Piknik anopille Hakunilan kartanon maisemissa

Anoppini viettää synttäreitään heinäkuussa, ja viime sunnuntaina yllätimme hänet synttäripiknikin merkeissä. Itse asissa anoppini oli itse maininnut alkukesästä, että Hakunilan kartanonpuistossa voisi olla hauska käydä piknikillä, joten kauheasti meidän ei tarvinnut yllätystä tällä kertaa miettiä.

Håkansbölen kartano, Vuorilehdontie 6

Hakunilan kartanon (oikeasti nimi taitaa olla Håkansbölen kartano) nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1905 arkkitehti Armas Lindgrenin piirrustusten pohjalta. Lindgren on piirtänyt ja suunnitellut yksin vain Hakunilan kartanon sekä Haikon kartanon, muiden kartanoiden suunnitteluissa hänellä oli mukana arkkitehtiystäviään.

kuva: http://www.vantaansanomat.fi/

Sen lisäksi, että Lindgren suunnitteli päärakennuksen, hän suunnitteli myös kartanon sisustuksen tapetteineen, kaakeliuuneineen ja huonekaluineen. Vuonna 2011 (jos en nyt ihan väärin muista) saatiin päätökseen kartanon julkisivuremontti, mutta sisätilat ovat vielä remontoimatta. Suurin osa huonekaluista on entisöitävänä, ja ne on tarkoitus viedä omille paikoilleen kartanoon, kunhan sisätilatkin saadaan kunnostettua.

Julkisivuremontin lisäksi kartanonpuisto on laitettu kuntoon, ja se kyllä toden totta kukoisti! Hyvin hoidettu nurmikko, upeat istutukset sekä massiiviset puut loivat meidän yllätyspiknikille upeat puitteet. Puisto on vapaasti yleisön käytössä, joten sinne vaan kaikki vantaalaiset nyt ottamaan aurinkoa ja nauttimaan loppukesän päivistä!

Piknikeille olemme tänä kesänä eksyneet jo useamman kerran, ja täytyy tunnustaa, että piknikhetket ovat olleet yksiä kesän lempparihetkiäni. En osaa oikein selittää mikä siinä viltin päällä epämukavassa asennossa istumisessa oikein on niin ihanaa, ehkä yksi syy on se, että mihinkään ei ole kiire niin kauan kuin ruokaa riittää. 🙂

Tällä kertaa piknikille oli varattu mukaan seuraavanlaisia herkkuja.

  • vesimeloniviipalaleita
  • viinirypäleitä
  • raparperipiirakkaa
  • mustikkapiirakkaa
  • juusto-kinkkuskonsseja
  • valkosipulilla kuorrutettua lämminsavulohta
  • fetasalaattia
  • kirsikoita
  • vaahtokarkkeja
  • vichyä ja cavaa

Tuossa viimeisessä kuvassa olevista piirakoista saatte reseptit omissa postauksissaan. En ole koskaan tehnyt itse mustikka- tai raparperipiirakka, ja nyt kokeilin sitten tehdä kerralla molemmat. Piirakat onnistuivat todella hyvin, ja ne keräsivät kovasti kehuja. Itse pidin enemmän raparperipiirakasta, mutta se nyt sattuu olemaan mun kesän lemppariherkkua. Herra Longfield piti enemään mustikkapiiraasta, kun taas anoppi ei osannut sanoa kumpi piirakoista olisi ollut parempaa.

Nämä piirakat sopivat piknikille siitäkin syystä, että niiden kanssa ei kaivannut jäätelöä tai vaniljakastiketta, sillä niissä on itsessään rahkaa sekä jogurttia, joka tekee niistä ihanan mehukkaita ja pehmeitä. Piirakoista jäi meidän pakkaseen puolikkaat, joten tiedossa on vielä monta herkutteluhetkeä! 😛

Päällä mulla oli piknikillä liila saronki, joka on esiintynyt täällä blogissani myös hameena. Tällä kertaa kiedoin sen kuitenkin mekoksi. Liila on ollut jo pitkään (lue: vuosia) yksi lempiväreistä, eikä sen viehätys ole loppunut vieläkään. Edelleen silmäni etsivät kauppojen vaaterekeistä tummanliilaa, ja aika usein sitä myös kauppakasseissa kotiin asti raahaan.



«Vuosi sitten: Suomenlinna kuuluu kesään»

Suositellut

Vastaa