* sisältää mainoslinkkejä

Idean tähän listauspostaukseen sain Mistä on pienet pojat tehty -blogista. Luin vastaavia postauksia useasta eri blogeista ollessani raskaana ja yrittäessäni selvittää mitä kaikkea vauvakamaa olisi pakko hommata etukäteen, mitä voisimme ostaa tarvittaessa ja mitä emme tarvitse ollenkaan.

Niinhän siinä kuitenkin kävi, että meille putkahti ihan omanlaisensa vauva, jonka tavat sekä tarpeet eivät olleet ihan yksi yhteen muiden vauvojen kanssa. Ja näinhän se tietenkin menee, jokainen vauva, jokainen äiti, jokainen isä ja jokainen perhe on erilainen, eikä etukäteen vaan voi liiaksi suunnitella. Tämän asian sisäistäminen ja hyväksyminen vei ainakin allekirjoittaneelta tovin jos toisenkin. Minä kun olen mestari suunnittelemaan kaiken etukäteen, minuutilleen.

Meidän suurimmat hyödykkeet sekä turhakkeet liittyivät pääsääntöisesti siihen, että pieni ihme kärsi koliikista sekä allergioista 8 kuukauden ajan, ja lisäksi hän ei huolinut koskaan tuttia taikka tuttipulloa. Niin ja mistään pötköttelystä ei meidän reipas poika ole koskaan piitannut – menoa on riittänyt alusta asti eikä paikoillaan ole viihdytty juuri ollenkaan. Tästä kertoo sekin, että ollessamme ihan alkukuukausien aikana seurakunnan kerhossa, tuli pappi puhumaan minulle kerhon jälkeen. Hän totesi, että näytän väsyneeltä ja kyseli vointiani. Lisäsi vielä lopuksi, että hän haluaisi olla näkemässä minkä urheilulajin poikamme valitsee, hänestä näki kuulemma heti, että hän on voimakas ja urheilullinen. Voiko yksivuotiaan ilmoittaa jo Teemu Selänteen kiekkokouluun? Heheheh!

Jotta postaus ei veny kahden romaanin mittaiseksi, niin jätän listalta kaikki vauvanvaatteisiin liittyvät turhakkeet ja hyödykkeet pois. Niistä voisin helposti raapustaa teille vaikka oman postauksen – sen verran paljon vaatteiden kanssa on onnistumisia ja sekoiluja ensimmäisen vuoden aikana tullut tehtyä.

Jos jaksat lukea koko postauksen, niin lopussa odottaa yllätys!
Siellä on ohjeet kahden lipun arvontaan Lapsimessuille!

Hyödykkeet

Kaalinlehdet olivat aivan ehdoton imetystaipaleen alkumetreillä. Jääkaapissa piti olla aina valmiiksi revittyjä kaalinlehtiä, joilla pingottuneita rintoja saatiin rauhoitettua. Meidän koko kämppä haisi ekat kuukaudet kaalille – kaalinlehtiä oli jääkaapissa, keittiön tasoilla, yöpöydillä, lakanoiden välissä, roskiksissa ja ties missä.

Kauratyynyn sain joululahjaksi herra Longfieldilta. Ajattelin aluksi, ettei sille olisi käyttöä. Eikä ollutkaan ennen kuin imetys alkoi. Kauratyynyä lämmitettiin kuitenkin jatkuvasti kotiutumisen jälkeen. Se helpotti pingottuneiden rintojen paineen tunnetta, ja auttoi uudemman kerran viime vuoden lopulla kahden päivän rintatulehduksen kanssa suuresti.

Lansinoh-voidetta meni litroittain. Olin aivan shokissa, kun ymmärsin kuinka paljon yksi voidepurkki maksaa, ja kuinka paljon sillä läträsin. Sitä haettiin apteekista joka viikko lisää. Rinnat olivat kovalla imetyksen alkaessa, rikkoutuneet rinnanpäät tekivät imetyksestä todella kivuliasta, mutta sisulla siitä selvittiin ja sain lopulta kokea ihanan sekä onnistuneen imetystaipaleen, josta kirjoittelin jokunen aika sitten myös blogissa.

Jumppapallo* oli pienen ihmeen synnytyksessä isosti mukana. Sairaalaan asti en sitä raahannut, mutta kotona se oli käytössä. Pienen ihmeen synnytyskertomuksen voi lukea täältä, se taitaa olla koko viime vuoden luetuimpien postausten joukossa. Mutta synnytyksen jälkeenkin jumppapallo oli päivittäin käytössä, sillä ei jumpattu, vaan sen päällä kevyesti istualtaan pomppelehtien saatiin koliikkinen vauva rauhoittumaan ja usein myös nukahtamaan huutokonsertin päätteeksi. Jumppapallo on myyty jo eteenpäin, en halunnut säästää sitä, sillä sen päällä itkimme pienen ihmeen kanssa usein kilpaa, enkä halunnut jättää niitä muistoja turhaan nurkkiin pyörimään.

Imetysvaatteet ja -liivit olivat ihan ehdottomat onnistuneeseen ja mukavaan imetykseen. Laitoin imetysvaatteisiin sekä -liiveihin useamman sata euroa, enkä kadu niitä pennosia yhtään. Oli ihanaa lähteä liikkeelle ja olla kotona istuvissa ja mukavissa imetysvaatteissa, joiden takia ei tarvinnut piiloutua muiden katseilta toisiin huoneisiin taikka verhota itseään suuremmin. Lisäksi hyväkuntoiset imetysvaatteet liikkuvat kirppareilla varsin hyvin.

Kestävimmät, mukavimmat ja edelleen käytössä olevat imetysliivit ovat Boobin liivit*. Parhaimmat ne ovat myös siitä syystä, että niissä on ikään kuin vähän suojaa, sillä pieni kangaspala jää rinnan päälle kun liivin ”oven” avaa. Näitä käytin aina kylissä sekä julkisilla paikoilla.

Pakko kyllä tunnustaa, että nyt odotan aika kovasti sitä hetkeä kun saan polttaa roviolla kaikki imetysvaatteet ja tutkia mitä muuta omasta vaatekaapista löytyykään.

Liivinsuojat olivat ihan ehdottomia kaltaiseni suihkutissin kanssa. Aivan ehdottomat. Ja ehdottomasti parhaat (testasin useat) olivat Natusan Baby -liivinsuojat.

Aventin sähkökäyttöinen rintapumppu oli jokaisen euron arvoinen. Teimme pumpattuun maitoon puuroa ja yritimme juottaa maitoa myös tuttipullolla kun minä olin poissa, mutta sen kanssa meillä oli ongelmia, sillä pullo ei oikein kelvannut. Mutta vaikka varsinaisesti pumpattua maitoa emme saaneet tuttipullolla alas, jouduin käyttämään pumppua ihan vain rintojen tyhjentämiseen, sillä maitoa tuli niin hurjasti.

Ergobaby-kantoreppu ja vastasyntyneen lisäosa oli koliikkivauvan kanssa täysin välttämätön. Pystyasento oli usein ainoa, jossa vauvalla oli hyvä (tai ainakin parempi) olla, joten kantoreppu oli meillä aivan alusta asti käytössä. Onneksi olin ostanut kantoreppuun etukäteen myös vastasyntyneen lisäosan, sen avulla saimme repun heti käyttöön. Toki kantoreppu oli myös koiraperheessä tosi kätevä, varsinkin perheessä jossa tykätään samoilla metsässä. Kantorepun avulla pääsimme metsään koko perheen voimin niin, että Horatiokin pääsi nauttimaan tutuista metsäpoluista vauvan syntymänkin jälkeen.

Alla olevassa kuvassa päällä Vertbaudet-imetysmekko*.

Stokke Steps -syöttötuoli tarjottimella on ollut todella hyvä sijoitus. Vankka, kaunis, laadukas, toimiva, pitkäikäinen sekä helppohoitoinen. Ei se enempää lätinöitä kaipaa.

Teutonian Prestige -vaunut löysimme Tori.fistä. Ne olivat uudet, sillä niiden alkuperäinen omistaja muutti perheineen vanhaan kerrostaloon, jossa oli niin pieni hissi, etteivät isot vaunut mahtuneet siihen. Meillä kävi niin hyvä tuuri! Teutoniat ovat olleet jokaisen kehun arvoiset, todella laadukkaat saksalaiset kärryt. Toimintoja on vaikka kuinka ja pehmeä kantokoppa toimi meillä paremmin kuin kova koppa. Suuret kääntymättömät renkaat olivat meidän ehdottomalla vaatimuslistalla ja tätä vaatimusta emme ole katuneet. Vaunut ovat toimineet joka säässä ja ties missä metsäteillä todella hyvin.

Babyzen YoYo Plus -matkarattaat ostin jo raskausaikana heti kun bongasin ne pienessä alessa. Olin lukenut niistä niin paljon hyvää ja suhteellisen paljon matkustelevana meitä kiehtoi se, että matkarattaat saa ottaa lentokoneeseen mukaan käsimatkatavaroina. Autossa ja sisällä kotonakin ne vievät niin vähän tilaa, että hyvä jos niiden olemassaoloa edes huomaa. Matkarattaita on lisäksi helppo sekä mukava työntää, ja ne kääntyvät todella pienessä tilassa hyvin vaivattomasti.

Sinkkivoide on ollut eniten käyttämämme voide vauvalla ensimmäisen vuoden aikana. Aivan huikea aine vaippaihottumaan sekä reisien ja poikien varusteiden väleihin.

Bebanthen-voide on ollut sinkkivoiteen jälkeen toiseksi käytetyin rasva. Käytän sitä paljon myös itse huuliin sekä vauvavuoden aikana rintoihin kun pienet hampaat alkoivat hinkata imettäessä ikävästi. Pieni ihme ei ole koskaan purrut minua, mutta kun hampaita alkoi rytinällä tulla, ei imuote korjaantunut ihan yhtä nopeasti.

Weleda Calendula Baby Oil* oli ihan mahtava ensimmäisten kuukausien aikana, kun koliikki oli kovimmillaan. Vauvakerhossa oli kerran vauvahieroja paikalla, ja kun hän kuuli tilanteestamme, antoi hän minulle tarkan yksityisopetuksen vauvahierontaa varten. Sillä sai masusta ilmoja paremmin pihalle, ja se toki helpotti pienen vauvan oloa. Weledan Calendula vauvaöljy oli vauvahierontaan todella hyvä, se on öljymäinen, mutta ei kuitenkaan liian märkää taikka liukasta. Vauvan poskiin olen sitä myös välillä levittänyt.

Hoitotaso kodinhoitohuoneessa oli fiksu veto. Mietin pitkään, että haluaisin erillisen kauniin hoitopöydän pienen ihmeen omaan huoneeseen, mutta lopulta kuuntelin kavereita jotka totesivat, että kaikista fiksuinta on asettaa hoitopöytä vesipisteen lähelle – meidän tapauksessa kodinhoitohuoneeseen. Ja onhan se ollut todella kätevä, kaikki tavarat ovat olleet alusta asti lähettyvillä vesipisteen ja vaatteiden lisäksi.

Imetystyyny meillä oli valmiina, mutta koin pitkulaisen tukityynyn sen verran hankalaksi imettäessä, etten käyttänyt sitä enää tyynyn alkuperäisessä tarkoituksessa. Tilalle ostin kehutun Doomoon*, joka oli mahtava. Testasin sitä ensin ystävän luona ja totesin, että vastaava oli saatava. Käytin imetystyynyä muistaakseni nelisen kuukautta, jonka jälkeen myin sen eteenpäin. Neljän kuukauden jälkeen imetys toimi jo kuin itsestään, enkä kaivannut tyynyä enää avuksi.

Pinnasängyn saimme ystävältämme. Jämäkkä, kotimainen pinnasänky on täyttä puuta ja se painaa hurjan paljon. Vielä en osaa arvioida kuinka kauan pinnis tulee olemaan käytössä. Jos joutuisin ostamaan pinnasängyn itse, ostaisin sellaisen josta saisi yhden pitkän päädyn pois, jotta pinnasänky toimisi vanhempien sängyn jatkeena. Pieni ihme siirtyi omaan huoneeseen noin 7-8 kuukauden ikäisenä (jos en täysin väärin muista), hänen nukkumisistaan kirjoittelin blogiin jo aiemmin.

Hoitolaukun tilasin Briteistä. Mietin pitkään onko se aivan turha kapistus, mutta kun törmäsin omasta mielestäni maailman kauneimpaan hoitolaukkuun, oli se pakko saada. Onneksi tilasin, karhukuvioinen Mamas&Papas-hoitolaukku on ollut järisyttävän toimiva. Siihen kuuluva taitettava kosteussuojattu hoitoalusta on ollut myös todella kätevä kapistus. Hoitolaukku on saanut myös tosi paljon kehuja!

Tärkeintä hoitolaukussa on mielestäni tilava koko, hyvät kantomahdollisuudet (eli siis kunnon kantohihnat) sekä se, että laukun saa helposti vaunujen aisaan roikkumaan.

Nabby-itkuhälyttimen ostin sen saamien arvostelujen perusteella jo raskausaikana. Pieni, luotettava, hyvän akkukeston omaava, ei turhista äänistä häikkää ottava itkuhälytin kuulosti oikein passelilta. Ja sitä Nabby on ollut. Ei mitään pahaa sanottavaa, iso suositus.

Vauvavakuutus otettiin jo raskauden aikana. Itselläni ei vakuutusta lapsena ollut, ja muistan ne kymmenet ja taas kymmenet kerrat kun jonotimme äitini kanssa keskellä yötä reilut kolme tuntia Peijaksen päivystyksessä korvatulehdusten takia kännikalojen seassa. Ei kiva. Vakuutusta on tullut ensimmäisen vuoden aikana käytettyä – kävimme koliikin, masuvaivojen, kireiden huuli- ja kielijänteiden sekä allergioiden takia useamman kerran lääkärissä.

Cybex Sirona Plus -turvaistuin hommattiin tosi aikaisessa vaiheessa. Pieni ihme huusi kuin riivattu kaikki automatkat turvakaukalossa, ja ajattelimme kokeilla jos turvaistuimeen vaihto auttaisi asiaa. Kyllä se vähän taisi jopa auttaa, tilavampi ja paremmilla säätömahdollisuuksilla varustettu istuin tuntui hieman miellyttävän pientä ihmettä. Kokonaan autossa huutaminen saatiin loppumaan vasta sen jälkeen kun piipahdimme allergialääkärin luona saaden sieltä lääkkeet ja ohjeet minun sekä vauvan ruokavalioon. Allergisten vauvojen autoraivot olivat lääkärin mukaan yleisiä – tiukka istuma-asento kiristää vatsan seutua ja saa aikaan todella ikäviä kouristuksia vatsassa. Vatsavaivat on tällä erää selätetty ja Cybexin istuin on edelleen loistava, sen myös pitäisi pysyä käytössä vielä pitkään. Plus-kankaista kannattaa maksaa jokunen kymppi lisää, ovat paljon laadukkaammat ja vähemmän hiostavat kuin peruskankaat.

Knitworksin villapeitto lähti mukaan Gumbostrandin brunssilta jo ennen kuin raskauden ensimmäinen kolmannes oli selätetty! Ihastuin villapeittoon heti ja se oli aivan pakko saada. Villapeitto on palvellut hurjan hyvin. Sen pehmeä pinta ei kutita ja pienen käärön voi kietoa siihen heti syntymän jälkeen. Meillä oli peitto mukana jo synnärillä ja kätilö sekä kaksi hoitajaa kehuivat sitä kilpaa. Useita kehuja se on kerännyt myös kotiutumisen jälkeen. Villapeitto on käytössä edelleen ja keväällä sitä tullaan varmasti käyttämään rattaissa lämmikkeenä kun lämpöpussit on aika heittää mäkeen. Iso peukku suomalaisen käsityön puolesta!

Babynest-unipesän suojissa pieni ihme nukkui perhepedissä ensimmäiset kuukaudet. Pinnis raahattiin makkariin vähän myöhemmin kun alkoi tuntua siltä, että vauvaa olisi hyvä alkaa opettaa nukkumaan omassa sängyssä.

Saimme unipesän veljeltäni, jonka kuopus oli juuri kasvanut pesästä ulos. Siis unipesästä, pienen ihmeen serkku on 6 kuukautta meidän poikaa vanhempi, joten kotipesästä hän saa lentää vasta vuosien ja vuosien jälkeen! Unipesä oli aivan huippu. Sitä siirreltiin joustavasti rattaiden, matkarattaiden, pinniksen sekä kehdon välillä aina kun tarve vaati. Imetin öisin unipesän yli, joten vauvaa ei tarvinnut öisin edes siirtää, ja koko perhe sai jatkaa unia kun tissi oli saatu suuhun.

Peltorit olivat välttämättömät koliikkiperheessä. Välttämättömät. Ei muuta lisättävää.

Untuvapussiksi hommasin Stokken untuvapussin enkä katunut. Tätä olisi voinut käyttää jo vastasyntyneellä, mutta eka kevät mentiin äitiyspakkauksen makuupussilla. Nyt untuvapussi on pakattu jo kirppiskamoihin ja käytössä on vielä tämän lopputalven kevyempi lämpöpussi. Untuvapussin kanssa ei tarvinnut koskaan miettiä voiko ulos lähteä ja mitä vauvalle pitää pukea ulos päälle. Untuvapussi passasi myös matkarattaisiin, joten tarpeen vaatiessa se heivattiin toisiin vaunuihin. Ehkä ainoa miinus Stokken pussissa oli fleecesuikale vauvan pään ja selän alla. Fleece hiostaa, ja välistä pienen ihmeen niska sekä pää olivat päiväunien jälkeen litimärät.

Fleecepussi toimi toisena lämpöpussina vaunuissa untuvapussin rinnalla. Ostin kevyemmän lämpöpussin tajutessani, että untuvapussi on todella lämmin, eikä sen kanssa sovi ihan miinus viiteen asteeseen lähteä. Kevyempi pussi löytyi tosi hyvässä alessa eikä sille jäänyt hintaa kuin 20 euroa. Tätä pussia käytämme nyt rattaissa, pituus alkaa olla jo liian pieni, mutta juuri ja juuri vetskarit saa vielä kiinni.

Aventin höyrysterilointilaitteen tarpeellisuutta mietin tovin ostohetkellä, mutta päätin sen kuitenkin ostaa koska hintaa ei kovin montaa kymppiä ollut. Mutta vaikka pieni ihme ei tutteja taikka tuttipulloja koskaan oikein huolinut, steriloin laitteen avulla rintapumpun osia, puruleluja sekä satunnaisia kertoja tutteja ja pulloja. Laite oli tosi näppärä ja ensimmäisten kuukausien aikana se pyöri useamman kerran päivässä mikrossa. Miten paljon se olisi siellä pyörinytkään mikäli pullot ja tutit olisivat kunnolla vauvalle kelvanneet!

Mies on ehdottomasti tärkein kaikesta. Ilman herra Longfieldia en olisi vauvavuodesta selvinnyt. Kiitos rakas!

Turhakkeet

Muumi leikkimattoa emme olleet hommanneet valmiiksi ja sen hommaamisen olisi voinut jättää kokonaan väliin. Pieni ihme ei ole koskaan viihtynyt pötkötysasennossa pidempään kuin ehkä minuutin. Sylissä hän sen sijaan viihtyi varsin tiiviisti. Melkein 80 euroa maksanut leikkimatto oli täten täysin turha, Horatio siellä kyllä jokusen kerran nukkui, mutta muuten sillä ei juuri mitään tehty. Onneksi sain leikkimaton myytyä varsin kohtuulliseen hintaan eteenpäin kirpputorilla, toivottavasti se ilostuttaa seuraavaa omistajaansa enemmän kuin meidän vauvaa.

Rintakumit viskasin hormonipäissäni roskiin. Kerroin jo aiemmin eräässä imetyspostauksessa siitä kuinka en voinut rintakumeja käyttää. En pysty tätä mitenkään järjellä selittämään, mutta rintakumien käyttö tuntui väärältä. Syytän hormoneita. Olin hommanut muutamat rintakumit valmiiksi, mutta ne lensivät roskiin kyynelten virratessa silmistä, koska tunsin itseni jotenkin täysin epäkelvoksi äidiksi mikäli vauvani joutuisi imemään maitoa rintakumien läpi. En ymmärrä itseäni vieläkään.

Stokke Steps Bouncer sitteri. Sitteri itsessään oli toki todella tarpeellinen. Mutta ei siitä meidän tapauksessa olisi kannattanut reipasta 150 euroa maksaa. Kuten jo alussa kerroin, pieni ihme ei oikein viihtynyt selällään koliikin ja vatsavaivojen takia, joten sitteriä meillä ei loppupeleissä kovin paljon käytetty. Syöttötuolina se toimi ennen kuin vauva oppi itse istumaan, ja jokuset päiväunet siinä nukkui, mutta muuten jäi varsin vähälle käytölle. Sylissä oltiinkin sitten hurjasti. Mutta sehän on vain hyvä asia. ♥

Tosin sain myytyä sitterin yli 100 euron hinnalla eteenpäin, joten eipä siitä kuitenkaan montaa kymppiä meille maksettavaa jäänyt.

Tutit eivät meidän pojalle kelvanneet, eivät koskaan. Aivan turhaan ostin varmasti 10 erilaista tuttia testiin. Yksikään ei kelvannut.

Tuttipulloihin käytin valehtelematta useamman sata euroa rahaa. Kyllä kaduttaa. Ne eivät vain kelvanneet ja se siitä. Jälkiviisaana olisin ostanut valmiiksi yhden pullon (en kuutta(toista)) ja luovuttanut erilaisten pullojen testaamisen jo aikaisemmassa vaiheessa. Lähes käyttämättömistä pulloista annoin osan eteenpäin Tasty Travelissimo -blogin Martinalle, loput vein neuvolan vaatepisteeseen, josta perheet voivat ottaa vaatteita ja muita tarvikkeita ilmaiseksi itselleen.

Kehto oli ihana. Isälläni on ollut tapana antaa jokaiselle lapsenlapselleen kehto, eikä pieni ihme ollut poikkeus. Rakastuin kehtoon heti kun sen näin ja ajattelin heijaavani siinä vauvaa syntymän jälkeen kaikessa rauhassa. No ei se ihan niin mennyt, kun tosiaan tämä meidän pikkuinen ei ollut mikään pötköttelijä, kehdossa ei hereillä viihdytty juuri lainkaan vaikka kuinka heijasi. Kehdossa nukuttiin kyllä päiväunia ja myös osa yöunista, sillä emme raahanneet pinnasänkyä heti meidän makkariin, mutta suurimman osan alkukuukausien unista vauva nukkui minun kainalossa rinnalle nukahtaen. Se oli meidän perheelle paras ratkaisu, saimme kaikki levättyä näin eniten, ja se jos mikä oli alkukuukausina tärkeää. Mutta jäähän kehto upeaksi sisustuselementiksi meille, joten ei se tavallaan turha ollut – ei vain päässyt niin paljon nukkumiskäyttöön kun olimme alunperin ajatelleet.

Talkki. En vieläkään ymmärrä mitä sillä pitää tehdä. Kaksi avaamatonta purkkia meiltä löytyy, enkä totisesti tiedä mihin niitä voisi käyttää.

Vauvan kylpyvaahto, pesuaine sekä ihorasva kiikutettiin meille oikein Puolasta asti. Olen kahdella Prahan reissulla ihastunut suunnattomasti paikallisen Manufactura-sarjan tuotteisiin ja raahannut niitä kotiin aika monta purnukkaa (heidän miesten sarjan tuotteet ovat herra Longfieldista täydellisiä). Vauvalle piti toki tilata omat purnukat törkeillä postikuluilla varustettuina. No eipä ole näitä purkkeja paljon käytetty. Pienen ihmeen iho on niin hyvä, ettei sitä ole tarvinnut rasvata eikä pesujen yhteydessä ole saippuoita juuri käytetty.

Unipussia kohtaan meillä oli suuret odotukset. Ja olihan se toisaalta ihan kätevä, mutten osaa sanoa miten se olisi eronnut tavallisista yöpuvuista. Meillä oli Swaddle Up -pusseja käytössä yhteensä neljä kappaletta, ja kovassa käytössä ne olivat. Jossain vaiheessa koin, että vauvaa oli hieman hankala liikutella/kantaa kun hän oli tiukasti pussin sisällä. Asento oli varmasti vauvalle turvallinen ja tiukka, eikä vauva päässyt lätkimään/raapimaan itseään päähän pussin sisällä, mutta en silti osaa sanoa oliko pussit vajaan 40 euron arvoisia vai olisiko normaalit yöpuvut ajaneet saman asian.

Mobilet pinnasängyn sekä hoitotason päällä olivat täysin turhia! Ja mikä homma niiden kiinnittämisessä ja paikkojen suunnittelussa nähtiinkään. Hoitotason päällä oleva Muumi-mobile tarttui hiuksiini ehkä 50 kertaa kunnes viimein revin sen alas ja heitin roskiin. Pinnasängyn päällä hilluva mobile oli yhtä tyhjän kanssa, pieni ihme ei varmasti koskaan edes tajunnut, että hänen päänsä päällä oli jotain ”kiinnostavaa”.

Turvakaukaloa ilman emme olisi toki mitenkään päässeet esim. synnäriltä kotiin, mutta silti sijoitan sen tänne turhakkeiden sekaan. Pieni ihme huusi kaukalossa aina niin valtavasti, ettei sitä voi edes uskoa. Sydämeen sattuu kun katson videoita huutavasta vauvasta kaukalossa.. Otin itkuvideoita lääkäriä varten talteen, enkä ole niitä voinut puhelimen uumenista poistaa, vaikka niiden katsominen sattuu paljon.

Kaukolossa vauva ei siis viihtynyt, joten häntä ei siinä pidetty yhtään ylimääräistä sekuntia ja jo aikaisin kesällä ostimme turvaistuimen, jossa oli parempi istuma-asento, enemmän säätömahdollisuuksia sekä tilaa.

Äitiyspakkaus. Jestas tuntuu pahalta laittaa äitiyspakkaus tänne turhakkeiden sekaan. Niin upea asia kuin äitiyspakkaus onkin, niin kaltaiselleni suunnittelijalle ja himoshoppaajalle se oli kuitenkin loppupeleissä enemmän turhake kuin hyödyke. Vauvan- ja lastenvaatteet ovat vieneet sydämeni ja hamstrasin niitä jo raskausaikana vinot pinot kaappeihin. Lisäksi äitini halusi ostaa vauvalle ”paremman” peiton ja hän on ommellut lapsenlapselleen kaikki lakanat, joten nekin olivat meille turhia. Mitäs muuta siellä pakkauksessa olikaan..? No toki se itse laatikko on tosi hyvä, meillä se toimii muistojen arkkuna ja mahtuu oikein passelisti pinnasängyn alle jemmaan.

Koliikkikeinu ostettiin vähän paniikissa Tori.fistä kovimpien huutojaksojen aikaan. Eihän se koliikkia parantanut, mutta antoi minulle välillä pariksi minuutiksi lepohetken kun jätin vauvan keinuun ja juoksin talon toiseen päähän puhaltelemaan pahimmat puuskat ulos. Jokusen kuukauden keinu meillä majaili, sitten hökötys myytiin samaan hintaan eteenpäin, eli kuluja tästä ei toisaalta aiheutunut meille yhtään. Uusille omistajille toivotin sydämeni pohjasta jaksamista rankkaan koliikkijaksoon.

Stokken kylpyamme ja kylvetystuki ovat osoittautuneet meille aivan turhiksi. Kodinhoitohuoneessaamme on isompi allas kuin amme on, joten kylvetys onnistuu siinä tosi näppärästi samalla kun oma selkä saa olla suorana. Kylvetystukea käytimme kolme kertaa.. Aivan turha! Ihan vauvana (ja vieläkin) pieni ihme suihkuttelee isänsä kanssa joka ilta, joten ammetta ei siitäkään näkövinkkelistä tarvittu oikeastaan kuin saunassa. Saunassa käymme vauvauinnin yhteydessä joka sunnuntai, joten kotona olemme saunoneet tosi vähän – ehkä viitisen kertaa.

Kaukaloadapterit vaunuihin maksoivat 80 euroa ja olivat kyllä turhimmat 80 euroa koskaan. Tästähän jo lätisin, pieni ihme ei kaukalossa viihtynyt, ihan sama missä tai mihin kaukalo oli kiinnitetty. Yhden kerran onnistuimme käydä Helsingissä niin, että pieni ihme nukkui meno- ja tulomatkan autossa ja vielä lounashetken kaukalossa, joka oli kiinnitetty adaptereilla vaunuihin. Mutta vain sen yhden kerran tämä onnistui. Muuten reissut tehtiin pitkälti kantorepussa.

Hyppykiikku oli kirppislöytö. Mammakaveri löysi sen ja osti meille. Hintaa oli viitisen euroa. Olin varma, että hyppykiikku olisi kova hitti, toisin kävi. Kiikkua käytettiin keinuna ja se oli jokusen hetken ihan lystikästä pienestä ihmeestä, mutta hyppimistä hän ei tajunnut. Kiukku vaan meinasi tulla kun ei päässyt liikkumaan kiikun kyydissä, hah!

Babyzen YoYo Plus -matkarattaiden makuuosa ostettiin ihan siitä syystä, että pääsisimme kesällä reissuun vauvan kanssa. Sehän meillä oli suurena haaveena. Että matkustaisimme äitiyslomani aikana vaikka minne vauvan kanssa ja reissuissa olisi tosi kätevä olla mukana kevyet matkarattaat, jotka saisi vielä ottaa lentokoneeseen mukaan.

No mutta sitten tuli koliikit, masuvaivat sekä allergiat, joten matkasuunnitelmat menivät uusiksi. Makuuasento ei miellyttänyt, joten matkarattaiden makuuosaa ei päästy käyttämään niin paljon kuin oli suunniteltu. Toki se oli valtavan kätevä niinä kertoina kun uskaltauduimme reissuun ja kaikki meni hyvin. Pieni ihme mötkötti vaunuissa esim. lähes koko Muumimaailma-reissun ajan viime juhannuksena ja kyllä matkarattailla tehtiin myös kahvilareissuja sekä muita lyhyitä matkoja. Onneksi makuuosan sai myytyä tosi hyvään hintaan eteenpäin, eli loppupeleissä sille ei kovasti hintaa jäänyt.

Siinä se oli! Aikamoinen lista! Vieläkö joku jäi uupumaan? Kerro kommenteissa teidän vauvavuoden turhakkeet sekä hyödykkeet ja olet mukana kahden Lapsimessulipun arvonnassa. Liput ovat omani, mutta me emme pääsekään osallistumaan Lapsimessuille, joten laitetaan liput jollekin onnekkaalle eteenpäin. Lapsimessut järjestetään Messukeskuksessa 20.-22.4.2018. Kommentointiaikaa on torstaille 12.4. asti! Otan voittajaan heti seuraavana perjantaina yhteyttä, ja laitan liput postiin. Niiden pitäisi ehtiä hyvin perille ennen Lapsimessuja.