Brunssi: Namu (HKI)

Suuntasimme sunnuntaina namuilemaan Namun brunssille. Meillä oli brunssille lahjakortti hommattuna, ja mikäli lahjakortti ei olisi ollut sunnuntaina viimeistä päivää voimassa, olisi brunssi jätetty sunnuntaina väliin. Olimme molemmat nimittäin ihan töttöröö-fiiliksissä – mulla oli takana kahdet pikkujoulut ja herralla poikien Lappeenranta-reissu, jonne hän lähti pipinä. Herraseni on nyt ollut putkeen kipeenä reilun kuukauden päivät, joten jossain välissä hänenkin olisi hyvä lepäillä pari päivää.

Brunssin arvostelu on siis tehty aika möllö-fiiliksillä. Yleensä vietämme brunsseilla vähintään tunnin, sunnuntaina olimme valmiita puolessa tunnissa. Ja vaikka postaus saattaa kuulostaa vain valittelulta, oli Namun brunssi ihan ok. Herra antoi sille arvosanaksi (mä olisin antanut möllö-fiiliksellä kuulemma liian alhaisen).

Brunssilla on hintaa 22 euroa (me saimme lahjakortilla kaksi yhden hinnalla) ja sitä tarjoillaan sekä lauantaisin että sunnuntaisin kello 12-17. Paikalle kannattaa ehdottomasti mennä ajoissa, varsinkin jos ei ole tehnyt etukäteen pöytävarausta. Me olimme jonossa 11.50 ja pääsimme sisään toisina. Olimme itseasiassa syöneet ennen kuin viimeisetkin ihmiset olivat päässeet sisään. Namuun mennään sisään Citycenterin kolmannesta kerroksesta, tämä nyt vaan tiedoksi, sillä törmäsimme Citycenterissä muutamaankin eri heppuun jotka metsästivät Namun pääovea.

Tällä kertaa tahdon aloittaa kitinällä ja valituksella. Lukiessamme autossa brunssin menua alkoi molemmilla kuola valua, sillä menu piti sisällään vaikka mitä eksoottisia herkkuja (esim. glaseerattuja ribsejä, nachoja, kakkuja, chorizoa sekä paljon erilaisia salaatteja). Namun nettisivuilla kerrotaankin ravintolan saaneen vaikutteita Kaliforniasta ja Meksikosta. Ei kuulosta yhtään pahalta! Kuola valuen suuntasimmekin buffetpöydän kimppuun (mielessä ennen kaikkea ribsit). 🙂

Ihan heti kuitenkin huomasin, että missään ei ollut salaattien ym. ruokien nimiä tai niiden sisältämiä ruoka-aineita. Tällaisena ruokavammaisena tahtoisin aina tietää onko ruoissa pähkinää, papuja, omenaa ym. Hieman varoen jouduin sitten niitä salaatteja lautaselleni nostamaan, sillä liian suuri annos esim. papuja ei tietäisi mukavaa loppupäivää. Toiseksi huomasin, että lähes kaikkien ruokien päälle oli ripoteltu kasapäin korianteria. En voi mitenkään sietää korianterin mädän kananmunan makua, joten aikamoiseksi rääppimiseksi syöminen lopulta meni. Oikeastaan en ymmärrä miten sitä korianteria (joka kuitenkin jakaa aika usein mielipiteet) olikin törkätty ihan jokaiseen sapuskaan. Ehkä Namulaiset olivat saaneet sitä jostain tosi halvalla.

Kolmas kitinä koskee lämpimien ruokien lämpötilaa. Kaikki lämpimät ruoat olivat aika kylmiä, mukaanlukien odottamamme glaseeratut ribsit. 🙁 Tosin ranskalaiset olivat lämpimiä, ja ihan hirmuisen hyviä! Mutta kuka nyt tahtoo syödä ranskiksia brunssilla.. En ainakaan minä, ainakaan kovin paljon. Mutta kitinät saa nyt riittää, mennään niihin brunssin positiivisiin juttuihin.

Paikkana ja tunnelmaltaan Namu on hirmuisen kiva. Ihanan raikas turkoosi sisustus on söde, ja taustalla soiva musiikki oli tarpeeksi hiljaisella. Paikalla oli paljon porukkaa, mutta silti paikassa huokui rauhallisuus ja jonkinmoinen letkeys. Ja ääntä ei pitänyt korottaa kertaakaan, se on aina positiivista.

Ruoista jäi parhaiten mieleen ranskikset, vesimeloni, mielettömän hyvä hummus, nuudelisalaatti sekä jälkkäripöydässä ollut jonkin sortin smoothie/jogurttiviritelmä. Myös kahvi oli hyvää ja vettä sai ottaa pöytään kokonaisen kannullisen. Jälkkäripöydän kakut näyttivät todella herkullisilta, mutta olivat valitettavasti liian teollisen makuisia, ainakin möllötysolotilasta kärsivälle Hulille (herra Longfield piti toisesta kakusta hirmuisesti).

Että semmoinen töttöröö-postaus tällä kertaa. Tällä viikolla mulla ei ole brunssia tiedossa, sillä töissä on lauantaina yhden aika ison projektin finaali. Eikä kyseessä ole mitkään projektin päättäjäiset, vaan raakaa duunia koko lauantai! Sen sijaan herra Longfield lähtee brunssille erään viiksekkään ystävänsä kanssa. Enpä olisi ihan totta uskonut, että nämä kaksi kaverusta suuntaavat brunssille yhdessä. 😉 Postausta on kuulemma brunssista ja sen jälkeisestä keilauksesta tiedossa (ja samaan aikaan mä homehdun töissä). Epistä..


«Vuosi sitten: Brunssi kukkakaupassa: Fleuriste (HKI)»

Suositellut

4 Comment

  1. Huomasin itsekin tuon diilin, mutta Namua kohtaan minulla on epäluuloa, vaikka en ole siellä koskaan ollut! Jotenkin ”kaiken takana on Sedu” ei vetoa minuun. Vaikka ihan hyvältä tarjoilut näyttävät!

    1. Sedula mikä sedula – tottahan se on. 🙂

      Paikka oli kyllä yllättävän kiva ja raikas! Eikä kylmät pääruoatkaan haitanneet ihan hirmuisesti, kun oli se lahjakortti.

  2. Höh, kylmät ruoat on iso moka IMO. Ja tosiaan korianteriöverit on riski juttu, kun sitä niin moni karsastaa.

    1. Totta! Ja me oltiin vielä siellä ihan ekoina, eli hetken ne olivat siinä saaneet kyllä esillä jo olla.

      IMO on hauska sana, alan käyttää sitä jatkossa. 🙂 Ihastuin myös Sukulan Jyrkin ”pimeen hyvää” lausahdukseen. Alan kylvämään sitäkin blogin puolella.

Vastaa