Jouluturinoita

Olen pyöritellyt tämän postauksen kirjoittamisen aloittamista nyt reippaan tunnin ajan. Postauksen otsikko on muuttunut ehkä kymmenen kertaa, mutten ole saanut postaukseen sisältötekstiä sitten millään. En oikeastaan edes tiedä mistä olen kirjoittamassa – jouluaatosta ja ruokapöydän antimista kaiketi. Tai se oli ainakin alkuperäinen tarkoitukseni.

jouluruoka

Jouluaatto vietettiin ensimmäistä kertaa meillä. Olen haaveillut jouluaaton emännöinnistä jostain kumman syystä tosi pitkään, mutta vasta nyt Vihervaaran valmistumisen myötä meillä oli mahdollisuus (lue: tilaa) järkätä joulu luonamme. Itselleni joulu omassa uudessa omakotitalossa oli jo tosi iso juttu, mutta vielä upeamman ja tärkeämmän siitä teki se, että luoksemme saapui aattona loistava jouluporukka! On oikeastaan aika vaikea selittää sitä tunnetta, kun porukkaa alkoi aattona neljän aikaan valua meille. Ikimuistoinen juttu. ♥

Meitä oli kahdeksan hengen porukka – minä, herra Longfield, vanhempani, herra Longfieldin äiti, pikkuveli ja –sisko sekä pikkusiskon mies. Homma laitettiin käyntiin glögi-royal-alkumaljalla sekä muutamilla suolaisilla suupaloilla. Tai ihan ensin kaikki tulivat järjettömien kantamusten kanssa sisään (oli isot kasat lahjoja sekä ruokapöydän herkkuja), jotka purettiin, asetettiin kuusen alle sekä jääkaappiin odottamaan joulupöydän kokoamista sekä lahjojen jakamista.

Mutta siis, sen alkumaljan kanssa heräteltiin nälkää kylmäsavulohinappien, kookosjuustopallojen sekä oman perheeni perinteisten joulupasteijoiden avulla. Äitini oli väsännyt pasteijoita ison kasan, ja niitä on jemmassa meidän jääkaapissa edelleen! Alkupalojen reseptit ilmestyvät muuten tässä lähiviikkoina blogiin. Ainakin kylmäsavulohinappien sekä pasteijoiden reseptiä kannattaa odottaa, ne olivat hitsin herkullisia (kookosjuustopallotkin olivat kyllä ihan jees).

jouluruoka

jouluruoka

jouluruoka

Suolaisten alkupalojen jälkeen alkoi varsinaisen joulupöydän kokoaminen. Kaikki toivat mukanaan jotain, joten pääsimme herra Longfieldin kanssa hieman helpommalla. Olin jo edellisenä iltana kattanut pöydän valmiiksi ja varmistanut, että kaikki suunnitellut ruoat mahtuvat pöytään ja niille löytyy astiat. Ottimia totesin jo aatonaattona olevan liian vähän, mutta sille ei siinä vaiheessa voinut enää tehdä mitään..

Pöytä tursuili ruokaa kun joulupoppoomme istahti viimein alas. Menu näytti kaiken kaikkiaan suunnilleen tältä:

Kaikki katettiin pöytään yhdellä kertaa, jolloin kenenkään ei tarvinnut häseltää astioiden ja ruokien kanssa kesken syömisen, vaan koko porukka sai keskittyä syömiseen ihan rauhassa. Unohdin katsoa kellosta kuinka kauan pöydän ääressä istuttiin, mutta sen verran kyllä muistan, että ähky oli lähellä!

Omia suosikkejani olivat tällä kertaa savulohi aivan taivaallisen seesami-inkiväärikastikkeen kera (resepti on tulossa myöhemmin). Lisäksi pidin kovasti Saarioisten valmiista maksalaatikosta, itse tehdystä lanttulaatikosta sekä marinoiduista punasipuleista. Perinteinen joulukinkkukin oli maukasta! Tämän vuoden kinkun meille toimitti ilmaiseksi Atria, kiitokseksi Arjen nautintoja -haasteeseen osallistumisesta.

jouluruoka

jouluruoka

jouluruoka

jouluruoka

jouluruoka

Syömisen jälkeen nousimme masut täysinä pöydästä. Korjasimme pöydän yhdessä tyhjäksi ja sen jälkeen hoilotimme joululauluja herra Longfieldin säestäessä upeaa enkelikuoroamme kitaralla. Joululaulutuokion jälkeen oli sitten lahjojen aika.

Me oltiin kyllä kaikki oltu erityisen kilttejä, sillä kuusen alta löytyi paketteja aivan mieletön määrä! Hauskaa lahjojen paljoudessa oli vielä se(kin), että paikalla ei ollut yhtä ainutta lasta. Aikuisetkin voivat siis olla varsin kilttejä. Lahjojen jaon hoiti isäni Huli-tontun avustuksella. Välissä pukki pyysi vielä laulamaan lisää lauluja, jotta pukki jaksaisi jakaa loputkin lahjat. Heheh, ja sitten me taas hoilotettiin.

Lahjoja oli niin paljon, että niiden avaamisen välissä käytiin juomassa kahvit ja syömässä makeita herkkuja.

joulukuusi

Herra Longfieldin pikkusisko, Keltaisen keittiön Martina, oli leiponut kaksi erityisen hyvää kakkua. Oli suklaa-appelsiinikakkua sekä valkosuklaa-kardemummakakkua. Kakkujen lisäksi tarjolla oli Lindtin konvehteja sekä vaniljakahvia. Pienen ruokatauon ansiosta makeita herkkuja jaksoi syödä ihmeen hyvin. Kahvipaussin jälkeen jatkoimme sitten vielä lahjojen availua ja loppuillasta pelasimme vielä tovin jos toisenkin paketeista esiin putkahtanutta Tiedolla tai tuurilla -lautapeliä.

Lautapelin äärellä ilta venyi, ja joskus myöhään jouluvieraat hiipivät koteihinsa, samalla kun me jäimme herra Longfieldin kanssa avaamaan vielä omat joululahjamme (hitsi me oltiin oltu kyllä kilttejä!). Hymy ei hyytynyt ja kahden pintaan sänkyyn kömpi kaksi varsin onnellista joulutonttua.

Kiitos ihanasta ja ikimuistoisesta joulusta jouluporukallemme! Enää vuosi ja päästään juhlimaan ja syömään taas uudestaan.

jouluruoka

Suositellut

8 Replies to “Jouluturinoita”

  1. Näyttää ihanalta. Täällä lahjakasa näytti suurinpiirtein samalta, vaikka vain aikuisia oli koko joulun paikalla. *puna*

    1. Ei tartte punastua jos on ollut oikeasti kiltti! 😉

  2. No olipa teillä tarjoilut!

    Alkupaloja jaksoin vielä syödä ihan mukavasti, mutta pääruoaksi tekemääni makkaramassalla täytettyä kalkkunarullaa en jaksanut maistaa kuin haarukallisen. Myöhemmin illalla tunsinkin lämmön nousevan, ei ihme että veti veteläksi.

    Toisaalta oli ihan hyvä, etten jaksanut seuraavina päivinäkään anoppilassa syödä kuin kohtuullisesti, eipä tullut tänä jouluna ahmittua…

    1. Pöytä oli kyllä koreana!

      Hirmuisen moni on ollut joulun alla kipeänä, erityisesti erilaisia mahapöpöjä on ollut liikkeellä.. Mutta mahapöpön plussapuoli on aina muutaman kilon pudotus, täällä on saattanut käydä juuri toisinpäin! 😉

  3. Voi miten runsas, oikea joulu! Näyttää kauniilta. Tosi kilttejä ootte ollu kun noin kamalasti on lahjottu. 😉

    1. Kiitos! Osa ylijäämäruoista oli pakko heittää roskiin joulun jälkeen, mutta iso kasa on jemmattu myös pakastimeen – kinkkua syödään varmaan vielä pääsiäisenä! 🙂

  4. Melkoinen emäntä!! Ihan huikea joulupöytä, nam nam!

    1. Kiitos! Toisaalta oli kyllä kohtuullisen helppoa olla emäntänä – kaikki auttoivat ja toivat mukanaan ruokaa (ja toki myös lahjoja)! Ja tällainen synnynnäinen järkkäilijä taitaa vain nauttia vastaavasta häsellyksestä. 🙂

Vastaa