä omituisia koodeja, joita ei meidän passeista löytynyt. Niinpä lippujen ostaminen ulkoistettiin herra Longfieldin espanjalaiselle työkaverille, joka lähti lopulta meidän mukaan saariretkelle. Pablo sai kuin saikin hommattua koko köörille liput, ja niinpä me vihdoin toukokuun alussa nousimme Vigon satamasta Ciesin saarille matkaavaan lauttaan.

Cíes Islands

Cíes Islands

Merimatka kesti noin 45 minuuttia, ja sen jälkeen eteemme avautui kuvankaunis näkymä. Oli kuin olisimme palanneet herra Longfieldin kanssa häämatkalle Malediiveille! Jo mereltä käsin saatoin aistia miksi tämän paikan ranta on valittu maailman upeimmaksi.

Kristallinkirkas vesi, puhdas sekä lähes vitivalkoinen hiekkaranta, saariryhmän korkeat vuorenrinteet rehevine puustoineen sekä osin jylhän kivikkoinen maisema oli kuin suoraan postikortista. Tai vieläkin parempaa, eihän kuvista koskaan välity paikan upeus kokonaisuutena. Kuvista ei voi aistia sitä kaikkea mitä silmät, korvat ja nenä kokevat kimpassa livenä paikan päällä ollessa.

Cíes Islands

Cíes Islands

Cies-saaret ovat niin paljon enemmän kuin pelkkä ranta, vaikka sekin varsin komea olikin. Ciesin saariryhmä koostuu kolmesta saaresta: Monte Agudo, Faro ja San Martiño. Näistä kahden ensimmäisen väliin jää tämä The Guardianin hehkuttama ranta: Rodasin ranta (Play de Rodas). Rodas siis ikään kuin yhdistää kaksi saarta toisiinsa. Näiden saarien väliin muodostuu rannan toiselle puolelle pieni ja jäätävän kirkasvetinen laguuni, joka on Pablon mukaan meribiologien aarre. Sinne eksyy nousuveden aikaan ties mitä mereneleviä ja kun laskuvesi sulkee laguunin, jäävät ötökät ikään kuin akvaarioon jumiin. Ja sitten erilaiset tutkijat voivat vetää kurahousut jalkaan ja tutkia mereneläviä suuressa ulkoilma-akvaariossa kaikessa rauhassa. Merenelävät (isot ja pienet sellaiset) pääsevät aikanaan pakenemaan laguunista uusien nousu- ja laskuvesien aikana. Laguunissa uiminen on kielletty, vaikka se aivan rannan tuntumassa onkin.

Cíes Islands

Cíes Islands

Cíes Islands

Rodasin rannan lisäksi Cies-saarilla on muitakin rantoja, pieniä rantakaistaleita löytyy useampi ja jokainen voi valita omaan makuun sopivansa. Mutta mikäli kuuluu kaltaisiini ihmisiin, voi Ciesin saarilla tehdä paljon muutakin kuin möllöttää hiekan keskellä rannalla.

Cíes Islands

taaperon kanssa matkustus

Cies-saaret pitävät upeiden rantojen lisäksi sisällään paljon eritasoisia ja -pituisia patikkareittejä. Jalkapatikalla pääsee tutustumaan tähän upeaan luonnonsuojelualueeseen varsin kattavasti. Tähän väliin on pakko lisätä, että lastenrattaiden kanssa näille patikkareiteille ei ole asiaa, vaikka muuten saarella pääsee liikkumaan varsin kätevästi myös vaunujen kanssa. Me pakkaamme ensi kerralla mukaan kantorinkan, jotta pääsemme patikoimaan koko perheen voimin.

Vigo_Galicia_Spain

Cíes Islands

Cíes Islands

Cíes Islands

Nyt varsinaisesta patikkaosuudesta piti huolta herra Longfield sekä Pablo. He kiersivät yhdessä reilun 7 kilometrin reitin aina noin 200 metrin korkeuteen. Ette usko miten minua sapetti kun en päässyt mukaan, erityisesti sen jälkeen kun näin miesten ottamia kuvia reitin varrelta! Mutta kivaa meillä oli äitini ja pienen ihmeen kanssa myös hieman alempana. Tutkimme saarta niin paljon kuin matkarattaiden kanssa pystyimme, söimme rauhallisen lounaan kauniista merimaisemista nauttien, ja päivittelimme miten huikeaan paikkaan olimme päässeet tutustumaan.

Vigo_Galicia_Spain

Cíes Islands

Vigo_Galicia_Spain

Vigo_Galicia_Spain

Ciesin saarilla on mahdollisuus yöpyä leirintäalueella, josta voi varata oman telttapaikan. Mehän olemme pienen ihmeen kanssa yhden kerran teltassa pihalla (jo) nukkuneet, joten odottakaas vaan kun pääsemme tänne uudestaan! Telttayö toteutetaan aivan varmasti ensi kerralla. Tutkittavaa sekä ihmeteltävää täältä löytyisi vaikka useammaksikin päiväksi. Lisäksi en saata edes haaveilla miltä auringonlasku sekä -nousu täällä näyttäisivät.. Nyt pitää vain odotella, että herra kutsutaan Vigoon uudestaan töihin mahdollisimman pian – tai no jos saa toivoa, niin ensi kesänä!

Cíes Islands

Cíes Islands

No comments yet

Piknik Träskändan puistossa, Espoo

Posted on by Huli

Ensimmäisen kerran kävimme Träskändan puistossa piknikillä vuonna 2012. Tuon vuoden toukokuun piknik päätyi myös blogiin, ja sen jälkeen myös Auroran puistona tunnettu kaunis alue on kutsunut meitä luokseen jokaisena kesänä. Viime kesänä piknik jäi vauvavuoden sekoilujen vuoksi väliin, mutta nytpä sinne tehtiin ihan ensimmäinen perhepiknik.

Träskändan puisto

Träskändan puisto on varsin mainio piknikpaikka lasten kanssa. Puisto on todella iso sekä tasainen, lähellä ei ole autoteitä, pieni Glimsinjoki virtaa vasta aivan puiston toisessa päässä ja puistosta on lähes esteetön näkymä joka puolelle. Täällä voi vilkas taaperokin juosta ja tutkia maailmaa ihan rauhassa ilman, että vanhempien pitää jatkuvasti juosta perässä. Lisäksi puisto on todella rauhallinen, siellä ei ole koskaan meidän vierailujen aikana ollut kourallista enempää ihmisiä.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Puisto sijaitsee kauniin Träskändan kartanon sekä rehevän metsän välissä. Kartanon tunnetuin omistaja on Helsingin Diakonissalaitoksen perustanut (1867) Aurora Karamzin. Kartanon hienoin hetki koettiin 16.9.1863, kun Venäjän keisari Aleksanteri II vieraili kartanossa saapuessaan Suomeen avaamaan valtiopäiviä. Tätä vierailua varten rakennettiin kartanon pihamaalle kuusikulmainen käymälärakennus ”Keisarin käymälä”, jota voi edelleen ihailla puiston laidalla.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Puiston toisessa päässä on tosiaan pieni Glimsinjoki sekä varsin suuri metsä. Koko alue kuuluu Träskändan luonnonsuojelualueeseen, joka on pinta-alaltaan 32 hehtaaria. Metsään kätkeytyy reilun 2 kilometrin mittainen luontopolku, joka kulkee kolmen erityylisen metsätyypin lävitse. Lähimpänä puistoa on puistometsä, jota Glimsinjoki reunustaa rehevillä rantavyöhykkeillään.

Träskändan puisto

Me olemme taapertaneet luontopolun kokonaankin, mutta tänä kesänä käyskentelimme vain puistometsän alueella, sillä metsässä oli arki-iltana pirusti hyttysiä, ja meillä kaikilla oli vain lyhyttä lahjetta sekä hihaa päällä. Lisäksi pieni ihme oli varsin innokkaalla päällä, ja olisi koko ajan halunnut kävellä itse. Se onnistui paljon paremmin puiston alueella – siellä eivät hyttyset häirinneet, ja tasaisella nurmikolla juoksentelu oli iisimpää kuin metsäpolulla. Metsäpolku on muuten sen verran leveä, että sinne pääsee myös lastenvaunujen kanssa.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Puistometsän alueella voi ihailla monia suomalaisia jalopuita, sieltä löytyy tammia, jalavaa, metsälehmusta, vaahteraa sekä saarnia. Alueelta löytyy myös Suomen korkein metsälehmus, sekä peräti yli 300-vuotias tammi.

Lisäksi on aika upeaa, että joen ylittävä silta on edelleen samalla paikalla missä 1700-luvun lopulla oleva Kuninkaantien silta oli. Tosiaan, Kuninkaantie kulki tuolloin suoraan Träskändan puistoalueen läpi, mutta yleinen maantie siirrettiin vähän sivummalle kun varsinainen kartanopuisto perustettiin 1820-luvulla.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Me olimme piknikillä eilen torstaina, ja upeat pionipuskat kukkivat silloin kauneimmillaan! Eli Träskändan puistoon kannattaa rynniä just nyt vaikkapa piknikille – ainakin jos haluaa ihailla pionien runsasta kukintaa!

Ollaan muuten piipahdettu Auroran puistossa myös huhtikuussa, silloin puisto näyttää kovin erilaiselta. Toki luonto on kaunis ihan mihin vuodenaikaan tahansa, joten puistossa kannattaa käydä oikeastaan milloin vain.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Ajo-ohjeet

Jos paikalle saapuu autolla, niin navigaattoriin kannattaa laittaa osoitteeksi Träskändanristi 2. Suunnilleen tästä kohtaa pääsee kääntymään parkkipaikoille, jotka ovat aivan puiston vieressä. Parkkipaikat sijaitsevat kartanon takana, aivan keisarillisen käymälän läheisyydessä.

Träskändan puisto

No comments yet

Muutto(siivous) edessä & 40 euron lahjakortin arvonta

Posted on by Huli


Kaupallinen yhteistyö Offerillan kanssa. Kampanjan tarkoituksena oli tutustua sekä testata Offerillan laajaa palveluiden tarjontaa ja kertoa lukijoille Offerillan tarjonnasta sekä hyvistä diileistä omien kokemusten kautta.

Kai tästä voi bloginkin puolella alkaa jo puhua. Olenhan siitä sivulauseissa mm. Instagramin videoissa maininnut ja muutamia kysymyksiä asian tiimoilta jo saanut. Eli kyllä, jos kaikki natsaa niin muuttohan tässä on edessä.

offerilla ikkunanpesu

Minne? No siitä ei vielä olla ihan varmoja. Varmaa on vain se, että haluamme lähemmäs isovanhempia nyt kun kotona häärää myös taapero. Eli lapsuuden kotikulmille olisi tarkoitus palata. Vaikka sitä välimatkaa ei nytkään ole kuin sellaiset 30-40 minuuttia nopeinta autoreittiä, niin kyllä sekin on alkanut tuntua varsin pitkältä matkalta. Ainakin siinä vaiheessa kun tarharumba alkaa ja palaamme kaikki taas normaaliin työrytmiin. Normaalilla työrytmillä tarkoitan myös sitä, että herra Longfield alkaa taas painaa työmatkoja tosissaan ja on poissa reilut 100 päivää vuodessa. Samalla kun minä olen kotosalla yksin ison koiran sekä lapsen kanssa. Painaen siinä sivussa omia ihan vaativia päivätöitä täysillä – blogihommiakaan toki unohtamatta.

Okei okei, eihän tuo nyt kovin pahalta kuulosta, mutta jos tilannetta voi helpottaa, miksi sitä ei tekisi?

ruusu

En osaa yhtään kuvitella miten tarhaelämä meidän arkea taas muuttaa. Mutta sen tiedän, että mies on paljon kotoa pois, ja itsekin joudun töissä istumaan projekteista riippuen pitkääkin päivää. Silloin olisi ihana tietää, että isovanhemmat ovat lähellä ja voivat auttaa esim. Horation lenkkien sekä pojan tarhahakujen kanssa. Lisäkäsiä tulemme varmasti seuraavien vuosien aikana tarvitsemaan.

Muutto kotikonnuille tietäisi myös sitä, että isovanhempien lisäksi lähes kaikki sisarukset perheineen olisivat astetta lähempänä. Eihän sekään mikään huono juttu ole!

offerilla ikkunanpesu

Mahdollista muuttoa olemme pyöritelleet päässämme joulusta alkaen. Tuossa jokunen kuukausi sitten teimme sen osalta lopullisen päätöksen. Oma asunto laitettaisiin myyntiin ja alkaisimme tosissaan etsiä asuntoa lähempää isovanhempia.

Mahdollisesta muutosta tekee vaikean se, että rakastamme taloamme, isoa pihaa, tilavaa terassia sekä kaikkia ihmisiä joihin olemme täällä saaneet tutustua. Erityisesti isoa kasaa mammakavereita, heidän vuokseen olen jo jokusen kyyneleenkin ehtinyt tirauttaa. Ilman heitä vauvavuosi olisi ollut vielä astetta raskaampi, eikä oma pääkoppa olisi kestänyt edes viime syksyyn asti.

Mutta totuus on kuitenkin se, ettei näistäkään ihanista mammakavereista ole suuremmin apua siinä vaiheessa, kun kaikki palaavat työelämään ja lapsoset menevät päiväkoteihin sekä muihin hoitopaikkoihin. Siinä vaiheessa apua ja lisäkäsiä pitäisi saada muualta. Eikä nämä mammat katoa mihinkään, hehän ovat vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä.

offerilla ikkunanpesu

Lisäksi muutto olisi ihan mahtava saada ajoitettua niin, ettei pieni ihme ehtisi aloittaa ennen sitä missään hoitopaikassa, vaan voisi sitten aloittaa tarhailun suoraan uuden asunnon lähettyvillä. Tähän nyt ainakin pyritään, saa nähdä miten asiat järjestyvät.

Sillä eihän tässä vielä olla mihinkään muuttamassa. Vihreä Vihervaara pitäisi saada ensin alta pois!

En ollut edes tajunnut mikä show asunnon myymisessä on. Tai lähinnä minkä määrän siivousta jatkuvat näytöt aiheuttavat! Ostakaa nyt joku tämä talo! En jaksa enää siivota! Hah!

Vuodenikäisen pojan sekä ison _karvaisen_ koiran kanssa asunto ei kovin montaa tuntia siistinä pysy. Sotkun, hiekan, karvan, pitkin poikin olevien lelujen, pyykin sekä likaisten astioiden määrä on jo ihan tämmöisessä yhden lapsen taloudessa valtava. Kaikki on jatkuvasti sikin sokin ja lattioita pitäisi olla imuroimassa sekä kuuraamassa valehtelamatta joka päivä. Puhumattakaan pihasta sekä terassista! Sillä kyllähän kukkapenkkien, terassien sekä nurmikonkin tulisi olla siisteinä jokaisessa näytössä.

köynnösruusu

Jäätävän lämmin ja upea toukokuu paljasti myös ikkunoiden todellisen tilanteen.. Viime kesänä niitä ei raskaan vauva-ajan keskellä vain yksinkertaisesti jaksettu pestä, mutta eipä tuo paljon haitannut. Aurinko ei montaa kertaa viime kesänä meitä ilostuttanut, joten sama se oliko ikkunoita pesty vai ei.

Mutta tänä kesänä! Voi hyvä tavaton miten likaiset meidän ikkunat olivat! Erityisesti keittiön, olohuoneen sekä hoitopöydän yhteydessä olevat ikkunat. Nämä ikkunat olivat täynnä joko Horation kuolaa taikka pienen ihmeen nuolemia sekä rähmäämiä jälkiä. Niin ja keittiön ikkunat täynnä kaikenmoisia ruokaroiskeita..

offerilla ikkunanpesu

En normaalisti kirjoittele näin putkeen yhteistyöpostauksia, mutta tämä Offerillan kamppispostaus tulee ulos nyt tässä kohtaa ihan siitä syystä, että sen aikatauluttamisen kanssa oli vähän haasteita. Alunperin postauksen piti tulla ulos jo ennen meidän Vigon matkaa, mutta ensimmäinen palveluntarjoaja tuotti vähän harmaita hiuksia ja heidän kanssaan emme saaneet oikeastaan mitään sovittua. Asia saatiin kuitenkin hoidettua hienosti Offerillan kautta ja pääsimme hyödyntämään toisen palveluntarjoajan palveluita. Heidän kanssaan kaikki toimi hienosti! Isot kiitokset vielä Offerillan suuntaan, varsin pätevästi saimme kaikki ongelmat heidän avullaan hoidettua.

offerilla ikkunanpesu

Viimeksi nappasin Offerillan laajasta palvelu- ja tuotevalikoimasta lahjakortin mattojen sekä sohvan pesuun. Jo tuolloin maaliskuussa aloin haaveilla myös lahjakortista ikkunoiden pesuun, ja aivan kesäkuun alussa meille talsi kaksi nuorta miestä harjojen sekä lastojen kanssa.

Näiltä herroilta meni reippaat kaksi tuntia vihreän Vihervaaran ikkunoiden pesuun. Upeaa ja kirkasta jälkeä tekivät! Pesivät siinä sivussa myös ikkunapellit sekä kaikkien ikkunoiden ristikot – niitä meidän talossa riittää!

Tiesittekö muuten, että jo entuudestaan varsin hyvillä aleprosenteilla (50-90 prosentin luokkaa) olevista Offerillan kodinhoitopalveluista voi saada myös verotuksessa kotitalousvähennystä? Eipä paljon halvemmaksi näiden palveluiden ostaminen enää käy. Löytyyhän heidän valikoimistaan myös tarjouksia esim. ravintoloihin, elämyksiin sekä kauneushoitolapalveluihin – näiden maksuja ei valitettavasti voi törkätä verotukseen. Heh! Palveluita on kattavasti tarjolla Helsingin lähialueiden, Turun, Tampereen, Jyväskylän sekä Oulun seuduilla.

offerilla ikkunanpesu

Ei olisi kyllä meiltä käynyt vihreän Vihervaaran ikkunoiden pesu parissa tunnissa. Ei ikimaailmassa. Nyt oli kyllä jo ehkä vähän liian hyvää palvelua, ystäväni tuli meille nimittäin juuri samana päivänä kylään, ja kun sain pienen ihmeen päiväunille, joimme terassilla kahvia jätskiä syöden samalla kun nuoret herrat kuurasivat ikkunoita. Siinä sitä juoruiltiin viimeisimpiä juoruja kauniista kesäpäivästä nauttien. Joskus hoitovapaalla tuntuu tosi hyvältä olla!

Tämänkin postauksen yhteydessä olisi kiva arvonta tiedossa! Kommentoi tähän postaukseen, mikä Offerillan diileistä houkuttelisi sinua kesäloman alkaessa eniten. Yli 1300 diilin valikoimaan voit käydä tutustumassa Offerillan nettisivuilla. Kerro kaipaamasi diili minulle kommenttikentässä viimeistään torstaina 14.6.2018 ja olet mukana 40 euron lahjakortin arvonnassa, jonka voit käyttää Offerillan sivuilla mihin tahansa diiliin. Tilaamalla Offerillan uutiskirjeen, saat tuoreeltaan tiedot uusista diileistä suoraan sähköpostiisi. Arvonnan säännöt voi kurkata täältä.

Ja jos teillä olisi tarvetta vaikka nyt heti ikkunanpesulle, niin koodilla longfield10 saatte 10 % alennuksen koko Offerillan valikoimasta.

offerilla ikkunanpesu

35 Comments

Koko perheen tinkimätön suoja aurinkoa vastaan & tuotepaketin arvonta

Posted on by Herra Longfield


Molanooma, herra Longfield täällä.

Kaupallinen yhteistyö P20:n aurinkosuojatuotteiden kanssa. Kampanjan tarkoituksena oli tutustua P20:n aurinkosuojatuotteisiin koko perheen voimin Vigon matkallamme, ja kertoa meidän käyttökokemuksistamme teille lukijoille.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Vigoon ja Espanjan auringon alle lähtiessämme yksi matkan hankalin ja ärsyttävin vaihe oli pakkaaminen. Koska päätimme ottaa Suomesta mukaan pienen ihmeen tarvitsemat ruoat sekä maidot ja vaipat, niitä kun oli kuuleman mukaan ja omienkin kokemuksiemme perusteella toisinaan hankala löytää etelä-Euroopasta – ainakaan sellaisessa muodossa mihin poika on koto-Suomessa tottunut – oli pakkaaminen lähes rakettitieteen veroista taiteilua. Piti laskea miten paljon ruoka- ja maitoannoksia pieni ihme tulisi matkalla tarvitsemaan, kuinka paljon ne tulevat painamaan, miten ne jaotellaan eri laukkuihin siten ettei yhdenkään laukun painoraja ylitä sallittua, ja vieläpä siten että jos joku laukku nyt sattuisi matkalla häviämään, olisi muissa laukuissa vielä kaikkea tarvittavaa edes jonkun verran. Ettei kävisi siten että jonkun laukun mukana vaikka häviäisi sitten kaikki maidot.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Vaikka pakkaaminen oli siis melkoinen savotta, oli silti selvää että mukaan otetaan myös aurinkosuojat koti-Suomesta – vaikka ne sitten veisivätkin taas lisätilaa ja -painoa matkalaukuista. P20-aurinkosuojat piti nimittäin saada ehdottomasti matkalle mukaan, koska ne ovat hemmetin helppokäyttöisiä taaperon kanssa auringossa temmeltäessä, ja ei ollut varmuutta saako niitä Espanjasta käsin hommattua. Nämä möhnät antavat pitkäkestoisen, pakkausten lupausten mukaan jopa 10 tunnin suojan kerralla, joten purkkien kanssa ei tarvitse koko ajan olla häseltämässä. Riittää kun kerran tai korkeintaan pari kertaa päivässä sipaisee tavaraa pienen ihmeen ja oman itsensä iholle. P20-aurinkosuoja kestää myös vedessä käynnin rasvan levityksen jälkeen (pakkauksen mukaan voi käydä 4 kertaa 20 minuutin uintiretkellä ennen kuin rasvaa tarvitsee lisätä) joten voitiin käydä meressä ja uima-altaassa uimassakin ihan vapautuneesti, ilman pelkoa välittömästä palamisesta.

Pieni ihme ei kyllä viiltävän kylmään Atlantin valtamereen uskaltanut uimaan tulla, hänelle riitti varpaiden kastelu sekä hiekkaleikit rannan tuntumassa vaipat jalassa ja aurinkolätsä päässä. Mutta minä toki näytin urheasti mallia pojalleni ja pulahdin hyytävään veteen muina miehinä useamman kerran.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Teimme työviikkoni jälkeen viikonloppuna retken Cies-saarille, jonka Rodasin rannan the Guardian valitsi jokunen vuosi sitten parhaaksi rannaksi koko maailmassa. Huli on luvannut kirjoitella Ciesin saarista teille jokusenkin postauksen, joten ei saarista sen enempää tässä postauksessa. Mutta siis retki sinne tehtiin, ja matkaoppaanamme kulki töiden kautta tutuksi tullut Pablo. Tosin tämä aivan Vigon vieressä asuva espanjalainen nuori herra ei ollut koskaan itse Ciesin saarilla käynyt – ovat kuulemma olleet liian lähellä.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

No Pablo kiinnostui meidän P20-möhnistä retkipäivän aikana ihan toden teolla. Kaveri sattuu olemaan hyvin herkkä palamaan – ei mikään ihan tyypillinen ilmiö etelä-eurooppalaisissa – ja tästä syystä hän on koko pienen ikänsä viettänyt aika tavalla aikaa eri aurinkosuojien kanssa lutratessa. Ciesin saarille lähtiessämme hän alkoi levittämään naamaansa jotain omaa tököttiään, ja Hulin äiti sattui juuri sillä hetkellä ottamaan meistä kuvia. Paikallinen kaveri surkutteli, että nyt ne katsoo sitten Suomessa että kuka toi klovni on, koska hänen naamansa oli aurinkorasvasta vielä ihan valkoinen, hänen käyttämiensä mössöjen kanssa kun kesti aikansa ennen kuin mähnä imeytyi ihoon kunnolla.

Vigo_Galicia_Spain

Elvistelimme sitten näillä omilla huipputeknologiarasvoillamme vähän niinku vitsinä, ja esitelmöin että katopa ku mun suojasta ei jää mitään valkosta maalia naamaan ja kyllä meinaan kestää suojat päällä vaikka tulis hurrikaani ja tsunami yhtä aikaa, mutta hänpä ihan tosissaan kiinnostui ja alkoi tuotteesta kyselemään, ja oli vaikuttunut kun sai kuulla näistä 10 tunnin kestoista ja uintireissuista sun muista. Hän nolosteli sitäkin, että tarvitsee normaalisti vauvoille tarkoitettua 50 suojakertoimen möhnää, ja oli mielissään että silläkin suojakertoimella löytyi P20-tuotetta – on niitä sitten vähän pienemmilläkin kertoimilla, 20 ja 30 taisi kanssa löytyä.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Saarilla ollessamme päätimme lähteä Pablon kanssa ihan kahdestaan tekemään vähän pidempää trekkiä. Matkarattaat eivät oikein soveltuneet tälle reilun 7 kilometrin reitille, joten Huli jäi äitinsä sekä pojan kanssa kiertelemään saarta niiltä osin minne matkarattaiden avulla pääsi. Pablo alkoi trekin puolessa välissä valitella, että nyt alkaa jo tuntua pientä poltetta ja on parasta laittaa lisää aurinkorasvaa – kaivoin sitten omasta repusta P20-mömmöjämme ja annoin Pablon kokeilla niitä omien sekundakamojensa sijaan. Eipä muuten tullut Pablolle sen jälkeen tarvetta aurinkosuojaa enää päivän aikana lisätä, ei vaikka hikoilimme trekin aikana paitamme ja siinä sivussa myös suurilta osin itsemme litimäriksi.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Käytiin myös tosiaan välissä uimassakin – sitä ennen piti kyllä meidän molempien rasvaa taas laitella, mutta ihan vain siksi koska uikkareissa toikkaroidessa auringon armottoman porotuksen alle paljastui uusia iholämmäreitä, jotka piti oitis suojata ennen kuin palaminen tapahtuisi. Ja palamista ei tapahtunut minulla, pienellä ihmeellä, Hulilla, Hulin äidillä eikä myöskään tällä herkästi palavalla nuorella espanjalaisella. Pakkauksen lupaukset pitivät siis ihan käytännön kokeessakin paikkansa.

Vigo_Galicia_Spain

Pienen ihmeen kanssa sitä on eritoten alkanut auringolta suojaamisestakin ottaa selvää, ja ilmeisesti on ihan oikeasti järkevää suojautua auringolta myös itse, ihan täällä Suomenkin auringon alla oleillessa. Ja ainakin tämmöisillä keleillä mitä Suomen alkukesä on meille tänä vuonna tarjonnut! Ei sitä oikein meinaa edes uskoa, että nyt on vasta aivan kesäkuun alku, sillä tuntuu ihan siltä, että kesää olisi kestänyt jo vaikka kuinka kauan.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Ja hei! Nyt on taas oikea ilon ja riemun päivä, koska jos jaksat nähdä sen verran vaivaa, että kommentoit tähän postaukseen ja kerrot hieman omista auringonottotavoistasi, osallistut arvontaan jossa voi voittaa noin 46 euron arvoisen P20-aurinkosuojatuotepaketin! Tykkää ja jaa! Av ja yv ja kaikki muutkin vokaalit ja v! Mmm! Kommentoi jo!!

Arvonnan säännöt voit lukea seuraavan linkin takaa. Kommentointiaikaa on viikon verran, eli kommentti tulee jättää viimeistään sunnuntaina 10.6.2018.

Onnea arvontaan ja sormet ristiin, että saamme nauttia vielä pitkään näin upeista keleistä myös Suomessa!

Vigo_Galicia_Spain

 

41 Comments

Vigo Zoo, Espanja

Posted on by Huli

Meille kävi ihan järjetön tuuri kun kävimme jokunen aika sitten Klaus K:n sirkkabrunssilla. Meitä palveli brunssilla mukava englantia puhuva tarjoilijatar, jonka kanssa vaihdoimme muutamat sanat brunssilla. Jaettuani brunssipostauksen blogin Facebook-sivuilla, kilahti inboxiini pian viesti kyseiseltä tarjoilijalta. Hän oli törmännyt postaukseen Facebookissa, selannut sen jälkeen blogiani ja kyseli sitten minulta olemmeko tosiaan piipahtaneet joskus Vigossa. Hän nimittäin on kotoisin tästä espanjalaisesta kaupungista, ja haluaisi kovasti muuttaa sinne joskus takaisin suomalaisen miehensä sekä kahden lapsensa kanssa. Kelatkaa nyt mikä yhteensattuma! Että törmää Klaus K:n brunssilla vigolaiseen naiseen juuri ennen kuin olemme itse lähdössä Vigoon matkalle.

Olemme vaihtaneet Veron kanssa jo useamman viestin, ja hän mm. kertoi meidän toukokuiselle Vigon matkalle kasan vinkkejä missä voisimme pienen pojan kanssa piipahtaa. Yksi hänen vinkeistään oli Vigon eläintarha.

Vigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Vigon eläintarha sijaitsee A Madroa -kukkulan huipulla, noin 250 metrin korkeudessa. Sinne oli autolla varsin hauska matka kiemuraista sekä välistä todella jyrkkää tietä pitkin. Olisi tehnyt mieli pysähtyä jo menomatkalla ottamaan maisemista kuvia, mutta päätimme jäädä nappaamaan niitä vasta tulomatkalla, jos eläintarhalta ei hienoja maisemia jostain syystä näkisikään.

Eipä tarvinnut tulomatkalla paljon kuvauspysähdyksiä tehdä, sen verran hulppeat maisemat avautuivat eläintarhan sisääntulon vieressä olevalta näköalapaikalta. Sieltä käsin voi ihailla koko Vigon vuonoa (Ria de Vigo) yhdeltä katsomalta. Toisessa suunnassa siintää upeat Ciesin saaret ja toisessa päässä Rande-silta, jota pitkin herra Longfield körötteli joka päivä töihin. Rande-silta on reilut 1,5 kilometriä pitkä, ja sen kaapelit yltävät 148 metrin korkeuteen. Kyseessä on siis varsin iso silta, ja sen erottaa selkeästi jo lentokoneesta.

Vigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Herra Longfield ihmetteli miten kukaan hänen työpaikaltaan ei ollut hänelle vuosien saatossa eläintarhasta maininnut – paikka vakuutti nimittäin meidät sen verran vahvasti jo ihan niiden maisemien vuoksi. Hän kertoi eläintarhasta seuraavana päivänä töissä, muutama tyyppi ei ollut koko eläintarhasta edes kuullut (liekö olleet lapsettomia), jokunen oli käynyt siellä kouluaikoina retkellä (siis tosi monta vuotta sitten) ja erään vanhin lapsi oli juuri menossa sinne samaisen viikon perjantaina luokkaretkelle.

Vigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Maisemista kukaan ei sanonut juuri mitään, ehkä Vigon lähettyvillä asuvat ihmiset ovat jylhiin vuoriin sekä turkoosinsinisiin merimaisemiin jo niin tottuneita, etteivät osaa enää katsoa niitä haltioitunein silmin. Täällä Suomessa samaiset tyypit varmasti räpsisivät muistikortit täyteen kuvia Senaatintorilta, Töölönlahdelta, Eduskuntatalolta sekä Suomenlinnasta, samalla kun me paikalliset hymähtelisimme, että mitä noissakin nyt on kuvaamista.

Vigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Vigon eläintarha on aika pieni. Sellainen söpö, rauhallinen sekä helposti haltuunotettava lapsiperheiden kohde. Veron mukaan eläintarhassa olevat eläimet ovat kaikki jotenkin loukkaantuneita ja ovat siksi eläintarhassa koska eivät luonnossa enää pärjäisi. En ole aivan varma onko kaikki eläintarhan eläimet ns. pelastettuja (oma espanjantaitoni ei riitä ihan niin syvään tutkimiseen Vigo Zoon nettisivuilta), mutta osassa aitauksia oli kyllä mm. röntgenkuvia eläinten jaloista, ja sen lisäksi osa linnuista ei kyennyt siipirikkojen takia lentämään.

Vigo Zoo, Galicia, Spain

Eläintarhan sisääntulon yhteydessä on myös varsin isot leikkipuistot hienoine leikkimökkeineen sekä kiipeilytelineineen. Tämmöisiä hei Suomeenkin! Meidän asuinalueen lähipuisto on esimerkiksi ehkä ankein koskaan, jäätävästi tyhjää tilaa ja sitten siellä on pari keinua, hiekkalaatikko sekä liukumäki. Tosin juuri taisi eräs kotiäitikaveri sanoa, että leikkipuistossa on joku remppa menossa, ehkä sinne nyt tulee edes vähän uusia juttua lasten (ja lastenmielisten) iloksi.

taaperon kanssa matkustusVigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Pieni ihme piti eläintarhasta paljon. Toki hän ei ollut meidän aikuisten kanssa yhtä innoissaan upeista maisemista, kahdesta komeasta tiikeristä, suuresta karhusta taikka hassusta aasista joka päästi oikein mahtavat ääntelyt. Hänestä parasta olivat suuret kalat jotka uiskentelivat tiikerien aitauksessa, lampaita puskeva pässi, laamojen huvittavat naamat sekä leikkipuisto noin kokonaisuutena. Niin ja tietenkin eläintarhan kahvilan pitäjältä saadut naksut.

Eläintarha tarjosi siis meille kaikille jotain uutta ja ihmeellistä. Sitähän voi pitää silloin varsin onnistuneena retkikohteena!

Vigo Zoo, Galicia, Spain

No comments yet

Ilmakuivattuun kinkkuun kääritty possurulla

Posted on by Huli

Lapsi on saatu nukkumaan. Vanhempien yhteinen aika voi alkaa. Ehkä koko päivän paras hetki, vaikka niitä upeita hetkiä mahtuu toki päivään myös pienen ihmeen ollessa hereillä. Mutta jotenkin se hetki kun lastenhuone hiljenee, on illasta iltaan yhtä ihana. Olo rentoutuu, päivä on saatu pakettiin ja voi rauhassa tehdä ihan omia juttuja jokusen tunnin ajan ennen kuin käpertyy sänkyyn nukkumaan – mikäli nukutussessio on edennyt kivasti.

possurulla

Mun omaan iltafiilikseen vaikuttaa tosi paljon se, miten nukutus menee. Meillä on ollut alusta asti vaikeuksia erityisesti nukahtamisen kanssa – ne ovat olleet ajoittain raivokkaita, pitkiä sekä itkuisia hetkiä koko perheelle. Jos kaikki menee iltatoimien jälkeen päin prinkkalaa, kiehun raivosta kun lapsi on viimein saatu nukahtamaan (esimerkiksi perjantaina siihen meni 2,5 tuntia ja viskoin makuuhuoneemme tyynyjä koko episodin jälkeen pitkin seiniä itkien villisti). Näiden iltojen jälkeen olen täysin toimintakyvytön ja painun pehkuihin samantien.

Mutta kun kaikki etenee hieman paremmin, on olo tosi kevyt ja onnellinen. Näitäkin iltoja vihreään Vihervaaraan mahtuu koko ajan vain enemmän, jokusen vuoden päästä noita toisenlaisia on varmasti hurjan paljon vähemmän kuin onnistuneita nukahtamishetkiä. Kaikki hyvä aikanaan.

possurullapossurulla

Ne onnistuneimmat illat pitävät yleensä sisällään rauhallista oleskelua miehen kanssa, hyvää ruokaa, Netflixiä taikka sitten ihan vain to do -listan asioiden tekemistä. Niitä on viime aikoina ollut erityisesti pihalla sekä puutarhassa.

Joku aika sitten hoidin pienen ihmeen iltarumbat kokonaan itse samalla kun herra Longfield hääräsi keittiössä. Tuona iltana kaikki meni lastenhuoneessakin tosi mallikkaasti ja sieltä marssi hymyilevä äiti kohti valmista ruokapöytää.

Mitä ihanaa me sitten syötiin kaikessa rauhassa? No maukasta ilmakuivattuun kinkkuun käärittyä possua. Nam nam!

possurulla

Ilmakuivattuun kinkkuun kääritty possurulla

4 annosta

  • yksi pitkula pötkäle porsaan sisäfilettä
  • 1-2 pkt ilmakuivattua kinkkua
  • kuivattuja (taikka tuoreita) salvian lehtiä
  • rouhittua mustapippuria
  • oliiviöljyä

Kastike

  • 0,5 dl valkoviiniä
  • 2 kpl salottisipulia
  • 2 dl kanalientä
  • 1 rkl kokojyväsinappia
  • 1 tl Dijon-sinappia
  • 2 rkl silputtuja tuoreita salvian lehtiä (kuivattuja ei tarvitse ihan yhtä paljon)
  • 0,5 dl (ruoka)kermaa
  • rouhittua mustapippuria
  • suolaa

Lisäksi jotain pakastealtaan perunoita, saa myös keittää normaaleja pottuja.

1. Kuumenna uuni 220 asteeseen.

2. Poista porsaan sisäfileestä suurimmat rasvapaakut. Aseta lihapötkäle uunivuokaan siten, että käännät pötkäleen ohuemman pään paksumman osan alle. Tämä siitä syystä, ettei ohut lihakaistale kuivu uunissa liikaa.

3. Asettele kuivat taikka tuoreet salvian lehdet possurullan päälle. Asettele lehdet jonossa lihan päälle päästä päähän. Ripottele päälle rouhittua mustapippuria (älä lisää suolaa, sillä ilmakuivattu kinkku sisältää tarpeeksi suolaa). Kierrä yhden salvianlehden päälle aina yksi siivu ilmakuivattua kinkkua. Etene näin koko possurulla päästä päähän, älä jätä possua yhtään näkyviin vaan peitä koko liha ilmakuivatulla kinkulla. Voitele possurulla kevyesti öljyllä.

4. Aseta possurullaan lämpömittari ja paista uunin keskitasolla kunnes lihan sisälämpötila näyttää 65 astetta. Tämä vie noin 25 minuuttia. Vaihda uuniin grillivastukset päälle ja nosta possurulla ylemmälle tasolle uunissa. Jatka paistamista grillivastusten alla niin kauan kunnes ilmakuivattu kinkku on rapsakkaa sekä saanut kauniin värityksen ylleen. Ota vuoka pois uunista, nosta liha sivuun (folion sisään) ja anna vetäytyä ennen tarjoilua ainakin viisi minuuttia.

5. Nosta liedelle kattila, ja riivi sekä raavi uunivuoan pohjalta kaikki sieltä irtoava kattilan pohjalle. Lisää sekaan valkoviini sekä silputtu salottisipuli. Keitä puuhaarukalla sekoittaen kunnes sipuli on pehmentynyt ja sen väritys alkaa olla kullankeltainen.

6. Lisää sekaan kanaliemi, sinapit, salvian lehdet sekä kerma. Keittele hiljalleen niin kauan, että kastikkeesta on haihtunut noin 1/3 osa. Mausta lopuksi mustapippurilla sekä suolalla. Tarjoile possurullan sekä perunoiden kera.

possurulla

4 Comments

Jestas mitkä kesämuumit & 20 % alekoodi

Posted on by Huli

Aika moni meillä käyneistä vieraista on päässyt (joutunut) tutkimaan sekä ihmettelemään pienen ihmeen vaatevarastoja. Kyseiset varastot ovat aika muhkeat, ja mielelläni niitä aina kaikille esittelen. Olen edelleen täysin koukussa lastenvaatteisiin, ja ainakin herra Longfield toivoo varmasti päivin ja öin, että hänen vaimonsa keksisi mahdollisimman pian tämän hulluuden tilalle jonkun uuden mielenkiinnon kohteen.

martinex muumi vigo

Olen mestari koluamaan verkkokaupat, alennusmyynnit, outletit sekä kirppikset lastenvaatteiden osalta. Hurjan harvoin teen (enää) hutiostoksia, ja jos en ihan liikaa valehtele, niin yksikään ostamani vaate ei ole jäänyt käyttämättä.

Tässä reilun vuoden aikana on tullut testattua pienen ihmeen päällä useita merkkejä – merkittömiä sekä merkkivaatteita. Jyvät on erotettu akanoista (olipa muuten ihan pakko tarkistaa mitä akana edes tarkoittaa. Wikipedia osasi sen kertoa: Jyvästä ennen jauhamista erotetut kuoriosat ovat leseitä ja jyvästä viljaa puitaessa irronneet suomut akanoita.), ja suosikkivaatemerkit ovat jokseenkin selvillä.

Lastenvaatteilla (sisävaatteista puhuttaessa) pitää omasta mielestäni olla merkistä riippumatta seuraavia ominaisuuksia – niiden pitää olla istuvia, joustavia, värikkäitä, omaa silmää miellyttäviä (niin kauan kuin äiti saa vielä päättää mitä pojalle puetaan päälle), värinsä pesussa pitäviä, kestäviä, luonnonkuiduista valmistettuja, nyppäämättömiä sekä helposti pestäviä. Näiden lisäksi arvostan suuresti kotimaisuutta, luomupuuvillaa sekä GOTS- että Öko-Tex-standardeja.

martinex muumi

En voi valehdella ja kertoa teille, että tutkin vaatteiden eettisyyttä sekä vastuullisuutta silmä kovana, mutta olen näistä asioista tietoinen ja pyrin tekemään koko ajan parempia valintoja. Liian suurta numeroa en tästä asiasta kuitenkaan tee. Noin pääpiirteissään voin kuitenkin sanoa, etten osta pojalle (tai muulle perheelle) vaatetta jossa on akryylia taikka jonka pesulapuissa lukee Made in Bangladesh. Tämän maan vaateteollisuudesta taikka tehtaista minulla ei ole tarpeeksi tietoa, joten olen tullut siihen tulokseen, että on helpompi olla ostamatta niitä ollenkaan. Ihan varmasti pojan vaatekaapista Bangladeshissäkin tehtyjä vaatteita silti jokunen löytyy, mutta kuten sanoin, noin pääpirteissään niitä ei meille osteta. Akryylia ei löydy yhtään. Sen voin taata.

Onneksi vaatemarkkinoille on saatu näitä mystisiä kirjainyhdistelmiä, joita myös standardeiksi sekä sertifikaateiksi kutsutaan. Ne auttavat tämmöistä vähän laiskaa kuluttajaa tekemään parempia valintoja ilman, että asiaan pitää itse perehtyä aivan valtavan paljon.

martinex muumi vigomartinex muumi vigo

Jos palataan vielä hetkeksi niihin reilun vuoden aikana löydettyihin lempparivaatemerkkeihin, niin yksi niistä on Martinexin Muumi-vaatteet. Martinex on tässä kesän kynnyksellä tuonut varsin ponnekkaasti esille heidän vastuullista otettaan vaateteollisuudessa. Hyvä Martinex! Lastenvaatteiden valmistuksen osalta Martinex kertoo turvallisuuden, ekologisuuden sekä vastuullisuuden olevan heille ensisijaisen tärkeitä asioita.

Martinexin käyttämillä tehtailla sekä materiaaleilla on juuri näitä aiemmin mainitsemiani mystisiä kirjainyhdistelmiä, joihin me kuluttajat voimme luottaa. Tehtaista löytyy BSCI-sertifikoituja tehtaita, REACH-asetus määrittää tuotetoimittajien vastuullista toimintaa, Öko Tex –sertifikaatti on käytössä, vauvan- ja lastenvaatteissa käytetään ekologista luomupuuvillaa ja näiden lisäksi yritys tekee jatkuvasti töitä sen eteen, että se voisi tarjota kuluttajille mahdollisimman ekologisesti ja ympäristöä säästäen tuotettuja vaatteita. Lisää Martinexin vastuullisuudesta voit lukea tämän linkin takaa.

martinex muumi

No mutta sitten niihin ihaniin kesämuumeihin! Viime syyskuussa esittelin teille Martinexin syysmallistoa, ja tässä postauksessa näette jokusen tämän kesän malliston helmistä. Mitenkään en saanut kaikkia postin tuomia ihanuuksia kuvattua, mutta ne vilahtivat kyllä ennen meidän Espanjan matkaa Instan puolella, toivottavasti bongasitte niitä sieltä.

Olin tosi iloinen, että tässä kesämallistossa sai useampaa printtiä sekä ylä- että alaosana. Tästä joskus Martinexille laitoin jopa palautetta, sillä olen aika huono yhdistämään pojalle erilaisia kuoseja. Niinpä olen päätynyt siihen tilanteeseen, että ostan lähes aina koko setin samaa kuosia/sarjaa. Tällä varmistan sen, ettei esim. jokin kirjava/värikäs body jää kaapin perukoille vain siitä syystä, ettei minulla ole sen kanssa sopivaa alaosaa.

martinex muumi vigomartinex muumi vigo

Espanjaan lähti tosiaan iso kasa uusia kesämuumeja mukaan. Kotiin jäi odottamaan Suomen kesää ainoastaan Haisuli t-paita. Otin teepparin koossa 92, ja se on vielä sen verran iso, että sai tosiaan jäädä odottamaan Suomen elokuisia helteitä.

Mitäs söpöjä Muumi-vaatteita pienellä ihmeellä Vigossa sekä Pontevedrassa sitten nähtiin? No Pulahdus- sekä Paratiisi-kuosia! Niin ja puna-valkoraidallinen uikkari.

martinex muumi vigomartinex muumi vigo

Pulahdus-kuosiin ihastuin suuresti, ja kuinka täydellisesti se meidän sinisilmäiselle pellavapäälle sopikaan. Jestas sentään! Pieneltä ihmeeltä löytyy Pulahdus-kuosia koossa 86 bodyna, housuina sekä lyhythihaisena shortsiasuna. Matsku on pehmeää sekä joustavaa luomupuuvillaa, värit ovat pysyneet nyt ehkä kolmen-neljän pesun jälkeen tosi hyvin eikä kutistumista tapahtunut ensimmäisessä pesussa juurikaan.

martinex muumi vigo

Paratiisi-kuosista kaikille tulee varmasti ensimmäisenä mieleen tytöt, mutta mepäs tilattiin sitä koko setti meidän pojalle! Keltaisella pohjalla olevan kuosin seasta voi löytää myös mustan velmuilevan Haisulin, joten se passaa jo ihan siitäkin syytä tosi mahtavasti myös pojille!

martinex muumi vigomartinex muumi vigo

Pienellä ihmeellä on Paratiisi-kuosista käytössä koon 86 housut (huom! housuja on saatavilla myös isommille lapsille koosta 92 cm alkaen) sekä body. Pulahdus-kuosin tapaan myös nämä Paratiisi-kuosin vaatteet ovat ihan tautisen pehmeitä, eikä vahva väritys taikka suuret printit kovenna kankaan pintaa yhtään. Värit ovat lisäksi pysyneet kirkkaina useammankin pesun jälkeen.

Yleisesti ottaen Martinexin Muumi-vaatteet vastaavat hyvin kokoaan, ollen ehkä enemmänkin reilua kuin naftia mitoitusta. Meidän poika on nyt ehkä vähän päälle 80 cm ja hän käyttää Martinexin Muumi-vaatteista sekä kokoa 80 että 86.

martinex muumi vigo

Vigossa päästiin nauttimaan aurinkoisista sekä lämpimistä alkukesän päivistä. Vigo sijaitsee kuitenkin Atlantin kylmällä puolella, joten mereltä vienosti puhaltelevan tuulen ansiosta muutamina päivinä taaperolle oli täysin oikea päätös vetää päälle pitkää hihaa sekä pitkää lahjetta. Eräänä kuumana päivänä ei merituuli tuonut helpotusta, ja silloin vaihdoimme äitini ja pojan kanssa uikkarit päälle, ja suuntasimme naapurihotellin kattouima-altaalle uimaan.

martinex muumi vigo

Sielläkös tämä puna-valkoraidalliseen Muumi-uikkariin sonnustautunut pieni mies sai osakseen aivan valtavasti ihasteluja. Mutta mikäs ihme se nyt, katsokaa nyt tuota simmaria! Brittituristit lässyttivät lähes kilpaa pojallemme ja sekös pientä hurmuria hymyilytti. Pojatkin tykkäävät saada huomiota! Ja kuinka tärkeää onkin muistaa kehua myös poikia – heidän vaatteitaan sekä ulkonäköään. Pojat ovat kehut ansainneet ihan siinä missä tytötkin.

taaperon kanssa matkustus

Annoin viime syksynä Martinexin kautta saamani Muumi-vaatteet eteenpäin sen jälkeen kun ne kävivät meidän pojalle pieniksi. Vein ne neuvolamme vaatepisteelle, josta vaateapua tarvitsevat perheet voivat vauvan- sekä lastenvaatteita ottaa ilmaiseksi mukaansa. Vaatteiden kierrätys on iso osa niiden ekologisuutta! Näin pienten lasten vaatteet eivät (vielä) ehdi kulua juurikaan puhki, joten ne kannattaa ehdottomasti kierrättää eteenpäin – myydä kirpputoreilla taikka antaa eteenpäin. Ottajia löytyy varmasti lähipiiristä, ystävistä tai vaikkapa niistä neuvolan asiakkaista. Ison läjän käytettyjä lastenvaatteita olen viime kuukausien aikana kiikuttanut myös HOPElle.

martinex muumi vigo

Martinex tarjoaa teille lukijoille 20 % alennuksen heidän valikoimastaan aina 3.6.2018 asti. Edun saa voimaan koodilla HULI20, se tulee syöttää ostokorissa alennuskoodit-kohtaan. Iloisia ja värikkäitä ostoshetkiä!

Yhteistyössä Martinex

No comments yet