Piknik Träskändan puistossa, Espoo

Posted on by Huli

Ensimmäisen kerran kävimme Träskändan puistossa piknikillä vuonna 2012. Tuon vuoden toukokuun piknik päätyi myös blogiin, ja sen jälkeen myös Auroran puistona tunnettu kaunis alue on kutsunut meitä luokseen jokaisena kesänä. Viime kesänä piknik jäi vauvavuoden sekoilujen vuoksi väliin, mutta nytpä sinne tehtiin ihan ensimmäinen perhepiknik.

Träskändan puisto

Träskändan puisto on varsin mainio piknikpaikka lasten kanssa. Puisto on todella iso sekä tasainen, lähellä ei ole autoteitä, pieni Glimsinjoki virtaa vasta aivan puiston toisessa päässä ja puistosta on lähes esteetön näkymä joka puolelle. Täällä voi vilkas taaperokin juosta ja tutkia maailmaa ihan rauhassa ilman, että vanhempien pitää jatkuvasti juosta perässä. Lisäksi puisto on todella rauhallinen, siellä ei ole koskaan meidän vierailujen aikana ollut kourallista enempää ihmisiä.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Puisto sijaitsee kauniin Träskändan kartanon sekä rehevän metsän välissä. Kartanon tunnetuin omistaja on Helsingin Diakonissalaitoksen perustanut (1867) Aurora Karamzin. Kartanon hienoin hetki koettiin 16.9.1863, kun Venäjän keisari Aleksanteri II vieraili kartanossa saapuessaan Suomeen avaamaan valtiopäiviä. Tätä vierailua varten rakennettiin kartanon pihamaalle kuusikulmainen käymälärakennus ”Keisarin käymälä”, jota voi edelleen ihailla puiston laidalla.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Puiston toisessa päässä on tosiaan pieni Glimsinjoki sekä varsin suuri metsä. Koko alue kuuluu Träskändan luonnonsuojelualueeseen, joka on pinta-alaltaan 32 hehtaaria. Metsään kätkeytyy reilun 2 kilometrin mittainen luontopolku, joka kulkee kolmen erityylisen metsätyypin lävitse. Lähimpänä puistoa on puistometsä, jota Glimsinjoki reunustaa rehevillä rantavyöhykkeillään.

Träskändan puisto

Me olemme taapertaneet luontopolun kokonaankin, mutta tänä kesänä käyskentelimme vain puistometsän alueella, sillä metsässä oli arki-iltana pirusti hyttysiä, ja meillä kaikilla oli vain lyhyttä lahjetta sekä hihaa päällä. Lisäksi pieni ihme oli varsin innokkaalla päällä, ja olisi koko ajan halunnut kävellä itse. Se onnistui paljon paremmin puiston alueella – siellä eivät hyttyset häirinneet, ja tasaisella nurmikolla juoksentelu oli iisimpää kuin metsäpolulla. Metsäpolku on muuten sen verran leveä, että sinne pääsee myös lastenvaunujen kanssa.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Puistometsän alueella voi ihailla monia suomalaisia jalopuita, sieltä löytyy tammia, jalavaa, metsälehmusta, vaahteraa sekä saarnia. Alueelta löytyy myös Suomen korkein metsälehmus, sekä peräti yli 300-vuotias tammi.

Lisäksi on aika upeaa, että joen ylittävä silta on edelleen samalla paikalla missä 1700-luvun lopulla oleva Kuninkaantien silta oli. Tosiaan, Kuninkaantie kulki tuolloin suoraan Träskändan puistoalueen läpi, mutta yleinen maantie siirrettiin vähän sivummalle kun varsinainen kartanopuisto perustettiin 1820-luvulla.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Me olimme piknikillä eilen torstaina, ja upeat pionipuskat kukkivat silloin kauneimmillaan! Eli Träskändan puistoon kannattaa rynniä just nyt vaikkapa piknikille – ainakin jos haluaa ihailla pionien runsasta kukintaa!

Ollaan muuten piipahdettu Auroran puistossa myös huhtikuussa, silloin puisto näyttää kovin erilaiselta. Toki luonto on kaunis ihan mihin vuodenaikaan tahansa, joten puistossa kannattaa käydä oikeastaan milloin vain.

Träskändan puistoTräskändan puisto

Ajo-ohjeet

Jos paikalle saapuu autolla, niin navigaattoriin kannattaa laittaa osoitteeksi Träskändanristi 2. Suunnilleen tästä kohtaa pääsee kääntymään parkkipaikoille, jotka ovat aivan puiston vieressä. Parkkipaikat sijaitsevat kartanon takana, aivan keisarillisen käymälän läheisyydessä.

Träskändan puisto

No comments yet

Muutto(siivous) edessä & 40 euron lahjakortin arvonta

Posted on by Huli


Kaupallinen yhteistyö Offerillan kanssa. Kampanjan tarkoituksena oli tutustua sekä testata Offerillan laajaa palveluiden tarjontaa ja kertoa lukijoille Offerillan tarjonnasta sekä hyvistä diileistä omien kokemusten kautta.

Kai tästä voi bloginkin puolella alkaa jo puhua. Olenhan siitä sivulauseissa mm. Instagramin videoissa maininnut ja muutamia kysymyksiä asian tiimoilta jo saanut. Eli kyllä, jos kaikki natsaa niin muuttohan tässä on edessä.

offerilla ikkunanpesu

Minne? No siitä ei vielä olla ihan varmoja. Varmaa on vain se, että haluamme lähemmäs isovanhempia nyt kun kotona häärää myös taapero. Eli lapsuuden kotikulmille olisi tarkoitus palata. Vaikka sitä välimatkaa ei nytkään ole kuin sellaiset 30-40 minuuttia nopeinta autoreittiä, niin kyllä sekin on alkanut tuntua varsin pitkältä matkalta. Ainakin siinä vaiheessa kun tarharumba alkaa ja palaamme kaikki taas normaaliin työrytmiin. Normaalilla työrytmillä tarkoitan myös sitä, että herra Longfield alkaa taas painaa työmatkoja tosissaan ja on poissa reilut 100 päivää vuodessa. Samalla kun minä olen kotosalla yksin ison koiran sekä lapsen kanssa. Painaen siinä sivussa omia ihan vaativia päivätöitä täysillä – blogihommiakaan toki unohtamatta.

Okei okei, eihän tuo nyt kovin pahalta kuulosta, mutta jos tilannetta voi helpottaa, miksi sitä ei tekisi?

ruusu

En osaa yhtään kuvitella miten tarhaelämä meidän arkea taas muuttaa. Mutta sen tiedän, että mies on paljon kotoa pois, ja itsekin joudun töissä istumaan projekteista riippuen pitkääkin päivää. Silloin olisi ihana tietää, että isovanhemmat ovat lähellä ja voivat auttaa esim. Horation lenkkien sekä pojan tarhahakujen kanssa. Lisäkäsiä tulemme varmasti seuraavien vuosien aikana tarvitsemaan.

Muutto kotikonnuille tietäisi myös sitä, että isovanhempien lisäksi lähes kaikki sisarukset perheineen olisivat astetta lähempänä. Eihän sekään mikään huono juttu ole!

offerilla ikkunanpesu

Mahdollista muuttoa olemme pyöritelleet päässämme joulusta alkaen. Tuossa jokunen kuukausi sitten teimme sen osalta lopullisen päätöksen. Oma asunto laitettaisiin myyntiin ja alkaisimme tosissaan etsiä asuntoa lähempää isovanhempia.

Mahdollisesta muutosta tekee vaikean se, että rakastamme taloamme, isoa pihaa, tilavaa terassia sekä kaikkia ihmisiä joihin olemme täällä saaneet tutustua. Erityisesti isoa kasaa mammakavereita, heidän vuokseen olen jo jokusen kyyneleenkin ehtinyt tirauttaa. Ilman heitä vauvavuosi olisi ollut vielä astetta raskaampi, eikä oma pääkoppa olisi kestänyt edes viime syksyyn asti.

Mutta totuus on kuitenkin se, ettei näistäkään ihanista mammakavereista ole suuremmin apua siinä vaiheessa, kun kaikki palaavat työelämään ja lapsoset menevät päiväkoteihin sekä muihin hoitopaikkoihin. Siinä vaiheessa apua ja lisäkäsiä pitäisi saada muualta. Eikä nämä mammat katoa mihinkään, hehän ovat vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä.

offerilla ikkunanpesu

Lisäksi muutto olisi ihan mahtava saada ajoitettua niin, ettei pieni ihme ehtisi aloittaa ennen sitä missään hoitopaikassa, vaan voisi sitten aloittaa tarhailun suoraan uuden asunnon lähettyvillä. Tähän nyt ainakin pyritään, saa nähdä miten asiat järjestyvät.

Sillä eihän tässä vielä olla mihinkään muuttamassa. Vihreä Vihervaara pitäisi saada ensin alta pois!

En ollut edes tajunnut mikä show asunnon myymisessä on. Tai lähinnä minkä määrän siivousta jatkuvat näytöt aiheuttavat! Ostakaa nyt joku tämä talo! En jaksa enää siivota! Hah!

Vuodenikäisen pojan sekä ison _karvaisen_ koiran kanssa asunto ei kovin montaa tuntia siistinä pysy. Sotkun, hiekan, karvan, pitkin poikin olevien lelujen, pyykin sekä likaisten astioiden määrä on jo ihan tämmöisessä yhden lapsen taloudessa valtava. Kaikki on jatkuvasti sikin sokin ja lattioita pitäisi olla imuroimassa sekä kuuraamassa valehtelamatta joka päivä. Puhumattakaan pihasta sekä terassista! Sillä kyllähän kukkapenkkien, terassien sekä nurmikonkin tulisi olla siisteinä jokaisessa näytössä.

köynnösruusu

Jäätävän lämmin ja upea toukokuu paljasti myös ikkunoiden todellisen tilanteen.. Viime kesänä niitä ei raskaan vauva-ajan keskellä vain yksinkertaisesti jaksettu pestä, mutta eipä tuo paljon haitannut. Aurinko ei montaa kertaa viime kesänä meitä ilostuttanut, joten sama se oliko ikkunoita pesty vai ei.

Mutta tänä kesänä! Voi hyvä tavaton miten likaiset meidän ikkunat olivat! Erityisesti keittiön, olohuoneen sekä hoitopöydän yhteydessä olevat ikkunat. Nämä ikkunat olivat täynnä joko Horation kuolaa taikka pienen ihmeen nuolemia sekä rähmäämiä jälkiä. Niin ja keittiön ikkunat täynnä kaikenmoisia ruokaroiskeita..

offerilla ikkunanpesu

En normaalisti kirjoittele näin putkeen yhteistyöpostauksia, mutta tämä Offerillan kamppispostaus tulee ulos nyt tässä kohtaa ihan siitä syystä, että sen aikatauluttamisen kanssa oli vähän haasteita. Alunperin postauksen piti tulla ulos jo ennen meidän Vigon matkaa, mutta ensimmäinen palveluntarjoaja tuotti vähän harmaita hiuksia ja heidän kanssaan emme saaneet oikeastaan mitään sovittua. Asia saatiin kuitenkin hoidettua hienosti Offerillan kautta ja pääsimme hyödyntämään toisen palveluntarjoajan palveluita. Heidän kanssaan kaikki toimi hienosti! Isot kiitokset vielä Offerillan suuntaan, varsin pätevästi saimme kaikki ongelmat heidän avullaan hoidettua.

offerilla ikkunanpesu

Viimeksi nappasin Offerillan laajasta palvelu- ja tuotevalikoimasta lahjakortin mattojen sekä sohvan pesuun. Jo tuolloin maaliskuussa aloin haaveilla myös lahjakortista ikkunoiden pesuun, ja aivan kesäkuun alussa meille talsi kaksi nuorta miestä harjojen sekä lastojen kanssa.

Näiltä herroilta meni reippaat kaksi tuntia vihreän Vihervaaran ikkunoiden pesuun. Upeaa ja kirkasta jälkeä tekivät! Pesivät siinä sivussa myös ikkunapellit sekä kaikkien ikkunoiden ristikot – niitä meidän talossa riittää!

Tiesittekö muuten, että jo entuudestaan varsin hyvillä aleprosenteilla (50-90 prosentin luokkaa) olevista Offerillan kodinhoitopalveluista voi saada myös verotuksessa kotitalousvähennystä? Eipä paljon halvemmaksi näiden palveluiden ostaminen enää käy. Löytyyhän heidän valikoimistaan myös tarjouksia esim. ravintoloihin, elämyksiin sekä kauneushoitolapalveluihin – näiden maksuja ei valitettavasti voi törkätä verotukseen. Heh! Palveluita on kattavasti tarjolla Helsingin lähialueiden, Turun, Tampereen, Jyväskylän sekä Oulun seuduilla.

offerilla ikkunanpesu

Ei olisi kyllä meiltä käynyt vihreän Vihervaaran ikkunoiden pesu parissa tunnissa. Ei ikimaailmassa. Nyt oli kyllä jo ehkä vähän liian hyvää palvelua, ystäväni tuli meille nimittäin juuri samana päivänä kylään, ja kun sain pienen ihmeen päiväunille, joimme terassilla kahvia jätskiä syöden samalla kun nuoret herrat kuurasivat ikkunoita. Siinä sitä juoruiltiin viimeisimpiä juoruja kauniista kesäpäivästä nauttien. Joskus hoitovapaalla tuntuu tosi hyvältä olla!

Tämänkin postauksen yhteydessä olisi kiva arvonta tiedossa! Kommentoi tähän postaukseen, mikä Offerillan diileistä houkuttelisi sinua kesäloman alkaessa eniten. Yli 1300 diilin valikoimaan voit käydä tutustumassa Offerillan nettisivuilla. Kerro kaipaamasi diili minulle kommenttikentässä viimeistään torstaina 14.6.2018 ja olet mukana 40 euron lahjakortin arvonnassa, jonka voit käyttää Offerillan sivuilla mihin tahansa diiliin. Tilaamalla Offerillan uutiskirjeen, saat tuoreeltaan tiedot uusista diileistä suoraan sähköpostiisi. Arvonnan säännöt voi kurkata täältä.

Ja jos teillä olisi tarvetta vaikka nyt heti ikkunanpesulle, niin koodilla longfield10 saatte 10 % alennuksen koko Offerillan valikoimasta.

offerilla ikkunanpesu

35 Comments

Koko perheen tinkimätön suoja aurinkoa vastaan & tuotepaketin arvonta

Posted on by Herra Longfield


Molanooma, herra Longfield täällä.

Kaupallinen yhteistyö P20:n aurinkosuojatuotteiden kanssa. Kampanjan tarkoituksena oli tutustua P20:n aurinkosuojatuotteisiin koko perheen voimin Vigon matkallamme, ja kertoa meidän käyttökokemuksistamme teille lukijoille.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Vigoon ja Espanjan auringon alle lähtiessämme yksi matkan hankalin ja ärsyttävin vaihe oli pakkaaminen. Koska päätimme ottaa Suomesta mukaan pienen ihmeen tarvitsemat ruoat sekä maidot ja vaipat, niitä kun oli kuuleman mukaan ja omienkin kokemuksiemme perusteella toisinaan hankala löytää etelä-Euroopasta – ainakaan sellaisessa muodossa mihin poika on koto-Suomessa tottunut – oli pakkaaminen lähes rakettitieteen veroista taiteilua. Piti laskea miten paljon ruoka- ja maitoannoksia pieni ihme tulisi matkalla tarvitsemaan, kuinka paljon ne tulevat painamaan, miten ne jaotellaan eri laukkuihin siten ettei yhdenkään laukun painoraja ylitä sallittua, ja vieläpä siten että jos joku laukku nyt sattuisi matkalla häviämään, olisi muissa laukuissa vielä kaikkea tarvittavaa edes jonkun verran. Ettei kävisi siten että jonkun laukun mukana vaikka häviäisi sitten kaikki maidot.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Vaikka pakkaaminen oli siis melkoinen savotta, oli silti selvää että mukaan otetaan myös aurinkosuojat koti-Suomesta – vaikka ne sitten veisivätkin taas lisätilaa ja -painoa matkalaukuista. P20-aurinkosuojat piti nimittäin saada ehdottomasti matkalle mukaan, koska ne ovat hemmetin helppokäyttöisiä taaperon kanssa auringossa temmeltäessä, ja ei ollut varmuutta saako niitä Espanjasta käsin hommattua. Nämä möhnät antavat pitkäkestoisen, pakkausten lupausten mukaan jopa 10 tunnin suojan kerralla, joten purkkien kanssa ei tarvitse koko ajan olla häseltämässä. Riittää kun kerran tai korkeintaan pari kertaa päivässä sipaisee tavaraa pienen ihmeen ja oman itsensä iholle. P20-aurinkosuoja kestää myös vedessä käynnin rasvan levityksen jälkeen (pakkauksen mukaan voi käydä 4 kertaa 20 minuutin uintiretkellä ennen kuin rasvaa tarvitsee lisätä) joten voitiin käydä meressä ja uima-altaassa uimassakin ihan vapautuneesti, ilman pelkoa välittömästä palamisesta.

Pieni ihme ei kyllä viiltävän kylmään Atlantin valtamereen uskaltanut uimaan tulla, hänelle riitti varpaiden kastelu sekä hiekkaleikit rannan tuntumassa vaipat jalassa ja aurinkolätsä päässä. Mutta minä toki näytin urheasti mallia pojalleni ja pulahdin hyytävään veteen muina miehinä useamman kerran.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Teimme työviikkoni jälkeen viikonloppuna retken Cies-saarille, jonka Rodasin rannan the Guardian valitsi jokunen vuosi sitten parhaaksi rannaksi koko maailmassa. Huli on luvannut kirjoitella Ciesin saarista teille jokusenkin postauksen, joten ei saarista sen enempää tässä postauksessa. Mutta siis retki sinne tehtiin, ja matkaoppaanamme kulki töiden kautta tutuksi tullut Pablo. Tosin tämä aivan Vigon vieressä asuva espanjalainen nuori herra ei ollut koskaan itse Ciesin saarilla käynyt – ovat kuulemma olleet liian lähellä.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

No Pablo kiinnostui meidän P20-möhnistä retkipäivän aikana ihan toden teolla. Kaveri sattuu olemaan hyvin herkkä palamaan – ei mikään ihan tyypillinen ilmiö etelä-eurooppalaisissa – ja tästä syystä hän on koko pienen ikänsä viettänyt aika tavalla aikaa eri aurinkosuojien kanssa lutratessa. Ciesin saarille lähtiessämme hän alkoi levittämään naamaansa jotain omaa tököttiään, ja Hulin äiti sattui juuri sillä hetkellä ottamaan meistä kuvia. Paikallinen kaveri surkutteli, että nyt ne katsoo sitten Suomessa että kuka toi klovni on, koska hänen naamansa oli aurinkorasvasta vielä ihan valkoinen, hänen käyttämiensä mössöjen kanssa kun kesti aikansa ennen kuin mähnä imeytyi ihoon kunnolla.

Vigo_Galicia_Spain

Elvistelimme sitten näillä omilla huipputeknologiarasvoillamme vähän niinku vitsinä, ja esitelmöin että katopa ku mun suojasta ei jää mitään valkosta maalia naamaan ja kyllä meinaan kestää suojat päällä vaikka tulis hurrikaani ja tsunami yhtä aikaa, mutta hänpä ihan tosissaan kiinnostui ja alkoi tuotteesta kyselemään, ja oli vaikuttunut kun sai kuulla näistä 10 tunnin kestoista ja uintireissuista sun muista. Hän nolosteli sitäkin, että tarvitsee normaalisti vauvoille tarkoitettua 50 suojakertoimen möhnää, ja oli mielissään että silläkin suojakertoimella löytyi P20-tuotetta – on niitä sitten vähän pienemmilläkin kertoimilla, 20 ja 30 taisi kanssa löytyä.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Saarilla ollessamme päätimme lähteä Pablon kanssa ihan kahdestaan tekemään vähän pidempää trekkiä. Matkarattaat eivät oikein soveltuneet tälle reilun 7 kilometrin reitille, joten Huli jäi äitinsä sekä pojan kanssa kiertelemään saarta niiltä osin minne matkarattaiden avulla pääsi. Pablo alkoi trekin puolessa välissä valitella, että nyt alkaa jo tuntua pientä poltetta ja on parasta laittaa lisää aurinkorasvaa – kaivoin sitten omasta repusta P20-mömmöjämme ja annoin Pablon kokeilla niitä omien sekundakamojensa sijaan. Eipä muuten tullut Pablolle sen jälkeen tarvetta aurinkosuojaa enää päivän aikana lisätä, ei vaikka hikoilimme trekin aikana paitamme ja siinä sivussa myös suurilta osin itsemme litimäriksi.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Käytiin myös tosiaan välissä uimassakin – sitä ennen piti kyllä meidän molempien rasvaa taas laitella, mutta ihan vain siksi koska uikkareissa toikkaroidessa auringon armottoman porotuksen alle paljastui uusia iholämmäreitä, jotka piti oitis suojata ennen kuin palaminen tapahtuisi. Ja palamista ei tapahtunut minulla, pienellä ihmeellä, Hulilla, Hulin äidillä eikä myöskään tällä herkästi palavalla nuorella espanjalaisella. Pakkauksen lupaukset pitivät siis ihan käytännön kokeessakin paikkansa.

Vigo_Galicia_Spain

Pienen ihmeen kanssa sitä on eritoten alkanut auringolta suojaamisestakin ottaa selvää, ja ilmeisesti on ihan oikeasti järkevää suojautua auringolta myös itse, ihan täällä Suomenkin auringon alla oleillessa. Ja ainakin tämmöisillä keleillä mitä Suomen alkukesä on meille tänä vuonna tarjonnut! Ei sitä oikein meinaa edes uskoa, että nyt on vasta aivan kesäkuun alku, sillä tuntuu ihan siltä, että kesää olisi kestänyt jo vaikka kuinka kauan.

Vigo_Galicia_SpainVigo_Galicia_Spain

Ja hei! Nyt on taas oikea ilon ja riemun päivä, koska jos jaksat nähdä sen verran vaivaa, että kommentoit tähän postaukseen ja kerrot hieman omista auringonottotavoistasi, osallistut arvontaan jossa voi voittaa noin 46 euron arvoisen P20-aurinkosuojatuotepaketin! Tykkää ja jaa! Av ja yv ja kaikki muutkin vokaalit ja v! Mmm! Kommentoi jo!!

Arvonnan säännöt voit lukea seuraavan linkin takaa. Kommentointiaikaa on viikon verran, eli kommentti tulee jättää viimeistään sunnuntaina 10.6.2018.

Onnea arvontaan ja sormet ristiin, että saamme nauttia vielä pitkään näin upeista keleistä myös Suomessa!

Vigo_Galicia_Spain

 

41 Comments

Vigo Zoo, Espanja

Posted on by Huli

Meille kävi ihan järjetön tuuri kun kävimme jokunen aika sitten Klaus K:n sirkkabrunssilla. Meitä palveli brunssilla mukava englantia puhuva tarjoilijatar, jonka kanssa vaihdoimme muutamat sanat brunssilla. Jaettuani brunssipostauksen blogin Facebook-sivuilla, kilahti inboxiini pian viesti kyseiseltä tarjoilijalta. Hän oli törmännyt postaukseen Facebookissa, selannut sen jälkeen blogiani ja kyseli sitten minulta olemmeko tosiaan piipahtaneet joskus Vigossa. Hän nimittäin on kotoisin tästä espanjalaisesta kaupungista, ja haluaisi kovasti muuttaa sinne joskus takaisin suomalaisen miehensä sekä kahden lapsensa kanssa. Kelatkaa nyt mikä yhteensattuma! Että törmää Klaus K:n brunssilla vigolaiseen naiseen juuri ennen kuin olemme itse lähdössä Vigoon matkalle.

Olemme vaihtaneet Veron kanssa jo useamman viestin, ja hän mm. kertoi meidän toukokuiselle Vigon matkalle kasan vinkkejä missä voisimme pienen pojan kanssa piipahtaa. Yksi hänen vinkeistään oli Vigon eläintarha.

Vigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Vigon eläintarha sijaitsee A Madroa -kukkulan huipulla, noin 250 metrin korkeudessa. Sinne oli autolla varsin hauska matka kiemuraista sekä välistä todella jyrkkää tietä pitkin. Olisi tehnyt mieli pysähtyä jo menomatkalla ottamaan maisemista kuvia, mutta päätimme jäädä nappaamaan niitä vasta tulomatkalla, jos eläintarhalta ei hienoja maisemia jostain syystä näkisikään.

Eipä tarvinnut tulomatkalla paljon kuvauspysähdyksiä tehdä, sen verran hulppeat maisemat avautuivat eläintarhan sisääntulon vieressä olevalta näköalapaikalta. Sieltä käsin voi ihailla koko Vigon vuonoa (Ria de Vigo) yhdeltä katsomalta. Toisessa suunnassa siintää upeat Ciesin saaret ja toisessa päässä Rande-silta, jota pitkin herra Longfield körötteli joka päivä töihin. Rande-silta on reilut 1,5 kilometriä pitkä, ja sen kaapelit yltävät 148 metrin korkeuteen. Kyseessä on siis varsin iso silta, ja sen erottaa selkeästi jo lentokoneesta.

Vigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Herra Longfield ihmetteli miten kukaan hänen työpaikaltaan ei ollut hänelle vuosien saatossa eläintarhasta maininnut – paikka vakuutti nimittäin meidät sen verran vahvasti jo ihan niiden maisemien vuoksi. Hän kertoi eläintarhasta seuraavana päivänä töissä, muutama tyyppi ei ollut koko eläintarhasta edes kuullut (liekö olleet lapsettomia), jokunen oli käynyt siellä kouluaikoina retkellä (siis tosi monta vuotta sitten) ja erään vanhin lapsi oli juuri menossa sinne samaisen viikon perjantaina luokkaretkelle.

Vigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Maisemista kukaan ei sanonut juuri mitään, ehkä Vigon lähettyvillä asuvat ihmiset ovat jylhiin vuoriin sekä turkoosinsinisiin merimaisemiin jo niin tottuneita, etteivät osaa enää katsoa niitä haltioitunein silmin. Täällä Suomessa samaiset tyypit varmasti räpsisivät muistikortit täyteen kuvia Senaatintorilta, Töölönlahdelta, Eduskuntatalolta sekä Suomenlinnasta, samalla kun me paikalliset hymähtelisimme, että mitä noissakin nyt on kuvaamista.

Vigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Vigon eläintarha on aika pieni. Sellainen söpö, rauhallinen sekä helposti haltuunotettava lapsiperheiden kohde. Veron mukaan eläintarhassa olevat eläimet ovat kaikki jotenkin loukkaantuneita ja ovat siksi eläintarhassa koska eivät luonnossa enää pärjäisi. En ole aivan varma onko kaikki eläintarhan eläimet ns. pelastettuja (oma espanjantaitoni ei riitä ihan niin syvään tutkimiseen Vigo Zoon nettisivuilta), mutta osassa aitauksia oli kyllä mm. röntgenkuvia eläinten jaloista, ja sen lisäksi osa linnuista ei kyennyt siipirikkojen takia lentämään.

Vigo Zoo, Galicia, Spain

Eläintarhan sisääntulon yhteydessä on myös varsin isot leikkipuistot hienoine leikkimökkeineen sekä kiipeilytelineineen. Tämmöisiä hei Suomeenkin! Meidän asuinalueen lähipuisto on esimerkiksi ehkä ankein koskaan, jäätävästi tyhjää tilaa ja sitten siellä on pari keinua, hiekkalaatikko sekä liukumäki. Tosin juuri taisi eräs kotiäitikaveri sanoa, että leikkipuistossa on joku remppa menossa, ehkä sinne nyt tulee edes vähän uusia juttua lasten (ja lastenmielisten) iloksi.

taaperon kanssa matkustusVigo Zoo, Galicia, SpainVigo Zoo, Galicia, Spain

Pieni ihme piti eläintarhasta paljon. Toki hän ei ollut meidän aikuisten kanssa yhtä innoissaan upeista maisemista, kahdesta komeasta tiikeristä, suuresta karhusta taikka hassusta aasista joka päästi oikein mahtavat ääntelyt. Hänestä parasta olivat suuret kalat jotka uiskentelivat tiikerien aitauksessa, lampaita puskeva pässi, laamojen huvittavat naamat sekä leikkipuisto noin kokonaisuutena. Niin ja tietenkin eläintarhan kahvilan pitäjältä saadut naksut.

Eläintarha tarjosi siis meille kaikille jotain uutta ja ihmeellistä. Sitähän voi pitää silloin varsin onnistuneena retkikohteena!

Vigo Zoo, Galicia, Spain

No comments yet

Ilmakuivattuun kinkkuun kääritty possurulla

Posted on by Huli

Lapsi on saatu nukkumaan. Vanhempien yhteinen aika voi alkaa. Ehkä koko päivän paras hetki, vaikka niitä upeita hetkiä mahtuu toki päivään myös pienen ihmeen ollessa hereillä. Mutta jotenkin se hetki kun lastenhuone hiljenee, on illasta iltaan yhtä ihana. Olo rentoutuu, päivä on saatu pakettiin ja voi rauhassa tehdä ihan omia juttuja jokusen tunnin ajan ennen kuin käpertyy sänkyyn nukkumaan – mikäli nukutussessio on edennyt kivasti.

possurulla

Mun omaan iltafiilikseen vaikuttaa tosi paljon se, miten nukutus menee. Meillä on ollut alusta asti vaikeuksia erityisesti nukahtamisen kanssa – ne ovat olleet ajoittain raivokkaita, pitkiä sekä itkuisia hetkiä koko perheelle. Jos kaikki menee iltatoimien jälkeen päin prinkkalaa, kiehun raivosta kun lapsi on viimein saatu nukahtamaan (esimerkiksi perjantaina siihen meni 2,5 tuntia ja viskoin makuuhuoneemme tyynyjä koko episodin jälkeen pitkin seiniä itkien villisti). Näiden iltojen jälkeen olen täysin toimintakyvytön ja painun pehkuihin samantien.

Mutta kun kaikki etenee hieman paremmin, on olo tosi kevyt ja onnellinen. Näitäkin iltoja vihreään Vihervaaraan mahtuu koko ajan vain enemmän, jokusen vuoden päästä noita toisenlaisia on varmasti hurjan paljon vähemmän kuin onnistuneita nukahtamishetkiä. Kaikki hyvä aikanaan.

possurullapossurulla

Ne onnistuneimmat illat pitävät yleensä sisällään rauhallista oleskelua miehen kanssa, hyvää ruokaa, Netflixiä taikka sitten ihan vain to do -listan asioiden tekemistä. Niitä on viime aikoina ollut erityisesti pihalla sekä puutarhassa.

Joku aika sitten hoidin pienen ihmeen iltarumbat kokonaan itse samalla kun herra Longfield hääräsi keittiössä. Tuona iltana kaikki meni lastenhuoneessakin tosi mallikkaasti ja sieltä marssi hymyilevä äiti kohti valmista ruokapöytää.

Mitä ihanaa me sitten syötiin kaikessa rauhassa? No maukasta ilmakuivattuun kinkkuun käärittyä possua. Nam nam!

possurulla

Ilmakuivattuun kinkkuun kääritty possurulla

4 annosta

  • yksi pitkula pötkäle porsaan sisäfilettä
  • 1-2 pkt ilmakuivattua kinkkua
  • kuivattuja (taikka tuoreita) salvian lehtiä
  • rouhittua mustapippuria
  • oliiviöljyä

Kastike

  • 0,5 dl valkoviiniä
  • 2 kpl salottisipulia
  • 2 dl kanalientä
  • 1 rkl kokojyväsinappia
  • 1 tl Dijon-sinappia
  • 2 rkl silputtuja tuoreita salvian lehtiä (kuivattuja ei tarvitse ihan yhtä paljon)
  • 0,5 dl (ruoka)kermaa
  • rouhittua mustapippuria
  • suolaa

Lisäksi jotain pakastealtaan perunoita, saa myös keittää normaaleja pottuja.

1. Kuumenna uuni 220 asteeseen.

2. Poista porsaan sisäfileestä suurimmat rasvapaakut. Aseta lihapötkäle uunivuokaan siten, että käännät pötkäleen ohuemman pään paksumman osan alle. Tämä siitä syystä, ettei ohut lihakaistale kuivu uunissa liikaa.

3. Asettele kuivat taikka tuoreet salvian lehdet possurullan päälle. Asettele lehdet jonossa lihan päälle päästä päähän. Ripottele päälle rouhittua mustapippuria (älä lisää suolaa, sillä ilmakuivattu kinkku sisältää tarpeeksi suolaa). Kierrä yhden salvianlehden päälle aina yksi siivu ilmakuivattua kinkkua. Etene näin koko possurulla päästä päähän, älä jätä possua yhtään näkyviin vaan peitä koko liha ilmakuivatulla kinkulla. Voitele possurulla kevyesti öljyllä.

4. Aseta possurullaan lämpömittari ja paista uunin keskitasolla kunnes lihan sisälämpötila näyttää 65 astetta. Tämä vie noin 25 minuuttia. Vaihda uuniin grillivastukset päälle ja nosta possurulla ylemmälle tasolle uunissa. Jatka paistamista grillivastusten alla niin kauan kunnes ilmakuivattu kinkku on rapsakkaa sekä saanut kauniin värityksen ylleen. Ota vuoka pois uunista, nosta liha sivuun (folion sisään) ja anna vetäytyä ennen tarjoilua ainakin viisi minuuttia.

5. Nosta liedelle kattila, ja riivi sekä raavi uunivuoan pohjalta kaikki sieltä irtoava kattilan pohjalle. Lisää sekaan valkoviini sekä silputtu salottisipuli. Keitä puuhaarukalla sekoittaen kunnes sipuli on pehmentynyt ja sen väritys alkaa olla kullankeltainen.

6. Lisää sekaan kanaliemi, sinapit, salvian lehdet sekä kerma. Keittele hiljalleen niin kauan, että kastikkeesta on haihtunut noin 1/3 osa. Mausta lopuksi mustapippurilla sekä suolalla. Tarjoile possurullan sekä perunoiden kera.

possurulla

2 Comments

Jestas mitkä kesämuumit & 20 % alekoodi

Posted on by Huli

Aika moni meillä käyneistä vieraista on päässyt (joutunut) tutkimaan sekä ihmettelemään pienen ihmeen vaatevarastoja. Kyseiset varastot ovat aika muhkeat, ja mielelläni niitä aina kaikille esittelen. Olen edelleen täysin koukussa lastenvaatteisiin, ja ainakin herra Longfield toivoo varmasti päivin ja öin, että hänen vaimonsa keksisi mahdollisimman pian tämän hulluuden tilalle jonkun uuden mielenkiinnon kohteen.

martinex muumi vigo

Olen mestari koluamaan verkkokaupat, alennusmyynnit, outletit sekä kirppikset lastenvaatteiden osalta. Hurjan harvoin teen (enää) hutiostoksia, ja jos en ihan liikaa valehtele, niin yksikään ostamani vaate ei ole jäänyt käyttämättä.

Tässä reilun vuoden aikana on tullut testattua pienen ihmeen päällä useita merkkejä – merkittömiä sekä merkkivaatteita. Jyvät on erotettu akanoista (olipa muuten ihan pakko tarkistaa mitä akana edes tarkoittaa. Wikipedia osasi sen kertoa: Jyvästä ennen jauhamista erotetut kuoriosat ovat leseitä ja jyvästä viljaa puitaessa irronneet suomut akanoita.), ja suosikkivaatemerkit ovat jokseenkin selvillä.

Lastenvaatteilla (sisävaatteista puhuttaessa) pitää omasta mielestäni olla merkistä riippumatta seuraavia ominaisuuksia – niiden pitää olla istuvia, joustavia, värikkäitä, omaa silmää miellyttäviä (niin kauan kuin äiti saa vielä päättää mitä pojalle puetaan päälle), värinsä pesussa pitäviä, kestäviä, luonnonkuiduista valmistettuja, nyppäämättömiä sekä helposti pestäviä. Näiden lisäksi arvostan suuresti kotimaisuutta, luomupuuvillaa sekä GOTS- että Öko-Tex-standardeja.

martinex muumi

En voi valehdella ja kertoa teille, että tutkin vaatteiden eettisyyttä sekä vastuullisuutta silmä kovana, mutta olen näistä asioista tietoinen ja pyrin tekemään koko ajan parempia valintoja. Liian suurta numeroa en tästä asiasta kuitenkaan tee. Noin pääpiirteissään voin kuitenkin sanoa, etten osta pojalle (tai muulle perheelle) vaatetta jossa on akryylia taikka jonka pesulapuissa lukee Made in Bangladesh. Tämän maan vaateteollisuudesta taikka tehtaista minulla ei ole tarpeeksi tietoa, joten olen tullut siihen tulokseen, että on helpompi olla ostamatta niitä ollenkaan. Ihan varmasti pojan vaatekaapista Bangladeshissäkin tehtyjä vaatteita silti jokunen löytyy, mutta kuten sanoin, noin pääpirteissään niitä ei meille osteta. Akryylia ei löydy yhtään. Sen voin taata.

Onneksi vaatemarkkinoille on saatu näitä mystisiä kirjainyhdistelmiä, joita myös standardeiksi sekä sertifikaateiksi kutsutaan. Ne auttavat tämmöistä vähän laiskaa kuluttajaa tekemään parempia valintoja ilman, että asiaan pitää itse perehtyä aivan valtavan paljon.

martinex muumi vigomartinex muumi vigo

Jos palataan vielä hetkeksi niihin reilun vuoden aikana löydettyihin lempparivaatemerkkeihin, niin yksi niistä on Martinexin Muumi-vaatteet. Martinex on tässä kesän kynnyksellä tuonut varsin ponnekkaasti esille heidän vastuullista otettaan vaateteollisuudessa. Hyvä Martinex! Lastenvaatteiden valmistuksen osalta Martinex kertoo turvallisuuden, ekologisuuden sekä vastuullisuuden olevan heille ensisijaisen tärkeitä asioita.

Martinexin käyttämillä tehtailla sekä materiaaleilla on juuri näitä aiemmin mainitsemiani mystisiä kirjainyhdistelmiä, joihin me kuluttajat voimme luottaa. Tehtaista löytyy BSCI-sertifikoituja tehtaita, REACH-asetus määrittää tuotetoimittajien vastuullista toimintaa, Öko Tex –sertifikaatti on käytössä, vauvan- ja lastenvaatteissa käytetään ekologista luomupuuvillaa ja näiden lisäksi yritys tekee jatkuvasti töitä sen eteen, että se voisi tarjota kuluttajille mahdollisimman ekologisesti ja ympäristöä säästäen tuotettuja vaatteita. Lisää Martinexin vastuullisuudesta voit lukea tämän linkin takaa.

martinex muumi

No mutta sitten niihin ihaniin kesämuumeihin! Viime syyskuussa esittelin teille Martinexin syysmallistoa, ja tässä postauksessa näette jokusen tämän kesän malliston helmistä. Mitenkään en saanut kaikkia postin tuomia ihanuuksia kuvattua, mutta ne vilahtivat kyllä ennen meidän Espanjan matkaa Instan puolella, toivottavasti bongasitte niitä sieltä.

Olin tosi iloinen, että tässä kesämallistossa sai useampaa printtiä sekä ylä- että alaosana. Tästä joskus Martinexille laitoin jopa palautetta, sillä olen aika huono yhdistämään pojalle erilaisia kuoseja. Niinpä olen päätynyt siihen tilanteeseen, että ostan lähes aina koko setin samaa kuosia/sarjaa. Tällä varmistan sen, ettei esim. jokin kirjava/värikäs body jää kaapin perukoille vain siitä syystä, ettei minulla ole sen kanssa sopivaa alaosaa.

martinex muumi vigomartinex muumi vigo

Espanjaan lähti tosiaan iso kasa uusia kesämuumeja mukaan. Kotiin jäi odottamaan Suomen kesää ainoastaan Haisuli t-paita. Otin teepparin koossa 92, ja se on vielä sen verran iso, että sai tosiaan jäädä odottamaan Suomen elokuisia helteitä.

Mitäs söpöjä Muumi-vaatteita pienellä ihmeellä Vigossa sekä Pontevedrassa sitten nähtiin? No Pulahdus- sekä Paratiisi-kuosia! Niin ja puna-valkoraidallinen uikkari.

martinex muumi vigomartinex muumi vigo

Pulahdus-kuosiin ihastuin suuresti, ja kuinka täydellisesti se meidän sinisilmäiselle pellavapäälle sopikaan. Jestas sentään! Pieneltä ihmeeltä löytyy Pulahdus-kuosia koossa 86 bodyna, housuina sekä lyhythihaisena shortsiasuna. Matsku on pehmeää sekä joustavaa luomupuuvillaa, värit ovat pysyneet nyt ehkä kolmen-neljän pesun jälkeen tosi hyvin eikä kutistumista tapahtunut ensimmäisessä pesussa juurikaan.

martinex muumi vigo

Paratiisi-kuosista kaikille tulee varmasti ensimmäisenä mieleen tytöt, mutta mepäs tilattiin sitä koko setti meidän pojalle! Keltaisella pohjalla olevan kuosin seasta voi löytää myös mustan velmuilevan Haisulin, joten se passaa jo ihan siitäkin syytä tosi mahtavasti myös pojille!

martinex muumi vigomartinex muumi vigo

Pienellä ihmeellä on Paratiisi-kuosista käytössä koon 86 housut (huom! housuja on saatavilla myös isommille lapsille koosta 92 cm alkaen) sekä body. Pulahdus-kuosin tapaan myös nämä Paratiisi-kuosin vaatteet ovat ihan tautisen pehmeitä, eikä vahva väritys taikka suuret printit kovenna kankaan pintaa yhtään. Värit ovat lisäksi pysyneet kirkkaina useammankin pesun jälkeen.

Yleisesti ottaen Martinexin Muumi-vaatteet vastaavat hyvin kokoaan, ollen ehkä enemmänkin reilua kuin naftia mitoitusta. Meidän poika on nyt ehkä vähän päälle 80 cm ja hän käyttää Martinexin Muumi-vaatteista sekä kokoa 80 että 86.

martinex muumi vigo

Vigossa päästiin nauttimaan aurinkoisista sekä lämpimistä alkukesän päivistä. Vigo sijaitsee kuitenkin Atlantin kylmällä puolella, joten mereltä vienosti puhaltelevan tuulen ansiosta muutamina päivinä taaperolle oli täysin oikea päätös vetää päälle pitkää hihaa sekä pitkää lahjetta. Eräänä kuumana päivänä ei merituuli tuonut helpotusta, ja silloin vaihdoimme äitini ja pojan kanssa uikkarit päälle, ja suuntasimme naapurihotellin kattouima-altaalle uimaan.

martinex muumi vigo

Sielläkös tämä puna-valkoraidalliseen Muumi-uikkariin sonnustautunut pieni mies sai osakseen aivan valtavasti ihasteluja. Mutta mikäs ihme se nyt, katsokaa nyt tuota simmaria! Brittituristit lässyttivät lähes kilpaa pojallemme ja sekös pientä hurmuria hymyilytti. Pojatkin tykkäävät saada huomiota! Ja kuinka tärkeää onkin muistaa kehua myös poikia – heidän vaatteitaan sekä ulkonäköään. Pojat ovat kehut ansainneet ihan siinä missä tytötkin.

taaperon kanssa matkustus

Annoin viime syksynä Martinexin kautta saamani Muumi-vaatteet eteenpäin sen jälkeen kun ne kävivät meidän pojalle pieniksi. Vein ne neuvolamme vaatepisteelle, josta vaateapua tarvitsevat perheet voivat vauvan- sekä lastenvaatteita ottaa ilmaiseksi mukaansa. Vaatteiden kierrätys on iso osa niiden ekologisuutta! Näin pienten lasten vaatteet eivät (vielä) ehdi kulua juurikaan puhki, joten ne kannattaa ehdottomasti kierrättää eteenpäin – myydä kirpputoreilla taikka antaa eteenpäin. Ottajia löytyy varmasti lähipiiristä, ystävistä tai vaikkapa niistä neuvolan asiakkaista. Ison läjän käytettyjä lastenvaatteita olen viime kuukausien aikana kiikuttanut myös HOPElle.

martinex muumi vigo

Martinex tarjoaa teille lukijoille 20 % alennuksen heidän valikoimastaan aina 3.6.2018 asti. Edun saa voimaan koodilla HULI20, se tulee syöttää ostokorissa alennuskoodit-kohtaan. Iloisia ja värikkäitä ostoshetkiä!

Yhteistyössä Martinex

No comments yet

Taaperon iloiset hetket Espanjassa

Posted on by Huli

Olipahan onnistunut reissu!

taaperon kanssa matkustus

Jännitin niin kovin ennen matkaa lentoja, mutta ihan turhaahan se oli. Lennot sujuivat Madridiin sekä sieltä Vigoon varsin mallikkaasti. Virikkeitä kyllä piti olla ja touhua riitti, mutta taaperon korvat eivät kipeytyneet ja vasta tulomatkalla pieni ihme sai pienen väsykiukkukohtauksen ennen kuin nukahti syliini.

Onhan se hieman erilaista matkustaa vilkkaan taaperon kanssa, mutta siitäkin selviää kun varustautuu lennoille hyvin ja ainakin yrittää astella koneeseen astetta rennommalla fiiliksellä.

taaperon kanssa matkustus

Vaikka pieni ihme ei näistä ensimmäisten vuosien matkoistaan tule isona mitään muistamaan, uskon silti vahvasti, että kaikki kokemukset, uudet ärsykkeet aisteille sekä sopeutuminen erilaisiin tilanteisiin auttavat pientä poikaa kasvamaan aikanaan vahvemmaksi, varmemmaksi sekä itsenäisemmäksi pojaksi, mieheksi, isäksi, vaariksi jne.

taaperon kanssa matkustus

Ilman että mietin reissua ja sen tapahtumia mitenkään erityisen tarkasti, päätin koota tähän postaukseen spontaanisti reissun sellaiset hetket, joissa koin pienen ihmeen aistivan sekä kokevan jotain uutta. Jotain sellaista mitä emme välttämättä pystyisi hänelle kotioloissa tarjoamaan. Ei nämä asiat yhtään sen kummempia ole kokea Suomessa tai Espanjassa tai missä vain, mutta nämä nyt olivat meidän taaperolle matkan aikana eteen tulleita uusia juttuja ja niiden aikana pystyin itse aistimaan, että lapsi on onnellinen kaiken uuden ja ihmeellisen edessä.

taaperon kanssa matkustus

Lentokentän omituiset kulkuvälineet

Lentokentän suurista ikkunoista pieni ihme pystyi tarkkailemaan vaikka minkämoisia kulkuvälineitä. Suurien lentokoneiden lisäksi ihastuneita kiljahduksia sekä ärähtelyjä aiheuttivat trukit, lentokenttäbussit, kiitorata-alueella hurjastelevat autot, matkalaukkuautot sekä omituiset kulkuvälineet, jotka kuljettivat mukanaan portaita, joilla pääsee lentokoneista ulos. Pojat on poikia, ei siitä mihinkään pääse.

Pallomeri

Madridin lentokentällä on tosi iso leikkialue lapsien käyttöön. Samaisella alueella on myös pimeä huone täynnä pinnasänkyjä sekä isot pesutilat lapsille. Viime elokuun reissulla oleilimme samassa tilassa mutta vain siellä pimeässä huoneessa, pääsin sinne imettämään pientä ihmettä kaikessa rauhassa. Nyt kun pienestä vauvasta on kasvanut taapero, pääsimme testaamaan myös leikkialueen. Leikkialueen suurin hitti oli isohko ja yllättävän syvä pallomeri, jonne uppouduimme lopulta koko perheen voimin.

Pulut sekä lokit

Madridissa, Vigossa, Pontevedrassa, Santiago de Compostelassa sekä Portugalin puolella Caminhan kaupungissa oli paljon puluja sekä lokkeja. Kaupunkien aukioilla parveili erityisen paljon puluja, ja jestas kun niitä oli mukava jahdata. Pieni ihme jaksoi juosta lintujen perässä tosi pitkiä aikoja. Ähinä vaan kuului kun taapero mennä metkotti pulujen perässä sormi tiukasti uusia tuttavuuksia osoitellen. Harmittavasti poika ei yhtään lintua ennättänyt kiinni saada.

Lokkeja katseltiin enemmän matkarattaiden kyydistä. Mummu heitteli muutamalle lokille leipääkin ja se vasta kummallista olikin. Me aikuiset matkittiin lokkien ääntä sekä siipien heilutusta pitkin koko reissua. Se jaksoi hymyilyttää sekä naurattaa poikaa koko matkan ajan.

taaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustus

Aamupalan jälkeiset jaloitteluhetket

Viikonloppuja lukuunottamatta kävimme syömässä aamupalaa äitini sekä pojan kanssa. Herra Longfield lähti töihin sen verran aikaisin, ettemme olisi millään ehtineet työpäivisin hänen kanssaan aamupalalle. Meille tuli äitini kanssa heti ensimmäisestä päivästä alkaen tavaksi mennä nauttimaan viimeinen kahvikuppi hedelmäpalojen kera hotellin kattoterassille. Kattoterassi oli kompakti ja ennen kaikkea suljettu tila, joten taapero saattoi juoksennella siellä ihan vapaasti. Tepasteluhetket venyivät usein melkein tunnin mittaisiksi. Suunnittelimme päivän ohjelmaa, nautimme aamupäivän auringosta ja annoimme pienen ihmeen kuluttaa energiaa ennen kuin törkkäisimme hänet matkarattaisiin istumaan.

Kattoterassilla pieni ihme tepasteli varsin onnellisena. Terassilla oli lämmin, sieltä saattoi ihmetellä lokkeja, pöllökoristetta sekä palmuja ja muutamia koristekasveja. Niin ja kiipeillä löhönurkkauksen sohvilla. Jaloitteluhetken jälkeen pieni mies jaksoi istua kiltisti matkarattaissa vaikka kuinka kauan ennen seuraavaa tepasteluhetkeä.

Eläintarha

Vigon eläintarha oli ihastuttava! Kerron siitä tarkemmin omassa postauksessakin hieman myöhemmin. Eläintarhassa poika oli niin hyvillään useita kertoja. Isot kalat tiikeriaitauksen altaassa olivat t o d e l l a jännittäviä – niille ähistiin aivan villinä. Me aikuiset yritimme näyttää pojalle kahta komeaa tiikeriä, mutta ei – kalat olivat paljon mielenkiintoisempia.

Ihan kunnon räkätysnaurut saatiin aikaan lampaiden aitauksen luona. Syötimme lampaille ruohoa, kun paikalle saapui kaksi isoa pässiä, jotka puskivat komeilla sarvillaan pienemmät lampaat sivuun ruohoapajilta. Tämäkös se vasta pientä ihmettä nauratti! Aina kun jompikumpi pässeistä puski sarvillaan toisia lampaita tai kopautti päällään aitaa, poika räkätti innoissaan.

Laamat olivat pojasta myös varsin lystikkäitä, niiden hassuille naamoille jaksettiin kikattaa pitkään.

taaperon kanssa matkustus

Uimarantojen hiekka

Ollaan mietitty jo tovi kannattaako meidän hommata jo täksi kesäksi pihaan hiekkalaatikko. Reissun jälkeen päätös on selvä, hiekkalaatikko on saatava. Ei sitä voi näin aikuisena käsittää miten upeaa hiekka voi pienestä lapsesta olla. Sitä kaavittiin, heiteltiin, viskottiin, syötiin, laitettiin ämpäriin sekä lippalakkiin, kauhottiin kaksin käsin housut ja taskut täyteen. Ja kun oli pakko lopettaa ja jatkaa matkaa eteenpäin, tuli raivokiukut.

taaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustus

Simpukat

Simpukoita pieni ihme ei ollut ennen nähnyt. Hän oli aivan ihmeissään kun Ciesin saarilla niitä rannalta löysimme. Voi sitä kulmien kohottelua kun poika tutki vaaleanpunaista simpukkaa täysin haltioituneena. Tuo simpukka (sekä pari muuta) oli pakko pakata matkamuistoksi kotiin.

Erilaiset kävelyalustat

Oli hauska seurata kuinka innoissaan poika oli kävellessään erilaisilla alustoilla. Pehmeässä rantahiekassa hän ei oikein ensin osannut edes askeleita ottaa kunnes tajusi jujun. Sitten oli pehmeä nurmikko sekä puinen terassi, josta pieni ihme oli hiekan jälkeen eniten innoissaan. Vigon satama-alue on lähes kokonaan puisen boardwalkin reunustama. Osa laudoista oli hieman irrallaan, lautojen välistä kasvoi pieniä kukkia ja jotkut nauloista törrötti vähän koholla. Onhan siinä lapselle jo aika paljon tutkittavaa. Varsin hassua oli katsella kun poika oikein tamppasi lautoja jalkojensa alle tuntien varmasti miten laudat vähän joustivat.

taaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustus

Koirat

Horatio on pienelle ihmeelle niin tärkeä otus. Reissussa jokainen koira sai osakseen hymyn, sormella osoittamisen sekä söpön äännähdyksen. Se oli söpöä.

Keinut

Keinuissa ollaan kiikuttu Suomessakin, mutta silti kipusimme jokaisen leikkipuiston keinuun joka vain vastaan tuli. Mentiin myös yhdessä hämähäkkikeinuun kiikkumaan. Komeimmat maisemat olivat Bouzasissa, jossa keinuista sai ihailla täydellistä maisemaa merelle. Maisemista ei pieni ihme toki tajunnut mitään, mutta me aikuiset kyllä tajuttiin!

taaperon kanssa matkustus

Kiipeäminen

Tämä uusi taito opittiin reissulla. Pieni ihme oppi kiipeämään ihan itse portaalle. Alastuloa pitää treenata vielä joku tovi kotona, mutta kyllä oli ylpeä ja muikea poika kun pääsi ”suorin jaloin” kapuamaan esim. kiviportaiden päälle. Todella söpöä seurattavaa oli toisen ähellys ja reisitreeni! Ja totisesti se onnistumisen riemu oli meistä kaikista ihan käsin kosketeltavaa.

taaperon kanssa matkustus

Uiminen

Uiminenkaan ei ole meidän taaperolle uusi juttu. Olemme käyneet viime kesästä asti vauvauinnissa, ja pieni ihme nauttii uimisesta kovasti. Porealtaissa emme olleet ennen päässeet käymään, mutta nyt on sekin testattu! Porealtaat olivatkin tosi kiva juttu, pieni ihme pääsi jopa vähän kävelemään niissä ilman, että pidän hänestä koko ajan kiinni. Kyllä oli muikea poika allasalueella! Huomiotakin hän herätti varsin paljon ylisöpössä punaisessa Muumi-uikkarissaan. Jestas mikä söpöläinen!

taaperon kanssa matkustus

Meri

Meren aaltoja poika katseli tarkkaan. Hän osoitti merta tiukasti ja katsoi minuun käskien ”anna, anna, anna”. Hän olisi halunnut päästä mereen laiturilta. Mutta eihän se toki passannut, vaan piti odottaa retkipäivää Cies-saarille. Kun meri sitten oli ihan siinä varpaiden edessä, otti poika reippaasti askeleen kohti tuntematonta ja sitten kylmä Atlantin valtameri osui jalkoihin. Naama vääntyi ihan nurinkurin, mutta itkua ei tullut. Mutta se riitti, talviturkkia vaippahousu ei sentään heittänyt Cies-saaren kauniilla rannalla. Ciesin saarista on tulossa blogiin myös oma postaus jossain välissä.

taaperon kanssa matkustustaaperon kanssa matkustus

Autot, bussit, rekat, moottoripyörät sekä skootterit

Pojat. Kaikki nämä hökötykset olivat vain niin siistejä. Erityisesti bussit sekä motskarit ovat tällä hetkellä tosi kova juttu.

Puut sekä palmut

Pieni ihme osaa neljä sanaa: äiti, isi, anna ja puu. Hän myös ymmärtää näiden sanojen merkityksen ja osoitteli innoissaan useita puita kun reissasimme rattailla siellä täällä. Matkarattaiden uumenista kuului pitkin päivää ”puu, puu, puu, puu” samalla kun sormi viittoili palmuihin sekä muihin puihin joita vastaan tuli.

taaperon kanssa matkustus

Lepertelevät espanjalaiset, aasialaiset ja kaikki muutkin

Viime elokuussa pellavapäinen viisikuukautinen sai Vigossa osakseen valtavasti huomiota. Ja niin sai edelleen. Pojan kiharoita hiuksia, suuria sinisiä silmiä sekä veikeää hymyä kehuttiin päivittäin, ja lentokoneessa eräs aasialainen nainen toi pienen ihmeen toljotteluista ja temppuiluista ihastuneena pojalle origamilinnun. Mutta kyllä osaa pieni ihmekin nykyään lirkutella ihmisille takaisin – vieno hymy, silkosilmät sekä vastustamattoman kauniit silmät kertoivat meille vanhemmille, että poika oli tosiaan haltioissaan saamastaan huomiosta. Toisinaan hän jopa vilkutteli tuntemattomille omatoimisesti ja oli kovasti mielissään kun hänelle vilkutettiin takaisin. Reippaasti hän myös taapersi muutamien nuorten naisten luokse, nosti heidän hameenhelmaa ylös ja lähti pois. Että näin!

taaperon kanssa matkustus

Oletko sinä huomannut pienissä matkakumppaneissa jotain hassuja ilon- sekä onnenhetkiä? Sellaisia joista ei välttämättä enää isona osaa niin isoa iloa ottaa irti?

No comments yet

Yksivuotisjuhlien tarjottavat

Posted on by Huli

Pienen ihmeen yksivuotissynttärit saatiin juhlittua varsin onnistuneesti maaliskuun lopussa, ja sen jälkeen vauvavuotta on muisteltu blogissa muutamienkin postausten avulla.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Nyt kun malja on nostettu yksivuotiaalle, juhlahumusta on selvitty, yksivuotiskuvia on ihasteltu, vauvavuoden parhaat muistot on paketoitu blogiin ja vauvavuoden turhakkeet sekä hyödykkeet on listattu, voitaisiin kääntää katseeet vielä hetkeksi yksivuotissynttäreihin – tarkemmin sanottuna yksivuotisjuhlien tarjottaviin.

Yksivuotissynttärien ruokapuolta miettiessämme päätimme heti alkuun toteuttaa tarjoilut meidän uudella mahtavalla motolla: helppous edellä.

Herkullista, kaunista, riittoisaa sekä juhlavaa tarjottavaa on täysin mahdollista saada myös helpolla. Ja helposta me nykyään tykätään! Eikä helpolla tarkoita tässä yhteydessä sitä, että tilataan kaikki valmiina Stockan Herkusta, vaan sitä että saadaan hyvää ja halpaa helposti.

alkoholiton kuohuviini

Päätimme jo alkumetreillä ulkoistaa kakun osaaviin käsiin. Eräs mammakaveri tilasi oman tyttärensä yksivuotisjuhliin komean kakun Say It With a Caken kautta ja nähtyäni kakusta kuvan, oli päätös meidänkin kakun osalta tehty. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt pyytää kakun teemaksi pääsiäinen, mutta varausta tehdessäni meidän teemana oli vielä metsä, joten sillä siis mentiin. Koti oli tosin koristeltu varsin pääsiäismäisesti, joten värikäs kakku olisi passannut juhlien teemaan paremmin. Mutta komea oli metsäinen kakkukin! Ja niin ihanan suklainen. Voi nam!

say it with a cake

Ennen kakkua tarjolla oli toki suolaiset purtavat. Niiden kanssa jouduimme istumaan jokusena iltana pienen ihmeen nukkumaanmenon jälkeen alas ja tekemään useammankin listan.

Helppoa ja hyvää piti keksiä.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Salaattia on aina kiva olla tarjolla, ja niinpä teimme juhliin kaksi satsia meidän luottosalaattia. Maalaiskanasalaatti on toiminut jo vuosien ajan meidän lempparina, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Tämä salaatti on nopea ja helppo tehdä – se pitää sisällään vain muutaman raaka-aineen ja maistuu lisäksi lähes kaikille. Kehuja se on kerännyt jokaisissa kekkereissä joissa sitä on tarjolla ollut.

Maalaiskanasalaatti

  • tarvitsemasi määrä erilaisia salaatteja
  • 1 pussi valkosipulikrutonkeja
  • 1 grillikana
  • iso loraus valmista salaatinkastiketta (esim. Newman’s Ownin Parmesan & Roasted Garlic -kastiketta)
  • 1 pkt parmesaania raastettuna
  • reippaasti rouhittua mustapippuria

1. Raavi ja revi grillattu broileri pieniksi annospaloiksi (tämän voi tehdä jo edellisenä päivänä valmiiksi, säilö broiskun palat jääkaapissa)

2. Yhdistä salaattiseokseen salaatinkastike ja kumoa seos tarjoilukulhoon.

3. Lisää sekaan krutongit ja sopiviksi suupaloiksi pilkottu grillibroileri.

4. Mausta mustapippurilla ja viimeistele parmesaanilastuilla.

yksivuotisjuhlat

Meidän perheen ykkösherkku juhlissa on äitini tekemät jauhelihapasteijat. On ihan sama kuinka monta pellillistä äitini niitä tekee, joka ikinen pasteija syödään. Aina. Tosin pienen ihmeen synttäreillä tarjoiluastian pohjalle jäi yksi pasteija, minä tosin sen söin juhlien loppusuoralla, joten kyllä ne kaikki taas syötiin vaikka aikamoisen kasan äiti oli pasteijoita tehnyt.

Äidin jauhelipasteijat kuuluvat ensi sijaisesti jouluun, mutta niitä popsitaan sujuvasti mihin vuodenaikaan vaan jos niitä vain käsiin saadaan. Viime jouluna veljeni luona pasteijat loppuivat kesken, eikä esim. herra Longfield saanut ainuttakaan herkkupalaa suuhunsa. Se vähän harmitti herraa ja tästä syystä äiti toi meille ihan oman pussin pasteijoita jemmavarastoon seuraavaa päivää varten.

Äidin lihapasteijat

Täyte

1. Ruskista 200-500 g jauhelihaa ja sen joukossa 1 (tai 2) sipulia. Mausta mielesi mukaan suolalla, paprikalla ja valkopippurilla. Voit lisätä myös 1-2 valkosipulinkynttä pannulle mukaan.

2. Keitä irrallista riisiä 1-2 dl kypsäksi suolaisessa vedessä.

3. Keitä 1-2 kananmunaa kovaksi.

Sekoita maustettu ja ruskistettu jauheliha, riisi sekä silpotut kananmunat keskenään (en keksi millään mikä sen sellaisen kananmunansilppuajan nimi on!).

Kuori

Kauli valmiista voitaikinasta levyjä ja painele taikinasta pyöreällä muotilla pyöreitä paloja. Valmista taikinaa on tärkeä kaulia, jotta siitä saadaan tarpeeksi ohutta.

Lisää täytettä jokaiseen voitaikinapalaan (ei ihan keskelle eikä ihan reunoille, älä myöskään liioittele täytteen määrän kanssa) ja kostuta reunat vedellä, joka toimii liimana.

Asettele voitaikinapalan toinen puoli jauhelihatäytteen päälle kanneksi ja painele reunat haarukalla kiinni. Painele suhteellisen tiukasti, jotta pasteijat pysyvät uunissa varmasti kiinni.

Voitele vielä lopuksi kananmunalla ja pistele haarukalla pieniä reikiä pasteijoiden pintaan. Asettele pasteijat leivinpaperin päälle pellille.

Paista uunissa 200-225 asteessa kypsäksi (tarkempaa aikaa äitini ei ole antanut). Tarkkaile siis uunia, pasteijoiden tulee olla kauniin kullanruskeita!

yksivuotisjuhlatarjottavat

Kaupan pakaste- sekä einesaltaat ovat tulleet meille viime vuoden aikana varsin tutuiksi. Meillä ei ole mitään eineksiä vastaan, joskus aika ja kädet eivät vain riitä ihan kaikkeen, ja silloin on enemmän kuin luvallista sanoa helppous edellä!

Synttäreillä tarjolla oli Dr. Oetkerin pikkupitsoja sekä täytettyjä pikkupatonkeja (*saatu blogin kautta). Saimme Dr. Oetkerin kautta hommattua lähes kaikkia Bistro Mini Baguette sekä Ristorante Piccolissima -makuvaihtoehtoja.

dr.oetker

Jestas miten nämä pikkupurtavat olivat helppoja! Sen kuin vain nappasi paketit pakastimesta, repi paketit auki, laittoi uunin päälle, levitti uunipellille leivinpaperin, asetteli jäiset pitsat sekä minipatongit leivinpaperin päälle ja tunki uunin täyteen! Kolme pellillistä paistui meidän kiertoilmauunissa yhtä aikaa. Siitä sitten vain vartin päästä valmiit herkut tarjoilualustoille ja siinä kaikki.

Näitä naposteltiin vielä juhlien jälkeisinäkin päivinä – koko perheen voimin, nämä maistuivat myös pienelle ihmeelle enemmän kuin hyvin.

dr.oetkeryksivuotisjuhlatarjottavat

Sopivan pientä ja helppoa purtavaa ovat myös ruisnapit tonnikalamoussella. Yleensä täytämme ruisnapit jo valmiiksi moussella, mutta nyt oiottiin siinäkin. Tein moussen erilliseen lasiastiaan, jonne törkkäsin pitkävartisen lusikan sekaan. Lasiastian viereen kaadoin ruisnapit ja taas säästettiin aikaa. Tein moussen jo edellisenä iltana valmiiksi kolminkertaisella määrällä. Mukaan lorahti aika paljon sitruunaa, ja äitini ainakin totesi, että sitä oli ehkä liiankin paljon. Muistakaa siis maistella moussea ja lisätkää mausteita pikkuhiljaa mukaan!

Tonnikalaruisnapit

noin 20 kpl

  • ruisnappeja
  • 1 prk tonnikalaa (meillä oli öljyssä)
  • 1 dl Hellmann’s majoneesia
  • 2 rkl sitruunan mehua (meillä oli purkkitavaraa)
  • Santa Marian Chili Explosion -mausteseosta
  • suolaa ja rouhittua mustapippuria

1. Valuta tonnikalasta öljy pois.

2. Kaada tonnikala astiaan ja sekoita mukaan kaikki muut ainekset. Maista ja lisää tarvittaessa Chili Explosionia, suolaa, mustapippuria ja/tai sitruunan mehua.

3. Anna seoksen maustua hetki jääkaapissa ja täytä ruisnapit vasta juuri ennen tarjoilua, jotta ne eivät mene liian vetisiksi. Täyttäminen onnistuu helposti pienellä lusikalla.

Psssst.. Jos haluat nappeihin enemmän väriä ja kauniimman ulkonäön, leikkaa päälle tuoretta ruohosipulia.

tonnikalamousse

Salaatin kaveriksi teimme suolaista piirakkaa. Tomaatti-vuohenjuustopiirakkaa olen tehnyt vuodesta 2012 alkaen useita kertoja vuodessa. Pienen ihmeen yksivuotissynttäreille tein kaksi piirakkaa jo edellisenä päivänä valmiiksi. Juhlapäivänä lämmitin piirakat vain nopeasti uunissa ennen vieraiden saapumista. Juhlia edeltävänä päivänä siskoni sekä äitini oli meillä siivoamassa, ja piirakat sattuivat unohtumaan uuniin vähän liian pitkäksi aikaa, samalla kun roudasimme valtavan isoa mattoa äitini autoon. Piirakat ottivat tuona viitenä minuuttina vähän liikaa väriä pintaan, mutta minkäs teet! Ei sillä niin väliä. Tuore timjamikin unohtui tällä kertaa piirakoiden päältä, mutta ei anneta senkään haitata.

Tomaatti-vuohenjuustopiirakka

  • 1 kpl pyöreä ruis-kaura piirakkataikina (Myllyn paras)
  • n. 300 – 350 g kirsikkatomaatteja
  • n. 200 – 300 g pehmeää vuohenjuustoa
  • muutama oksa tuoretta timjamia
  • ripaus sormisuolaa ja rouhittua mustapippuria

1. Sulata piirakkataikina ohjeen mukaan. Kauli jäähtynyt taikina sopivan kokoiseksi, ja painele se sen jälkeen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

2. Huuhtele tomaatit ja leikkaa kukin tomaatti kolmeksi viipaleeksi. Pehmennä vuohenjuustoa hieman, ja levitä se sitten taikinan päälle. Asettele päälle tasaisesti tomaattiviipaleet. Ripota piirakan päälle tuoretta timjamia, sormisuolaa ja rouhittua mustapippuria.

3. Paista piirakkaa 225-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia (pohja on kypsä ja pinta kauniin paahtunut). Nosta piirakka jäähtymään ritilälle ennen vuoasta irrottamista.

yksivuotisjuhlatarjottavat

Kakun ja suolaisten herkkujen lisäksi pitkin poikin vihreää Vihervaaraa oli erilaisia värikkäitä karkkiastioita, vaahtokarkkeja ja iso kasa äitini tuomia Jaffa-keksejä. Näillä eväillä saatiin vedettyä yksivuotissynttärit varsin mallikkaasti läpi!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

4 Comments

Sirkkabrunssi Klaus K:ssa 21.4.2019 & brunssilahjakortin arvonta

Posted on by Huli

Kuukausi sitten saimme lukea Hesarista, että Finnjävel sulkee ovensa huhtikuun alussa ja paikalla aloittaa toukokuussa Henri Alénin luotsaama sirkkaravintola. Sirkat tuntuvat olevan juuri nyt kaikkien huulilla (ja rohkeimpien suussa siinä samalla). On Fazerin sirkkaleipää, jonka avulla sirkkoja ei tarvitse hakea enää eläinkaupasta, vaan niitä voi napata mukaansa lähikaupasta. Sitten on näitä ravintoloita ja ravintoloiden ”takapihoilla” kasvattamia sirkkafarmeja – todellista lähiruokaa.

klaus K sirkkabrunssi

Me emme ole sirkkaleipää maistaneet, ensimmäinen ja viime lauantaihin mennessä viimeinen sirkkakokemus on vuodelta 2012, jolloin Tasty Travelissimo -blogin Martina raahasi niitä jouluna appiukon luokse kaikkien maistettavaksi. Taisivat Martina ja Henkka olla aikaansa edellä, vuodesta 2012 on jo ihan mainittavan pitkä aika.

klaus K sirkkabrunssi

Vuonna 2018 sirkkoja ei tosiaan tarvitse enää eläinkaupoista kotikeittiöihin ostaa. Nyt niiden mukaan on jo nimetty meidän lemppariravintolan brunssikin. Kyllä, Klaus K -ravintola tarjoaa huhtikuun kahden viimeisen viikonlopun aikana lauantaisin sekä sunnuntaisin sirkkabrunssia. Mehän änkesimme sinne totta kai heti sirkkabrunssin ensimmäisenä päivänä! Toimme väkisin mukanamme myös pienen ihmeen kummit. Niin ja oli mukana tietenkin reipas taaperommekin.

klaus K sirkkabrunssi

Sirkkabrunssin menua (kurkkaa menu täältä) kävimme etukäteen tarkasti läpi. Tiedossa oli, ettei sirkkoja ole tungettu ihan jokaiseen ruokaan, vaan muutamiin valikoituihin annoksiin.

Hetken listaa selattuamme olimme löytäneet menusta seuraavat sirkka-annokset:

  • heinäsirkkaskagen mallasleivällä
  • Samu Sirkka -parmesaanimunakasta
  • chilillä maustettua kotisirkka-karpalo rocky road

Toivoimme kovasti, että sirkat olisivat annoksissa selkeästi näkyvissä – eivätkä täysin jauhettuna mössönä. Herra Longfield totesi jo ennen brunssia, että varmasti ovat kokonaisina tarjolla/esillä, eihän brunssia muuten olisi mitään järkeä mainostaa sirkkabrunssina.

Ja miten oikeassa herra olikaan! Siellähän ne sirkat olivat aivan selkeästi erotettavissa. Lisäksi pöydissä odotti keittiön tervehdys, joka piti sisällään mausteseoksessa paistettuja sirkkoja (niitä oli PALJON) vihreän dippisoosin kanssa. Nam!

klaus K sirkkabrunssi

Tilasimme alkuun koko porukan kanssa Aperol Spritzit kevään kunniaksi. Eipä ole ennen tullut nautittua tätä kesän ykkösdrinkkiä paistettujen sirkkojen kera!

Pöydässä olevat sirkat maistuivat enimmäkseen mausteille, dippikastike oli herkullista, mutta söimme sirkkoja enemmän ilman dippiä, jotta niiden mausta ja rakenteesta sai enemmän irti. Varmaan jokainen arvaakin, etteivät sirkat sellaisenaan juuri miltään maistu – niihin saadaan makua ihan samoin kuin muihinkin hieman perinteisiin ruoka-aineksiin: mausteiden, lisukkeiden sekä dippien/kastikkeiden avulla.

Muutamien sirkkamaistiaisten jälkeen päätimme rynnätä brunssipöydän herkkujen pariin. Tarjolla oli jälleen tuttuun tapaan taattua Klaus K:n laatua. Leikkeleet, kalat, leivät, hedelmät, myslit, nakit, munakokkelit sekä salaatit olivat juuri niin hyviä kuin jokaisella edelliselläkin kerralla kun olemme ravintolan tuoleihin istahtaneet. Ei tarvinnut pettyä, tälläkään kertaa.

klaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssi

Alkupalapöydistä löytyi kahta sirkkaruokaa. Heinäsirkkaskagen mallasleivällä maistui varsin hyvältä. Skagen-mössö oli niin tuhtia, ettei siellä viliseviä kokonaisia sirkkoja juuri suussa edes huomannut. Samu Sirkka -parmesaanimunakas maistui parhaiten pienelle ihmeelle. Hän veteli sitä varmaan kolme tai neljä palaa! Munakkaassa maistui eniten parmesaani, mutta siinä kyllä pääsi jo totisesti sirkkojen makuun. Sirkat oli aseteltu munakkaan päälle, ja pakko se on sanoa, etteivät munakaspalat näyttäneet ensikertalaisen silmiin kovin houkuttelevilta. Ehkä se on sirkkojen väri, sellainen aneeminen maantienharmaa ei herätä suuremmin mielenkiintoa. Pienen ihmeen kummitäti tunnusti pöydässä, että valitsi munakkaasta sellaisia paloja, joissa oli vähiten sirkkoja. Itseltäni jäi yksi kulmapala syömättä, siinä oli tosi iso sirkka ihan siipineen ja jalkoineen päivineen. Se oli liian rohkea pala omaan suuhuni. Seurueemme miespuoliset yksilöt pistelivät sirkkaskagenit ja -munakkaat reippaasti parempiin suihin.

klaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssi

Pääruoaksi valitsimme nieriää sekä tuoremakkaraaa. Annokset olivat sopivan kokoiset, yhtään enempää ei olisi mahtunut herkullisten alkuruokien jälkeen mahaan. Tässä on pienen ihmeen syntymän jälkeen käyty selkeästi liian vähän brunsseilla, koska meinasi lapanen lähteä käsistä alkuruokien kanssa! Mutta minkäs teet, ne ovat tällä brunssilla vain niin törkeän hyviä ja laadukkaita.

klaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssi

Jälkiruokapöytä oli aivan pöytämme vieressä, ja siellä ne kakut, keksit, sirkkasuklaat sekä pannacotta huuteli nimiämme koko brunssin ajan. Chilillä maustettu kotisirkka-karpalo rocky road maistui oikein pätevältä. Suklaafani tykkäsi isosti! Rocky roadista sirkkoja piti hieman silmäillä, ennen kuin niiden päät, jalat sekä siivet osuivat silmiin. Sirkkasuklaan lisäksi omia suosikkejani olivat ehdottomasti hieman tahmeat croissantit sekä piimäpannacotta, voi nam miten herkullista se oli.

klaus K sirkkabrunssiklaus K sirkkabrunssi

Jälkiruokiin mennessä pieni ihme alkoi olla jo sitä mieltä, että pitäisi päästä jaloittelemaan, joten söimme jälkkärit kahdessa osassa. Toinen köpötteli ympäri ravintolaa taaperon kanssa, samalla kun toinen hörppi kahvin ja kiskoi makeat herkut suuhunsa. Sitten läpsystä vaihto. Todella hienosti pieni ihme kyllä jaksoi pitkän brunssin ajan syöttötuolissa istua! Mutta mikäs siinä oli istuessa kun eteen kannettiin jatkuvasti hyvää ruokaa (erityisesti se sirkkamunakas). Pieni ihme on selvästi tullut vanhempiinsa koska veteli niin tyytyväisenä Klaus K:n tarjottavia naamariinsa.

Sirkkabrunssi oli tosi kiva ja uusi kokemus. Ja uusia ruokakokemuksia on aina mukava nauttia! Pienen ihmeen kummit laskeskelivat pöydässä, että ovat tainneet meidän kanssa istua Klaus K:n brunssilla jo viitisen kertaa tässä vuosien saatossa. Aika hyvin! Mehän ollaan oltu täällä toistakymmentä kertaa, ja varmasti menemme taas uudestaan.

klaus K sirkkabrunssi

Alkoiko sirkkabrunssi kiinnostaa? Nyt olisi ihan tuhannen taalan mahdollisuus päästä testaamaan Klaus K:n sirkkabrunssi! Sitä tarjoillaan vielä ensi viikon lauantaina sekä sunnuntaina (28.- 29.4.2018) kello 12-15. Ostin teille (omilla rahoillani) lahjakortin Klaus K:n brunssille, ja se arvotaan tämän postauksen kommentoijien kesken. Haluisin kuulla, onko teillä sirkkaruokakokemuksia, ja jos on niin minkälaisia. Jos ei ole, niin kerro ihmeessä aikoisitko rohkeasti niitä Klaus K:n brunssilla viikonloppuna maistaa. Kommentointiaikaa on vain tiistaihin 24.4.2018 asti! Lahjakortti ehtii näin vielä viikonlopuksi voittajalle perille. Eikä hätää, jos sirkkabrunssi ei kiinnosta, voi brunssilahjakortin käyttää Klaus K:ssa 30.10.2018 asti.

Kurkkaa vielä meidän kaikki brunssiarvostelut alla olevan linkin takaa, niitä on siellä varmaan sata, ehkä vähän ylikin.

Brunssiarvostelut

klaus k

Yhteistyössä Klaus K

69 Comments

Castron linnoitus Vigossa, Espanja & reissu-uutisia!

Posted on by Huli

Arvatkaas mitä? Me lähdetään reissuun! Oikein ulkomaille asti. Koko perhe plus vielä pienen ihmeen mummu. Horatio menee isälleni hoitoon, saa möllötellä siellä isolla pihalla ja herkutella isäni kanssa ihan antaumuksella. Horatio on hoidossa varmasti enemmän kuin tyytyväinen elämäänsä yhdentoista päivän ajan.

Minne me sitten mennään? No uudestaan Madridiin sekä Vigoon! Tai no Madridissa yövymme vain meno- sekä tulomatkalla lentokenttähotellissa, jotta päivät eivät olisi pienelle ihmeelle liian raskaat (ja meille vanhemmille liian jännittävät). Kotiin tullessa saatamme kyllä piipahtaa koko lössin voimin Madridin kujilla, mutta se katsotaan sitten fiiliksen ja jaksamisen mukaan.

Castro Vigo Spain

On mahtavaa, että pienen ihmeen mummu tulee mukaan! Ajatella, että pääsemme herra Longfieldin kanssa ihan kahdestaan syömään illalla, kun poika on nukkumassa ja mummu voi jäädä meidän huoneeseen univahdiksi. Aika jees! Herra Longfieldhän lähtee Vigoon jälleen työmatkalle, eli olemme pojan ja äitini kanssa päivät keskenämme Vigossa. Ollaan päätetty ottaa ihan rennosti, turhia suunnitelmia on hölmöä tehdä, katsotaan sitten miten kaikki menee taaperon kanssa. Paikkahan on minulle jo tuttu, joten ihan koko kaupunkia ei tarvitse alkaa koluta uudestaan – voidaan käydä äitini kanssa parhaat paikat kaikessa rauhassa läpi ja tehdä sitten koko porukalla jotain kivaa viikonloppuna.

Castro Vigo Spain

Viime elokuun Vigon matkalla kipusimme kovassa helteessä Vigon tärkeimmälle nähtävyydelle viisikuukautinen vauva rintarepussa. Olipahan kapuaminen Castron vanhan linnoituksen huipulle! Mutta kyllä se kannatti, maisemat olivat hurjan kauniit ylhäältä katsottuina!

Castro Vigo Spain

Vigo sijaitsee alueella, joka on kuuluisa siitä, että sen rantaviiva muistuttaa melkoisesti Norjan vuonoja: merestä työntyy sisämaahan päin useita pitkiä mutta kapeita vesilämmäreitä, joita kutsutaan nimellä Ria. Riat ovat vuonojen tapaan usein reunustettu kukkuloilla, joten alueella on paljon hienoja näköalapaikkoja. Vigo sijaitsee myös tämmöisen kukkulan ja meren risteyskohdassa, ja Castro-linnake sijaitsee melko korkealla kukkulalla, joten sinne kipuamalla saa nähtäväkseen aika messevät näkymät Vigon Rian ylitse ja ihan Atlantillekin asti. Näkyypä sieltä linnoituksen muureilta jopa Vigon lähistöllä sijaitseva saari Isla de Cias, jossa sijaitsee joidenkin arvioiden mukaan maailman upein ranta; kahden saaren väliin on muodostunut hiekasta kaistale, jonka molemmilla puolilla on merta.

Castro Vigo SpainCastro Vigo Spain

Vigoa on aikojen saatossa käynyt häiriköimässä vähän kaikenlaiset kansat; viikingit, turkkilaiset, britit ja ranskalaiset on kaikki vuorollaan käyneet ryöstelemässä tai valtaamassa kylän. Tämmöset valtailut ja ryöstelyt saivat sitten lopulta aikaan sen että kylän turvaksi rakennettiin erilaisia puolustusrakennelmia, joista jylhä kukkulan juurelle rakennettu Castro oli tärkeässä asemassa. Castro-linnoituksen lisäksi kaupungin suojaksi rakennettiin toinenkin linnoitus nimeltään San Sebastian, ja linnoitukset yhdistettiin toisiinsa muurien avulla. Kaupungin muurit ovat tätä nykyä jo kadonneet olemasta, ja linnoitukset ja muurit eivät olemassaolonsakaan aikana kovin hyvin pelittäneet. Linnoituksista huolimatta Vigoa kävi yhä tämän tästä ties mikä kansakunta kerrallaan ahdistelemassa, koska uudet hienot puolustushösötykset eivät kuitenkaan kauhean hyvin pystyneet estämään vihollisia laskemaan maihin Vigon lähettyville.

Castro Vigo SpainCastro Vigo Spain

Castro-linnoituksella on kuitenkin tärkeä paikka vigolaisten sydämessä, sillä vuonna 1809 Vigo ja sen linnoitukset olivat ranskalaisten valtaamina, mutta vigolaisetpa olivat silloin päättäneet että nyt tämä pelleily riittää, ja he olivat itse vallanneet Castro-linnoituksen takaisin itselleen ja ajoivat ranskalaiset valloittajat tiehensä. Kansalaisten suorittama Castron valtaus oli espanjalaisten mielestä niin hieno temppu, että Vigo sai tunnuslauseekseen ”Faithful, Loyal and Courageous” eli mitäs tuo nyt suomeksi tarkoittaa, jotain että ”Luotettava, uskollinen ja rohkea”.

Castro Vigo SpainCastro Vigo Spain

Nykyisin Castroa ei enää tarvita kansalaisten suojelemiseen, tai no, mistä sitä tietää vaikka huomenna joku Irlanti päättäisi että nytpä lähdetään Vigo valloittamaan ja ryöstämään. Castrosta ei olisi varmaan senkään vertaa hyötyä tänä päivänä kaupungin puolustamiseen kuin joskus satoja vuosia sitten, koska nykyään siellä päivystää lähinnä kaupungissa vierailevat turistit ja vain satunnaiset lenkkeilevät tai koiraa ulkoiluttavat luotettavat, uskolliset ja rohkeat vigolaiset.

Castro Vigo SpainCastro Vigo Spain

Saa nähdä teemmekö Castroon visiitin äitini sekä pienen ihmeen kanssa. Kantoreppu lähtee matkalle kyllä mukaan, sillä en nyt ihan tarkasti muista pääsikö perille asti rattaiden kanssa.

Ai niin! Matkaan me lähdetään muuten jo noin kahden viikon päästä! Nämä työmatkakuviot selviävät aina niin lyhyellä varoitusajalla, ettei tässä olla yhtään ehditty miettiä miten tämmöisen varsin vikkelän, reippaan ja tomeran yksivuotiaan kanssa matkustetaan! Nyt vinkit kuulkaas kehiin!

Castro Vigo Spain

8 Comments